OSUUSTOIMINTA-PIONEERINA Pellervo-Seuran perustaminen Pellervo ja keskusliikkeet Gebhardin luonne Osuuskassat Gebhard politiikassa Pienviljelijäin Keskusliitto Gebhardin viimeiset vuodet

Pellervo-Seuran perustaminen Helmikuun manifesti 1899 sai suomalaisessa yhteiskunnassa aikaan kuohuntaa. Kansakunta piti vahvistaa kestämään voimistuva venäläinen sortovalta, oli luotava isänmaanystävien kansaliike. Myös osuustoimintapiireissä todettiin, että pitäisi saada joku ”yksityistä luonnetta oleva kulttuuriorganisatsiooni, sivistysjärjestö, jolla olisi elimiä kaikissa kunnissa ja keskus Helsingissä”. Tarkoitus oli, että kyseessä olisi nimenomaan taloudellinen järjestö, mutta sellainen, joka alkaisi puuhata myös osuustoimintalakia. Suuritöisimmän ja tulorikkaimman osan Gebhardin elämäntyöstä tuli muodostamaan Suomen osuustoimintaliikkeen luominen, järjestäminen ja johtaminen Pellervon toimitusjohtajana. 1899 perustetun Pellervo-Seuran tavoitteeksi tuli yhteistoiminta-aatteen tunnetuksi tekeminen ja selittäminen kaikille kansankerroksille sekä yhteistoiminnan järjestäminen.  Alussa tuli perustaa uusia maamiesseuroja ja sitä kautta edistää vapaata osuustoimintaa eri aloilla. Lisäksi tuli tutkia miten osuusmeijeriliikettä olisi kehitettävä sekä valmistella kysymystä osuuslainarahastosta. Pellervo kansanvalistajana Osuustoimintaliike oli Gebhardille nimenomaan vähäväkisten yhteistoimintaliike. Sen tunnussanaksi tuli siis kansanvalistus ja muun muassa ylioppilaita lähetettiin maaseudulle sivistämään kansaa. Tämän seurauksena perustettiinkin heti 140 uutta maamiesseuraa. Pellervo palkkasi välittömästi tehtäväänsä varten myös kiertäviä opettajia, tuotti kirjoja ja mallisääntöjä osuuskunnille sekä ennen kaikkea alkoi toimittaa omaa lehteään. Ensimmäinen Pellervo-lehti ilmestyikin jo joulukuussa 1899. Gebhardilla oli monta rautaa tulessa 1900-luvun vaihteessa. Hän ei itse asiassa ollut alussa kovin kiinnostunut Pellervon perustamisesta, koska talonpoikaissäätyä ei oltu saatu kiinnostuneeksi edes osuustoimintalaista. Gebhard uskoi, että aloitteen olisi pitänyt lähteä osuustoimintaa tarvitsevien, ei sitä harrastavien keskuudesta. Uusi Seura sai kuitenkin vastakaikua muun muassa sivistyneistöltä, ylioppilailta ja nuorisoseuraliitolta. Gebhard koki, että oli myös tärkeää, että mukaan saataisiin papit sekä kansakoulunopettajat, joilla oli läheinen kosketus kansaan. Suomessa osuustoimintaliike alkoi siis kasvaa toisella tavalla kuin useammissa muissa maissa: ylhäältä alas. Pellervon pitkäaikainen sihteeri Onni Karhunen kuvasi Pellervon syntyaikoja ja Gebhardia sanoen, että maassamme tunnettiin osuustoiminnan tarvetta, mutta tärkeintä oli, että meillä kohtalon sallimuksesta oli liikkeen johtoon saatavissa mies, joka oli kuin luotu siihen. Gebhardilla oli mahdollisimman suuri asiantuntemus osuustoiminta-alalla ja agraari-poliittisissa kysymyksissä, elävä harrastus toimia maaseutuväestön hyväksi, tulinen intomieli ja säikkymätön usko ja rohkeus, väsymätön toimintatarmo ja johtajakyky sekä taito esittää sanottavansa innostavasti ja mukaansatempaavasti.