"Tunne oma tilasi"
”Tunne oma tilasi - anna arvo toisellekin” on hyvä ja ikivihreä ohje myös tämän päivän osuustoimintaväelle. Yritämme vain hieman avittaa osuustoiminnan oman tilan hahmottamisessa tässä muuttuvassa maailmassa.
 |
  |
| TEKIJÄTIIMI. Tekijöissä on sekä vanhoja että uusia, vasemmalta Mauno-Markus Karjalainen, Markku Rämö, Riku-Matti Akkanen, Juhani Lehto, Pasi Saarnivaara, Perttu Pyykkönen, Jorma Savolainen ja Yrjö Kotisalo. Kuva on otettu Jäänmurtaja Sisun komentosillalla viime toukokuussa Vuosikirjan starttipalaverin yhteydessä. Pienissä kuvissa Meri Virolainen ja Tapani Yrjölä PTT:ltä. Kuva Tapani Lepistö |
|
Nykyisin Vuosikirjojen sisältö painotetaan vastaamaan perinteisen suomalaisen osuustoiminnan koko kenttää. Sisältö on koko ajan monipuolistunut. Otimme osuuskaupat vuosituhannen vaihteessa mukaan näihin analyyseihin - ja ne ovat sittemmin säilyttäneet asemansa kiintotähtinä.
Tänä vuonna otimme mukaan myös sähkö- ja puhelinosuuskunnat. Harjoittelimme hieman myös pienosuuskuntien kentällä. Viimeksi mainittuja on kuitenkin yli parituhatta, ja niiden tiedot ovat hyvin vaikeasti saatavilla. Tyydymme siksi pienosuustoiminnan esimerkkien poimintaan ja yleiseen arviointiin.
Vesiosuuskuntien tilinpäätöstietojen keruuta todennäköisesti yritämme ensi vuonna. Vesiosuuskuntia on jo yli tuhat, joten tehnemme myös niistä ensi vuonna poiminnan. Vesiosuuskuntalaiset ovat nyt joukolla juuri tulleet tämän lehden piiriin.
Täysi kattavuus
Perinteisessä osuustoiminnassa saavutimme tänä vuonna ensimmäisen kerran täyden kattavuuden tietojen osalta - kuten oheisesta taulukosta näkyy. Sitä parempaan kattavuuteen ei kukaan pysty.
Nykytasolla keräämme ja talletamme joka vuosi noin 6000-7000 Excel-ruutua lehtemme dokumenttiprojektin tietokantaan. Valmiudet myös pitkiin aikasarjoihin ja syvempään analyysiin paranevat vuosi vuodelta.
Tiedettä emme yritä tehdä. Teemme vain mahdollisimman luotettavaa ja kiinnostavaa journalismia. Herättelemme lukijoita ajattelemaan ja ottamaan asioista selvää itse.
Toivon mukaan tästä kovasta työstä on suomalaisen osuustoiminnan päättäjille ja sidosryhmille jopa hyötyä. Ehkä liikkeen oma identiteetti (itseymmärrys) edelleen syvenee ja jäsentyy? Toivomme myös palautetta, käsittelemme kaiken kritiikin ja yritämme pistää paremmaksi seuraavalla kerralla!
Neljä päälohkoa
Olemme olleet viemässä osuustoiminnan laajuutta ja ryhmittelyä yleiseen tietoisuuteen. Tässäkin Vuosikirjassa päälohkoja on neljä: tuottaja-, kuluttaja-, palvelu- ja uus- eli pienosuustoiminta.
Palveluosuustoimintaan laskemme osuuspankit ja keskinäisen vakuutustoiminnan. Ne ovat vapaita tuottaja-kuluttaja -intresseistä, jotka välillä ovat aiheuttaneet kovaakin jännitystä osuustoimintaliikkeen sisällä.
Osuuskaupoilla on kuluttajan sielu ja elintarviketeollisuuden osuustoiminnalla taas tuottajan sielu. Tuottajaosuustoiminta kasvattaa ja valmistaa ruuan. Kuluttajaosuustoiminta puolestaan sen ostaa ja kauppaa kansalle. Hinnoista väännetään usein kättä, mutta molempia, kuten myös niiden välistä yhteistyötä, välttämättä tarvitaan. Siinäkin toimii suomalainen kohtalonyhteys.
Kasvun voimaa
On hienoa, että suomalaiset osuustoimintayritykset osaavat ja pärjäävät, vaikka ne nahistelevatkin välillä turhan paljon myös keskenään ja tunkevat nyt toistensa perinteisille reviireille.
Osuuskunnilla on kuitenkin hyvin paljon yhteistä jäsenistöä eri sektoreilla. Kuuden viime vuoden aikana suomalaiseen osuustoimintaliikkeeseen on tullut peräti miljoona uutta jäsentä. Jäsenmäärä kipusi viime vuoden loppuun mennessä yhteensä jo yli 6,2 miljoonaan. Suomen asema maailman todistetusti suhteellisesti vahvimpana osuustoimintamaana vahvistuu (ks. OT 6-7/06).
Sana suhteellinen pitää sisällään sen, että keskeisimmät mittarit kuten osuustoimintayritysten liikevaihdot, jäsenmäärät ja henkilöstö suhteutetaan kunkin maan omaan väkimäärään. Jos suhteutus jätetään tekemättä, niin se nostaa tietenkin väkimäärältään suurimmat maat kuten Yhdysvallat, Saksan, Ranskan ja Japanin kärkipaikoille.
Jäsenistö on kuin haapapuumetsikön yhteinen juuririhmasto, joka ei näy julkisuudessa (OT 6-7/05). Silti se vaikuttaa, katseilta piilossa, ihan ratkaisevalla tavalla kehitykseen. Juuriston terveydestä pohjimmiltaan riippuu kaikkien metsän puiden, ot-yritysten, menestys tulevaisuudessa.
Jotain osuustoiminnan pitkästä perinteestä, ainakin keskinäistä solidaarisuutta toivoisin säilyvän myös tuleviin vuosiin, vaikka maailma edelleenkin näyttää kehittyvän yhä kovemmaksi.
Mitä jää jälkipolville?
Mutta ehkäpä tämä kaiken kovaksi keittäminen ei sittenkään enää tänään ole koko totuus maailman tilasta? On pakko muistaa, että se pätee kuitenkin niin pitkälle kuin yrityksiltä puuttuu kilpailukykyä. Sitä tarvitaan aina. Ilman sitä yritystoiminta on pian entistä.
Mutta sitten kun kilpailukyky on saavutettu, niin jäsenistö saattaa alkaa kaivata jo jotain muutakin. Luottamushenkilöt ja liikkeenjohto joutuvat silti vaalimaan edelleen kilpailukykyä. Myös markkinat elävät ja muuttuvat koko ajan.
Osuustoiminnan olisi ainakin helpompi ja luontevampi kasvaa ja kehittyä vähän pehmeämmässä ja enemmän yhteisöllisyyttä arvostavammassa toimintaympäristössä. Sellainen kiinnostaa etenkin nousevaa nuorisoa. Mutta esimerkiksi maatilat on nykyisin tuotannon pääosilta pakotettu kasvuun ja jatkuvaan rationalisointiin. Kuten huomaamme, tilanne on tällä hetkellä hyvin ristiriitainen.
Osuustoiminta luo ihmisille omaa tilaa ja toimintamahdollisuuksia. Se rakentuu alhaalta ylöspäin ainakin silloin kun liike toimii oman ideaalinsa mukaisesti. Osuustoimintaliike on luonteeltaan myös ylisukupolvinen, sukupolvelta seuraavalle jatkuva. En ainakaan haluaisi jäädä historiaan sen sukupolven edustajana, joka tuhosi yli sata vuotta hyvällä menestyksellä rakennetun suomalaisen osuustoiminnan.
Miljoona uutta jäsentä osuustoimintaan kuuden viime vuoden aikana on hieno saavutus. Heidät on syytä myös hoitaa mahdollisimman hyvin.
Ikivihreänä säilynyt äidinviisaus ”Tunne oma tilasi - anna arvo toisellekin” on edelleenkin paras löytämäni ohje myös tämän päivän osuustoimintaväelle.
Jatkoa seuraa
Jatkamme jälleen osuustoimintakentän analysointia seuraavassa numerossamme. Aiheet ja näkökulmat kuitenkin vaihtuvat ja laajentuvat yritysten taloudellisesta kilpailukyvystä osuustoiminnan yhteiskuntavastuuseen.
Paneudumme silloin yritysten taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen vaikuttavuuteen omassa toimintaympäristössään. Kaikella merkittävämmällä yritystoiminnalla näitä vaikutuksia on. Kysymys on siitä, miten hyvin ne yhteisöjen kannalta kulloinkin kohdistuvat.
Vanhan hyvän tavan mukaan korjaamme lehdessä mahdolliset sattuneet virheet seuraavassa numerossa, tarvittaessa nettisivuillamme nopeamminkin.
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
| Sivun alkuun |