Hedvig ja Hannes Gebhard – Osuustoiminnan tulisielut

0,00 

Mauno-Markus Karjalainen, toimitus
Aija Karjalainen, kuvitus
Pellervo 2017, julkaistu OT-lehden 6/2017 liitteenä.

Yksittäiskappaleet sarjakuvalehteä ovat maksuttomia. Sarjakuva on julkaistu myös verkossa issuu -palvelussa.

Julkaisu Issuussa
Osasto:

Kuvaus

Hedvig Silén oli ruotsinkielisen, varakkaan kauppiasperheen tytär Turusta ja Hannes Gebhard metsänhoitajan poika Kajaanista, kun he rakastuivat.

Hedvigille rakastuminen vahvasti suomenmieliseen poikaan merkitsi radikaalia hyppyä yli aikansa tiukkojen kieli- ja luokkarajojen. Hanneksen mukana Hedvigin tie vei vuosien myötä jopa fennomaanien, suomenmielisen puolueen, ydinjoukkoon.

Nuorille kehittyi huikea yhteinen unelma: Suomen kansan kohottaminen. Se oli valtava urakka, mutta yksin sellaiseen ei tarvinnut lähteä. Monet tunnetut aate- ja ikätoverit K. J. Ståhlbergista, Mikael Soinisesta, Niilo Liakasta ja A.O. Kairamosta alkaen kulkivat tukena vuosikymmeniä.

Ylivoimaisesti tuloksellisin työmuoto löytyi, kun Gebhardit Saksan matkallaan menivät professori Max Seringin luennolle Berliinin yliopistoon. Seringin aidosti välittämä idea ja innostus osuustoimintaliikkeen mahdollisuuksiin kansan olojen parantajana tarttui heihin pysyvästi.

Suomessa osuustoiminta-aatetta toteuttamaan perustettiin Pellervo-Seura 1899. Hanneksesta tuli sen toimitusjohtaja ja Hedvigistä hänen läheisin avustajansa ja uskottunsa. Työtä vauhditti Venäjän keisarin antama helmikuun manifesti, jolla autonominen Suomi yritettiin venäläistää. Gebhardien perin isänmaallista motiivia ei sopinut venäläisille vallanpitäjille paljastaa. Saihan Pellervo alkuvuosina mvaltionapuakin.

Gebhardit olivat maailman ensimmäinen aviopari, joka valittiin eduskuntaan 1907. Hannes kyllästyi puoluepolitiikkaan pian, mutta Hedvig toimi kansanedustajana pitkään. Hedvigistä kehittyi myös tunnettu naisasia-aktiivi, toimittaja ja luottamusnainen. Hannes eteni Helsingin yliopistossa professoriksi, mutta Hedvigin omat opinnot jäivät kesken. Niin aktiivisesti hän silloin miestään tuki ja perhettä rakensi.

He saivat kokea hienon äänioikeusuudistuksen, verisen sisällissodan, Suomen itsenäistymisen, suuret maareformit, mutta ennen muuta suomalaisen osuustoimintaliikkeen jatkuvan kehittymisen. Sisällissodan alla he eivät onnistuneet estämään liikkeen repeämistä. Elannon toimitusjohtaja

Väinö Tannerin johdolla työväen suuret osuuskaupat lähtivät omille teilleen. Hannes eli kolme kriittisintä vuotta 1918-20 paossa perheestään ja kalvavista työhuolistaan Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Kirjeet kulkivat silloin tiuhaan, puhelin yleistyi ja julkaisut olivat täynnä aikakautensa suuria aatteita. Niistä kestävimmäksi on osoittautunut osuustoiminta, jota he yhdessä määrätietoisesti rakensivat kolme vuosikymmentä. Sen jälkeen Hedvig toimi vielä neljäkymmentä vuotta luottamustehtävissä.

He ovat suomalaisen osuustoiminnan äiti ja isä.

Osa aineistosta on ilmestynyt sarjakuvina Osuustoiminta-lehdessä 2014-16. Tähän julkaisuun tarinaa on merkittävästi täydennetty ja taustoitettu. Yhteenvedon analyysi ulottuu nykypäivän osuustoimintaan asti.