Kuivaniemen Tilaliha on yhdentoista maanviljelijän muodostama osuuskunta, joka ostaa ja teurastaa eläimet sekä jalostaa ja markkinoi lihan. Ainutlaatuinen yhteisyritys on osoittanut mahdollisuutensa ensimmäisen aktiivisen toimintavuotensa aikana.

Kuivaniemen Tilaliha perustettiin keväällä kolme vuotta sitten kohottamaan EU:n yhteismarkkinoiden myötä laskenutta lihan tuottajahintaa. Ensimmäinen talvikausi meni omaa pienteurastamoa pystyttäen, minkä jälkeen vasta päästiin harjoittamaan aktiivista toimintaa.

Osuuskunta organisoi koko ketjun kuljetuksista myyntiin, jotta välikäsien poisjäämisestä kertyvä säästö voitaisiin kanavoida tuottajille.

"Työ lähtee liikkeelle tuottajan halusta myydä teuraskarjaa", kertoo hallituksen puheenjohtaja ja osuuskunnan puuhamies, maitotilallinen Pekka Veijola.

"Koska jäsenkuntamme on vain 15 kilometrin säteelle teurastamosta, tuottajat kuljettavat eläimensä itse. Käsittelemme EU-tasoisessa poro- ja nautateurastamossa myös lampaita." Teurastus ja lihan paloittelu tehdään omalla porukalla, mutta jatkojalostus teetetään alihankkijoilla vajaan sadan kilometrin päässä Torniossa ja Ylitorniolla.

Ensimmäisen vuoden aikana teurastamon kautta lähti noin 10 000 kiloa naudanlihaa ja 5 000 kiloa poronlihaa. Näin saatiin 600 000 markan liikevaihdon.

Pekka Veijola pitää kertynyttä liikevaihtoa hyvänä starttina. "Mutta realistisena tavoitteena on tuotannon kaksinkertaistaminen jotta työntekijöille saataisiin palkat. Nykyinen kannattavuus perustuu talkootyöhön, joka tehdään oman tilanpidon ohessa."

Kutakuinkin Oulun ja Kemin puolivälissä sijaitsevan Tilalihan asiakkaista noin 70 prosenttia on yksityisiä talouksia, loppuosa asiakaskunnasta koostuu lähinnä ravintoloista. Suoraan vähittäismyymälöihinkin osuuskunnan tuotteita menee jonkin verran. Perustuotantona myydään ruhon osia, mutta myös kokonaisia ruhoja.

Jalostetuotanto koostuu lämmin- ja kylmäsavutuotteista sekä makkaroista, joiden osuus koko tuotannosta on vajaa kolmannes. Veijolan mukaan kannattavuutta voidaan kasvattaa ensisijaisesti jalostuksen lisäämisellä.

"Tällainen pieni yritys ei voi perustaa toimintaansa hintakilpailuun tai suuriin valmistuseriin, kannattavuus täytyy tehdä laadukkailla jalosteilla. Se on liiketaloudellisesti järkevää, vaikka käytetään alihankkijoita. Teurastettavasta lihasta jalostetaan nyt noin kolmasosa, mutta osuutta pitäisi nostaa yli puoleen."

Tilalihan myynti on pitkälti Veijolan puhelintyöskentelyn ja henkilökohtaisten kontaktien varassa. Jonkin verran kauppaa tehdään myös teurastamon yhteydessä olevasta myyntipisteestä sekä kokeillaan naapurikunnan myyntipaikkaa, jota hoitaa työosuuskunta Kuivaniemen Monitaitajat.

Kuuden maidontuottajan, neljän poronlihantuottajan ja yhden lihakarjan kasvattajan yhteenliittymä petasi toimintansa tekemällä 3,5 miljoonan markan teurastamon 1,07 miljoonalla markalla, siis runsaalla talkoorakentamisella. Ilman omatoimisuutta ja monipuolista osaamista ei olisi päästy lähellekään toteutunutta budjettia, joka sisältää sekä työn, materiaalit että laitteiston.

"Saimme 35 prosenttia teurastamon rakentamiskustannuksista avustuksena EU:lta TE-keskuksen kautta. Muuten niin koko teurastamo kuin muutkin menot on kustannettu 10 000 markan osuusmaksulla ja muutaman tuhannen markan jäsenkohtaisilla tukimaksuilla, joilla on katettu myös yhden 50 000 markan alihankintatyön epäonnistuminen. Lisäksi osuuskunnan nimiin on otettu sadantuhannen markan pankkilaina.

Kunnan elintarvikeprojektin kustantamaa lihanleikkaaja-opettajaa ja kuuden kuukauden mittaista osuuskuntayrittäjäkurssia lukuunottamatta Tilaliha ei ole saanut muuta yhteiskunnan tukea.

Pekka Veijola sanoo, että tuotekehittelyyn olisi avustusta voinut anoa, mutta se ei ole vielä ajankohtaista, koska kenelläkään ei ole ollut aikaa sellaiseen. "Periaatteena on, että aluksi yritetään vahvistaa osuuskunnan alkupääomaa, niin ettei tarvitse elää kädestä suuhun."

Kun Kuivaniemen tilalihaa ryhdyttiin perustamaan, se piti ovet avoinna kaikille lähiseutujen lihantuottajille, mutta noin parikymmentä naudan ja muutama merkittävä poronkasvattaja jäi ulkopuolelle.

Veijola uskoo, että useimmissa tapauksissa siihen löytyy syy uskalluksen puutteesta ja ennakkoluuloista. Kaikki mukaan liittyneetkään eivät ole sisäistäneet osuuskuntayrittäjän roolia.

"Jäsenistö kyllä osallistui kiitettävästi teurastamon rakentamiseen, mutta muuhun toimintaan ei ole samaa tarmoa kuin muutamalla aktiivijäsenellä. Koska yrityksessä on minimikoneistus, paketointia ja muuta käsityötä riittää vaikka kuinka paljon. Tekijöitä on monesti vaikea saada ja sopimuksistakin livetään liian usein."

Veijola sanoo pohtineensa, olisikohan isompi osuusmaksu ja vaativampi kurssi saaneet jäsenet sitoutumaan paremmin. "Toisaalta kun omat työt painavat päälle tai jos maatilalla on ongelmia, osuuskunnan toimintaan ei tahdo riittää virtaa."

"Tärkeintä kuitenkin on, että osuuskunnan toimivuudesta on selvää näyttöä. Liha on mennyt hyvin kaupaksi ja olemme oppineet hyödyntämään raaka-ainetta entistä paremmin, mikä näkyy mm. jalostuksen etenemisenä. Kun saamme vielä täsmennettyä työnjakoa, pidän osuuskunnan näkymiä hyvinä."

Tilalihan hallituksen jäsen, osuuskunnan teurastaja ja poronlihantuottaja Ismo Takalo on tyytyväinen osuuskunnan teurastamoon jo senkin vuoksi, että laki on jättänyt kenttäteurastukset historiaan. Ilman omaa teurastamoa porot pitäisi kuljettaa Rovaniemelle. Noin 70 poroa omistava Takalo suunnittelee kasvattavansa karjaansa 150 sarvipäähän, jotta elinkeinosta saisi koko toimeentulon. Tällä hetkellä osa-aikainen poromies täydentää tulopuolta maatalouslomittajana.

"Tyydyimme vielä viime syksynä teurastamon ja koneiden maksamisen vuoksi samaan kilohintaan kuin olisimme saaneet muualtakin. Tämän vuoden teurastuksista on odotettavissa markka-pari enemmän kilolta", Ismo Takalo kertoo.

"Myös teurastettavien porojen määrät tulevat kasvamaan. Tilalihan kautta lähti vain 150 ruhoa, kun tässä palkisessa teurastetaan 650-700 poroa vuosittain."

Tilalihan yrityspuolen pääasiakas, hotellirypäs Kemin Yöpuu/Kempeleen Vihiluoto ostaa osuuskunnalta poroa ja nautaa sekä fileenä että paistina. Vuoden kestäneestä asiakkuudesta hotelliyrittäjä Leena Väärälällä on pelkästään hyvää sanottavaa.

"Ja olemme niin ranttuja ruuanlaittajia, että jos meidän kanssa pärjää, se on saavutus", Väärälä antaa tunnustusta osuuskunnalle.

Hän harmittelee vain sitä, että joutuu tilaamaan muualtakin, sillä Tilaliha ei pysty tyydyttämään yrityksen koko liharaaka-aineen tarvetta.

"Ostamme mielellämme suoraan tuottajalta, koska silloin tunnemme tarkasti lihan alkuperän ja voimme olla vakuuttuneita sen korkeasta laadusta. Samaa ei välttämättä voi sanoa suurten tukkurien lihasta. Varsinkin tuontilihassa näkyy kuljetetun leima."

"Joillakin ravintoloitsijoilla on ennakkoluuloja paikallisia pientoimittajia kohtaan. Minusta se kertoo vain siitä, että ihmiset ovat vieraantuneet suoratoimituksista ja ehkä koko maaseudusta."

Leena Väärälä sanoo, että hän voisi kertoa lukemattomista "sokkotesteistä" paikallisesti tuotetun lihan hyväksi. "Sen verran usein asia on tullut todistettua 35 työvuoden aikana."

Osuuskunta Lapin Maidon ja Koilliskuntain Osuusmeijerin yhteisen toimitusjohtajan, Markku Lääkkölän mielestä osuuskunta ponnistaa terveeltä pohjalta, kun se lähtee jäsentensä tarpeista. Vaikka elintarvikeosuuskunnista monet ovat perinteisiä ja isoja, uusille ja pienillekin on Lääkkölän mukaan tilausta edelleen.

Lääkkölä uskoo, että jäsenten tasavertaisuus ja pienet henkilökohtaiset riskit lienevät usein juuri niitä parhaimpia ominaisuuksia, joita osuuskuntamuodolla haetaan. "Toimintaperiaatteiltaan sekä pienet että suuret osuuskunnat ovat samalla tavalla osuuskuntalain ja -sääntöjen alaisia."

"Osuustoiminta on lähtenyt maalta, missä osuuskuntia toimii ja perustetaan edelleenkin, mutta vähintään yhtä käyttökelpoinen se on kaupungissakin", Lääkkölä huomauttaa.

"Kun viime vuonna vietettiin suomalaisen osuustoiminnan 100-vuotisjuhlaa, tuli esille yllättävänkin monta uutta sektoria, jolla osuustoimintaa tänä päivänä harjoitetaan."