Kannen kuva: Fennopress.
NUMERO 10
15.10.2009
PÄÄKIRJOITUS
PELLERVO 110 VUOTTA: Kaikki kotiin päin
SUURET MUUTOKSET: Työn menetys voi olla myös mahdollisuus
LUONTOKUVAAJA: Kulkija taivaankannen alla
PERUSKORJAUS: Talovanhus vetää puoleensa
KÄSITYÖLÄINEN: Pläkkiä mestarin hopiat
TERVEYS: Aivohalvauksesta voi
kuntoutua
VANHUUS: Olisiko helpompi unohtaa?
PÄRJÄÄMINEN: Köyhyys väijyy yksin eläviä
TAIDE: Koko ihminen yhdellä viivalla
SUOMI: Merestä nousee maa
PUUTARHA: Ruustinnan puutarhassa
RUOKAPERINNE: Sulan voin kimallus
RUOKA: Vähän parempaa pyhäruokaa
LUKIJAMATKA: Uusi vuosi Tonavan rannalla
KÄSITYÖT:
Mummon peitto pehmoinen
Selkeää keittiöön
3 x neule
Pientä sievää
LÖYTÖ: Vaatettaapi miehen sekä naisen
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Kätsy
Omalääkäri
Elämäntilanteita
Koti maalla
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 12.11. ja Maatilan Pellervo ja Iso Kalenteri 19.11.2009.
Iso Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Pellervo-lehden vanhojen valokuvien arkisto on suuri: laatikkokaupalla hienoa aineistoa viime vuosisadan alusta lähtien. Aihepiirit aaltoavat moninaisista peltotöistä kansakoululaisiin, kotitöistä ja kangaspuiden äärestä asutustoimintaan.
Kun päättää aiheen ja avaa arkistolaatikon, lakkaa aika nakuttamasta. Itse valitsemisen työ ei edisty juuri lainkaan, sillä kuvat työntävät nykymenon syrjään.
Siinä sitä jo samoillaan vuosikymmenissä, juututaan tunnelmiin, ihmisten ilmeisiin – ja ryhdytään muistelemaan: Meidänkin talon seinustalla oli juhannusruusuja! Samanlainen esiliina kuin äitikullalla! Ja tuossa on aivan kuin meidän Astrid, friisiläinen hieho, joka 1960-luvulla ensimmäisten joukossa tuotiin Ruotsista Suomeen, ja niin suuri se oli, että tarvitsi kaksi tavallisen lehmän partta!
Kun lapsille kerrotaan paljon, he muistavat aikuisena sellaistakin, mikä tapahtui kauan ennen heidän syntymäänsä.
Jo ajat sitten olen pannut merkille, että muistitietoni vaivatta venyy 1800-luvulle asti, ja se on yksinomaan isovanhempieni ansiota. He tarinoivat omista vanhemmistaan, sisaruksistaan, Amerikkaan lähteneistä ja sieltä palanneista. Kertoivat voimain vuosistaan, naapureista sekä kylästä johon minäkin 1950-luvulla synnyin. Sanallisesti he kykenivät jälleenrakentamaan monet tuolloin jo kadonneet paikat ja talot, antamaan ihmisille hahmon ja elämäntarinan.
Isoäitini puheenparsi oli värikäs, ja niin rikkaasti hän sanaa viljeli, että aivan etsimättä vieläkin löydän hänen yli sadan vuoden takaisen murteensa sanonnat, nuotin ja poljennon. Vanaha murres fläiskyy kiälhen aivan ittellänsä.
Tätä on sukupolvien ketju, elävä historia.
Kodin Pellervo viitoittaa Pellervon 110-vuotista taivalta laajalla, tekstipoimintojen ryydittämällä kuvakoosteella. Se valottaa Suomea, työntäyteistä arkea ja historian suuria käänteitä. Aivan erityisesti kuvat kertovat Pellervon lukijoista, joita toimittajat pitkän ajanjakson kuluessa ovat eri puolilla maata käyneet jututtamassa.
Epäilenpä, että tämän numeron lukemiseen kuluu tovi jos toinenkin. Ja varma olen, että te, hyvät lukijat, jaatte kohtaloni kokemalla iloa ja haikeutta, muistamalla entisiä aikoja ja läheisiänne, ja tunnette, miten ajan virta kohisten kääntyilee uomassaan.
Lehti on luonut lujan sillan lukijoiden ja tekijöiden välille. Jatkakaamme yhdessä yhteistä matkaamme!
Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: