Kannen kuva Jaakko Kilpiäinen

NUMERO 6
17.6.2010

PÄÄKIRJOITUS

SUOMI: Kuohujen keskellä korkea koski

SUKUPOLVET: Äidiltä perityt opit

ASUMINEN: Kohtalona rautatie

LUONNON ANTIMET: Lähteen silmä kirkastuu

SUOMALAISTUNUT: Nainen omalla tiellään

PUUTARHA:
Kukkivat aidanteet
Linssi

KASVITIETEILIJÄ: Sinisen unikon mies

TIE: Ääreishermoston kutina

MATKANTEKO: Sitkeä kulkija

AIKA: Yhdennellätoista hetkellä

TERVEYS:
Vaivana kuiva suu
Salakavala sairastuttaja

YRITYS: Maatilan oma jäätelö

RUOKA: Raparperi aloittaa kesän

KÄSITYÖT:
Kesäiset eväät kutoen
Liina sininen

MATKALLA: Tarinoiden kaupunki

LUONTO: Maailman kiehtovin kaari

SARJAKUVAN VETERAANI: Joonas toteutti unelmansa

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Vapaaehtoinen
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 8.7. ja Maatilan Pellervo 5.8.2010.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Kukkivat aidanteet

Vapaasti kasvavat aidanteet rajaavat ja suojaavat pihaa. Kukkivaa aidannetta varten pitää varata enemmän kasvutilaa kuin leikattavalle pensasaidalle.

Jos tilasta ei ole puutetta, kannattaa näkö- ja tuulensuojaksi tai raja-aidaksi istuttaa vapaasti kasvava aidanne. Sitä ei tarvitse pitää säännöllisillä leikkauksilla kuosissa, hoitotoimeksi riittää vanhimpien versojen poistaminen silloin tällöin. Eräät lajit, kuten hansaruusut (Rosa Rugosa -ryhmä ’Hansa’), voidaan tosin uudistaa alasleikkauksin muutaman vuoden välein.

Kasvutilaa reilusti

Pensasaidan kasvit saavat kasvaa leveyttä ja korkeutta luontaisen kasvutapansa mukaisesti. Kasvutilaa on varattava reilusti enemmän kuin leikattavalle aidalle. Kasvien lopullinen koko pitää selvittää, jotta varattu tila ei käy ahtaaksi.
Aidanteiksi käyvät periaatteessa kaikki lehtipensaat, mutta parhaimpia ovat lajit, jotka säilyvät alhaalta asti tuuheina.
Vaihteleva aidanne syntyy sekaistutuksesta. Eri aikaan kukkivilla pensailla saadaan näyttävyyttä pitkäksi aikaa. Komean syysvärin omaavat kasvit tarjoavat silmänruokaa vieläkin pitempään – ne ikään kuin kukkivat toisen kerran syksyllä.
Vapaasti kasvavaa aidannetta varten tarvitaan taimia 1,5–3 kappaletta metrille. Määrään vaikuttavat kasvutapa ja suojan tarve.

Korkeat aidanteet

Valko-, roosa- ja violettikukkaiset syreenit ovat näyttävimpiä aidannekasveja. Olisikin sääli menettää niiden komea kukinta leikkauksin.
Meillä menestyviä syreenejä ovat tutut pihasyreenit (Syringa vulgaris), vaateliaat, usein kerrannaiskukkaiset jalosyreenit (S. Vulgaris-ryhmä), pysty- ja jäykkäoksaiset unkarinsyreenit (S. josikaea), nopeakasvuiset puistosyreenit (S. x henryi), tiheäkukintoiset isabellansyreenit (S. Preston-ryhmä) sekä nuokkuvakukkaiset nuokkusyreenit (S. reflexa).
Syreenit kasvavat kolmen neljän metrin korkuisiksi ja leveyttä niille kertyy kahdesta kolmeen metriä. Piha-, unkarin- ja puistosyreenit menestyvät koko maassa, isabellansyreenit I–VI-vyöhykkeillä ja jalosyreenit I–III-vyöhykkeillä.
Vähään tyytyvät tuomipihlajat kukkivat toukokuun lopulla runsain valkoisin tertuin. Kesän mittaan muodostuu syötäviä marjoja. Tuomipihlajilla on kirkkaat syysvärit.
Eniten käytetty on kaikkialla Suomessa menestyvä isotuomipihlaja (Amelanchier spicata). Se kasvaa jopa viiden metrin korkuiseksi ja noin 3,5 metriä leveäksi.
Myös I–III-vyöhykkeillä menestyvä rusotuomipihlaja (A. lamarckii), jonka lehdet ovat puhjetessaan punertavat, kasvaa samoihin mittoihin. Marjatuomipihlaja (A. alnifolia) on samalla hyötykasvi, jota viljellään herkullisten ja suurien marjojen takia. I–IV-vyöhykkeillä menestyviä marjantuotantoon jalostettuja lajikkeita kutsutaan saskatooneiksi.

Hernepensaat ja jasmikkeet

Hernepensaita käytetään useimmin leikattavana pensasaitana, mutta näyttävän kukinnan ja kauniin kasvutavan takia niitä kannattaa kasvattaa myös vapaasti kasvavina.
Hyvin auringon paahdetta ja kuivuutta sietävä, koko maassa menestyvä siperianhernepensas (Caragana arborescens) kukkii kesäkuun puolivälissä vaaleankeltaisin kukin. Se kasvaa kolmen metrin korkuiseksi ja tarvitsee tilaa 2,5 metrin leveydeltä.
Kasvutavaltaan tiheämpi ja matalampi euroopanhernepensas (C. frutex) on myös vaatimaton paikan suhteen. Kukinta alkaa jo touko-kesäkuun vaihteessa. Kukat ovat tummemmat ja isommat kuin siperianhernepensaalla. Euroopanhernepensas menestyy I–VI-vyöhykkeillä.
Valkoisenaan kukkivien pensaiden tuoksu kantautuu pitkälle keskikesän iltoina. Jasmikkeet kasvavat kahdesta neljään metrin korkuisiksi ja pari metriä leveiksi.
I–III-vyöhykkeillä menestyvän pihajasmikkeen (Philadelphus coronarius) runsas kukinta alkaa jo kesäkuun puolella. Säännöllisen puolipallon muotoiseen pikkujasmikkeeseen (P. x lemoinei) ilmestyy heinäkuun alkupuolella ahomansikan tuoksuisia pieniä kukkia. Se menestyy V-vyöhykkeellä asti.
Loistojasmike (P. lewisii) ’Tähtisilmä’ on Fine-kasviksi valittu pensas. Se menestyy myös Pohjois-Suomessa. Hovijasmike (P. pubescens) ’Tuomas’ on sekin Fine-kasvi, viihtyy I–III-vyöhykkeillä ja kukkii melko myöhään heinäkuussa. Kerrannaiskukkainen kameliajasmike (P. x virginalis) viihtyy vain eteläisimmässä Suomessa.

Aroniat, angervot ja ruusut

Sekä koristearonia (Aronia x prunifolia) että marja-aronia (A. Prunifolia -ryhmä) ovat paljon käytettyjä aidanteissa. I–IV-vyöhykkeillä menestyvät aroniat sietävätkin hyvin tiesuolaa, tuulta ja lumen painoa. Kiiltävät, tummanvihreät lehdet muuttuvat syksyllä leimuavan punaisiksi. Mustat marjat, jotka ovat marja-aronialla suuremmat, soveltuvat talouskäyttöön. Pensaille kertyy korkeutta ja leveyttä noin 2,5 metriä.
Joka kevät runsaasti kukkiva, kaarevaoksainen norjanangervo (Spiraea ’Grefsheim’) on yksi suomalaisten suosikkipensaista. Siitä istutettu aidanne on kauneimmillaan toukokuussa, kun valkoiset miedosti tuoksuvat kukat avautuvat. 1,5 metrinen ja saman levyinen pensas on helppohoitoinen, terve ja vaatimaton kasvualustan suhteen. Norjanangervo viihtyy VI-vyöhykkeellä asti.
Marjaomenapensas (Malus toringo var. sargentii) on ihastuttava aidannekasvi Etelä-Suomeen. Punaiset nuput avautuvat kesäkuun alussa viiden kuuden kukan sarjaksi, joita pensas on täynnä. Syksyllä ilmestyvät pienet tummanpunaiset omenat, jotka säilyvät oksilla alkutalveen. Korkeutta pensaalle tulee pari metriä, leveyttä hieman enemmän. Valitettavasti marjaomenapensas on muiden omenakasvien tapaan jyrsijöiden herkkua.
Pensasruusuista voi istuttaa toinen toistaan viehättävämpiä aidanteita. Valinnan varaa riittää niin kukkien värin, kukinta-ajan kuin pensaiden kasvutavan puolesta.
Tuttu juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’) valkoisine puolikerrannaisine tuoksuvine kukkineen menestyy koko maassa. Lähes yhtä kestävä on vaaleanpunakukkainen morsionruusu (R. ’Juhannusmorsian’). Roosakukkainen suviruusu (R. ’Poppius’) kukkii noin viikon edellisiä aikaisemmin.
Sopivia ovat myös tornionlaaksonruusu (R. majalis ’Tornedal’), valamonruusu (R. ’Splendens’), hansaruusu, mustialanruusu (R. Minette’) ja teresanruusu (R. ’Thérèse Bugnet’). Ruusuaidanteet kasvavat puolentoista, parin metrin korkuisiksi, 1-1,5 metriä leveiksi.

Matalat aidanteet

Alle 1,5 metrin korkuisiksi jäävät pensaat eivät tarjoa näkösuojaa, mutta niitä voi käyttää tontin tai pihan toimintojen raja-aidanteina. Pensashanhikki (Dasiphora frutescens) on yksi suosituimmista. Mikään muu pensas ei kuki meillä yhtä kauan ja yhtä myöhään. Useimmat lajikkeet alkavat kukkia Etelä-Suomessa jo kesäkuun loppupuolella.
Pensashanhikki kukkii ja menestyy parhaiten valoisalla paikalla muhevassa mullassa, vaikka sietääkin kuivaa ja niukkaravinteista hiekkamaata. Tiesuolaa ja aurauslunta se ei siedä.
Toinen suosikki on pensasangervojen ryhmä. Koivuangervolla (Spiraea betulifolia) on tiheä, pyöreähkö kasvutapa ja se kukkii kesä-heinäkuun puolivälissä valkoisin kukinnoin saman vuoden versoilla. Avoimella paikalla pensas saa upean oranssinpunaisen syysvärin. I–VII-vyöhykkeillä menestyvä koivuangervo kasvaa juurivesojen vuoksi melko leveäksi, 1–1,3 metriseksi.
Rinneangervo (S. densiflora) muistuttaa koivuangervoa, mutta kukat ovat roosat.
Suosittu loistoangervo (S. japonica ’Odensala’) kukkii kesän lopulla ja menestyy lähes koko maassa. Muutkin japaninangervot ovat paljon käytettyjä pensaita.
Pystykasvuiset pajuangervot sopivat hyvin aidanteiksi. Niitä ovat muun muassa valkopajuangervo (S. alba ’Allikko’) ja rusopajuangervo (S. x billiardii).

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: