Kannen kuva Marja Seppälä
NUMERO 11
11.11.2010
Pääkirjoitus
SUOMI: Tervetuloa meille!
LAPPI: Päätösvaltaa aluetasolle
HISTORIA:
Mannerheim kylmässä kyydissä
IHMISTEN KANSSA: Kaukana – keskellä elämää
KULTTUURIHISTORIA: Täällä vanha on valttia
TERVEYS:
Sairaan terveellistä
Hyvää arkea diabeteksen kanssa
ELÄMÄ: Tässä, läsnä
RAJAN TAAKSE: Itse etsitty on yksilöllinen
PUUTARHA:
Pihapiirin perustana perinteet
Samettinen sammalpeitto
Nokkonen
KYLÄKOULU: Koulu kylän sydämenä
MAAILMALLA: Vastakohtien maassa
RUOKA: Pottua pöytään
TAITURI: Niille joita väri viehättää
KÄSITYÖT:
Näppärästi koukku käy
Helpon maton hetki
Kevyttä pörheää
SUURTYÖ: Kukkii mattokin kerran
TOISTUVAT:
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Uuden edessä
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.12., Pellervon Iso Kalenteri marras-joulukuussa ja Maatilan Pellervo 2.12.2010.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Jokaisesta Kodin Pellervosta lukijat voivat valita suosikkijuttunsa, äänestää ja osallistua kilpailuun. Aina mielipiteet jakaantuvat. Niinhän se vanhan sanonnan mukaan menee: yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Kyllä, kyllä, mutta mummoista tykkäävät kaikki!
Mummo, mumma, mummi, mamma, tummu, ämmi, isoäiti, isu, famu... Rakkaalla ihmisellä on monta kutsumanimeä.
Lokakuun lehdessä julkaistu juttu Kukkamummo ja hänen ystävänsä sai osakseen palautteiden tulvan. Kukkamummo Saimi Kokkonen ihastutti persoonallaan ja innoitti lukijat muistelemaan omia mummojaan. Mummot jättävätkin syvän jäljen lapsen mieleen.
Lukija kirjoittaa: ”Kukkamummo on kuin minun isoäitini, samanlainen puutarhakin.”
Toinen: ”Juuri tuollainen on oikea mummo ja tuollaisessa talossa kukkien keskellä hän asuu.”
Kolmas: ”Isäni äiti oli kuollut jo kauan ennen syntymääni, äitini äiti kuoli, kun olin parivuotias. Mummoni ovat piirtyneet mielikuviksi vain albumien ja toisten perheenjäsenten kertoman perusteella. Kukkamummo on oikea perusmummo, juuri sellaisen lähellä minäkin pikkutyttönä olisin halunnut olla.”
Lukijoiden muistoissa pullantuoksuiset, nutturapäiset mummot käyttivät huivia ja tarkasti pukivat mekkonsa suojaksi arki- tai pyhäesiliinan. Eivät shoppailleet tai käyneet kohotusleikkauksissa. Ei nähty oikeita mummoja ainakaan ihmisten ilmoilla legginsseissä, siis pitkissä alushousuissa, tai minihameissa. Ei kai ollut monellakaan mummolla nenärengasta, ei kielinastaa, tuskin oli tullut hankittua edes napakorua.
Mummojen puheenparsi oli leppoisaa kansankieltä, kaikkine ehtoine nimityksineen. Saattaisipa heidän puheensa nykyihmisen korvaan kuulostaa roisilta, vaikka ei se rivoa ollut, suoraa vain. Minkälaista kieltä mahtavat käyttää nykypäivän haistattelevat neitokaiset, jahka mummoiksi varttuvat?
Kodin Pellervon lukijat näkivät mummoissa valtavan määrän viisautta, tietoa ja taitoa. Suomi-kuvan kirkastamista pohtineelle työryhmälle olisi ollut tarjolla runsaasti rikasta aineistoa:
Pientä Suomea olisi voinut markkinoida maana, jossa perusmummoja kunnioitetaan, rakastetaan ja hoivataan. Paitsi että ei olisi voinut. Miten siinä maan kuvaa kirkastat, kun Suomessa satamäärin mummoja viruu laitossängyissä mauttoman mannavellin ääreen unohdettuina?
Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: