Aloitan moniosaisen blogisarjan, jossa käsittelen osuuskunnan hallintoa. Sarja perustuu meneillään olevaan väitöskirjatyöhöni ja runsaan 10 vuoden kokemukseen osuuskuntien hallinnon kouluttajana. Kyse on vapaamuotoisesta blogitekstistä, ei tieteellisestä kirjoituksesta. Otan esille näkökulmia, mutta pohdintani ei ole tyhjentävää eikä voikaan olla. Toiveeni on, että blogisarja herättää keskustelua täällä mediassa sekä organisaatioiden sisällä.

Hallituksen ominaispiirteet

Hallituksen ominaispiirteillä tarkoitan hallituksen rakenteeseen ja hallituksen jäseniin liittyviä ulkoisia tunnusmerkkejä. Aihe nousi tärkeäksi vuosituhannen vaihteessa, kun eräissä kansainvälisissä yrityksissä havaittiin pahoja johdon ja hallinnon väärinkäytöksiä. Kiinnittämällä huomiota siihen, millaisia hallitukset ovat, haluttiin ehkäistä vastaavia ongelmia.

Hallituksen ominaispiirteiden korostamisella on kytkentä hallituksen rooliin. Tähän palaan myöhemmissä blogisarjani osissa. Tässä vaiheessa kommentoin asiaa siltä osin, että hallituksen ominaispiirteiden korostaminen liittyy vahvasti hallituksen valvojarooliin suhteessa toimivaan johtoon.

Mitä ominaispiirteet käytännössä ovat? Yksi on hallituksen koko. Tutkijat ovat havainneet, että liian isot hallitukset ovat tehottomia, koska niiden kyky ratkaista haastavia ongelmia on heikompi kuin pienen hallituksen. Toiset väittävät, että isompaan hallitukseen saadaan monipuolisempaa osaamista ja siksi se on kyvykkäämpi.

Hallituksen kokoakin enemmän on tutkimusmaailma kesksutellut ulkopuolisista hallituksen jäsenistä. Ajatus kulkee siten, että yrityksestä riippumaton ulkopuolinen osaa kyseenalaistaa yritysjohdon esityksiä. Tarvittaessa ulkopuolinen on paras taho puolustamaan yritystä johdon itsekkäiltä intresseiltä. Eräät ovat sitä mieltä, että yksi ulkopuolinen hallituksessa ei riitä, vaan tarvitaan useampia.

Olen havainnut, että osuuskuntien osalta hallituksen koko ja riippumattomat hallitusjäsenet eivät ole ihan yksinkertainen kysymys. Osuuskunnan jäsenillä on ensinnäkin omistajaroolin lisäksi palveluiden käyttäjän rooli suhteessa osuuskuntaan. Toiseksi osuuskunnan hallinto eli governance rakentuu alhaalta ylöspäin. Jäsenet osallistuvat päätöksentekoon. Usein hallitukseen kasvetaan edustajiston ja hallintoneuvoston kautta. Osuuskuntien jäseniä kiinnostaa, mihin suuntaan osuuskuntaa johdetaan. Olen varovaisesti sitä mieltä, että osuuskuntien monesti suurempia hallituksia verrattuna osakeyhtiöön voidaan puolustaa sillä, että hallituksen jäsenten tärkeä rooli on tuoda jäsenkunnan tahto hallituksen tietoon.

Riippumattomat hallitusjäsenet synnyttävät osuuskunnissa selkeästi ristiriitaisia ajatuksia. Mielestäni osuuskunnan jäsenillä tulee olla osakeyhtiötä suurempi intressi valvoa johtoa. Pörssiyrityksissä markkinat reagoivat johdon heikkouteen mutta osuuskunnissa reagointi on tehtävä ihan itse. Siksi osuuskuntien jäsenomistajien vastuu valvonnasta on suuri. Miten tämä valvontatehtävä voidaan hoitaa? Yksi tapa on hallintoneuvosto. Sen tulee luonnollisesti olla tehtävänsä tasalla, jotta se kykenee selviytymään valvonnasta.

Hallituksen jäsenten koulutustausta ja sukupuoli liittyvät myös hallituksen ominaispiirteisiin. Jotkut yritykset valikoivat hallituksen jäsenet tarkkaan ottamalla huomioon riittävän ja monipuolisen koulutustason ja sukupuolijakauman. Mielestäni on hyvä, että hallituksessa on keskenään erilaisia jäseniä, joilla on erilaista osaamis- ja kokemustaustaa. Tutkimukset osoittavat, että nimitysvaliokunnan kokoonpano vaikuttaa selvästi naisten määrään hallituksissa: mitä enemmän naisia on nimitysvaliokunnissa, sitä useammin naisia päätyy hallituksiin. Yleisesti yrityksissä naiset näyttävät etenevän parhaiten hallituspaikoille henkilökohtaisten verkostojen kautta.

Osuuskunnissa muodollinen koulutustausta ei ole hallitusjäsenyyden kriteerien ykkösasioita. Tärkeämpänä pidetään kokemustaustaa. Osuuskunnissa arvostetaan erilaisten jäsenryhmien tuntemusta. Olen huomannut, että joskus tämä kääntyy edustuksellisuuden liioitelluksi korostamiseksi: jonkin alueen tai ammattiryhmän edustus hallituksessa voi nousta jopa määrääväksi tekijäksi, vaikka hallituksen tehtävä ei ole ajaa yksittäisten jäsenryhmien etuja.  Hallituksen jäsenten sukupuoli ei ole osuuskunnissa noussut keskeiseksi kysymykseksi.  Naisten aliedustus on monissa osuuskunnissa kyllä havaittavissa ja ongelma tunnustetaankin etenkin siinä tapauksessa, että osuuskunnan hallituksesta siirrytään tytäryhtiöiden hallituksiin, jotka voivat olla pörssiyrityksiä.

Toimitusjohtajan hallitusjäsenyyteen alettiin alussa mainittujen väärinkäytösten jälkeen suhtautua kriittisesti. Syntyi hyvän hallinnon koodisto. Se suosittaa, että toimitusjohtajan ei tule olla hallituksen jäsen, jotta hallituksen ja toimitusjohtajan roolit pysyvät erillään. Ajattelun mukaan hallitus päättää strategiasta ja toimitusjohtaja toteuttaa sitä. Samoin hallitus pystyy valvomaan johtoa paremmin, kun johto ei ole osa hallitusta. Näyttää vahvasti siltä, että osuuskunnatkin ovat mukautuneet tähän ajatukseen ja muuttaneet sääntöjään tähän suuntaan. Toinen asia on, että kovin vahvaa näyttöä ainakaan suomalaisissa osuuskunnissa ei ole siitä, että toimitusjohtajan hallitusjäsenyys olisi vaikuttanut osuuskunnan toimintaan suuntaan tai toiseen.

Lopuksi pohdin sitä, onko hallituksen ominaispiirteillä mitään vaikutusta yrityksen tulokseen? Tätä asiaa on tutkittu paljon. Tulokset ovat hämmentävän ristiriitaisia.

Varsin ristiriidatonta on tutkimusten mukaan se, että hallituksen suorituskyky vaikuttaa yrityksen tulokseen. Hyvä hallitus edistää yrityksen tulosta, huono heikentää. Tämä on arkijärjelläkin helppo päätellä. Mutta mistä sitten syntyy hallituksen suorituskyky? Pörssiyrityksissä ulkopuoliset hallituksen jäsenet näyttäisivät parantavan yrityksen tulosta. Ehkä he ovat onnistuneet juuri valvontatehtävässä ja johdon sparraamisessa. Pienyrityksissä tällaista näyttöä ei ole. Ylisuuret hallitukset pörssiyrityksissä heikentävät yrityksen tulosta, mutta osuuskunnista tätä näyttöä ei ole. Pikemmin nähdään, että osuuskunnan jäsenistöstä valitut hallituksen jäsenet ovat parempia yritysjohdon valvojia, koska he tuntevat osuuskunnan toimintaa.  Naisedustuksen vaikutuksesta yrityksen tulokseen ei ole näyttöä paitsi yhdessä tapauksessa, että yrityksen pääomistajat ovat yrityksiä.

Tutkimuksen valossa lopputulemaksi jää, että hallituksen ominaispiirteillä on suora vaikutus hallituksen suorituskykyyn, mutta korkeintaan epäsuora vaikutus yrityksen tulokseen. Tästä voidaan päätellä, että yrityksen tulokseen vaikuttavat selvästi enemmän muut tekijät. Hallituksen suorituskykyynkin vaikuttavat monet muut tekijät kuin hallituksen ominaispiirteet.

Osuuskuntien hallinnon erilaisuus muihin yrityksiin verrattuna tunnustetaan siltä osin, että jäsenomistus on laajapohjaista omistusta, jäsenillä on kiinnostus oman osuuskunnan toimintaan ja että osuuskunnan jäsenhallinnossa on muista yrityksistä poikkeavia hallintoelimiä, kuten edustajisto ja hallintoneuvosto.  Mielestäni nämä tekijät pitääkin ottaa osuuskunnissa huomioon.  Mutta on osuuskuntien hallinnon ominaispiirteissä kehittämistäkin. Monia osuuskuntien hallituksia vaivaa yksipuolisuus. Ei ole eduksi, jos hallituksen jäsenillä on kovin samanlainen tausta. On selvää näyttöä, että monipuoliset hallitukset ovat suorituskyvyltään parhaita. Toinen ongelma liittyy siihen, että joissain osuuskunnissa hallituspaikat ymmärretään edustustehtäviksi.

Mikä sitten kulloinkin on paras hallitus osuuskunnalle, riippuu muun muassa tilannetekijöistä, kontekstista. Osuuskuntien on nykyistä enemmän kiinnitettävä tähän huomiota, koska muuttuva ympäristö vaatii nopeampaa reagointia. Tähän palaan myöhemmissä sarjani osissa.

Seuraavassa blogisarjani osassa käsittelen aihetta Hallituksen prosessit.

…………….

Blogini ”Karilta irti” arvioi ja kummastelee arjen asioita, usein osuustoimintaa. Lujalla, mutta lempeällä otteella. Toivon jatkokeskustelua aiheesta tällä palstalla ja varsinkin jokapäiväisessä työssä.