Kuva Anna-Liisa Huhtala-Fiskars ja Jarmo Uusi-Rintakoski
NUMERO 12
13.12.2007
Hyvää joulua
Lappi: Topakka tokkatuomari
Suomi 90 vuotta:
Tuntematon suomalainen
Perhe: Elämää ei voi suunnitella
Perinteen säilyttäjä: Leipä on lahja
Äänimaisema: Lahja korvalle, laulu sydämelle
Henkilö: Jumala, taide ja Hoopee
Ajattelija: Voimaa maasta
Runo: Taas kerran valkeus
Kansikilpailu: Valitse vuoden kansi!
Paluu: Taakse jäänyttä elämää
Juhlan vietto: Kahden kulttuurin perinteet
Yritys: Hiekkaharjun hoivissa on hyvä olla
Puutarha: Unelmien puutarhassa tuoksuu aina
Ruoka: Syötävän hyviä lahjoja
Koti: Koristeaiheita arjessa ja juhlassa
Säästäminen: Kierrosta konttiin ja kiertoon
Kodin Pellervon käsityöt: Lämmintä neuloen ja virkaten
Poppanaliina ja kolme tyynyä
Pilvenhattaroita
Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 24.1. ja Maatilan Pellervo 10.1.2008.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Taivaalla kulki hurjaa vauhtia tekokuu. Se kuumotti monen kirjoittajan ajatuksia loppuvuonna 1957, kun tehtiin tiliä kuluneen vuoden tapahtumista.
”Siitä kuuta kuuleminen, josta koira haukkuu”, talousmies veisteli omassa katsauksessaan. Laika-koira kiersi maata 400 kilometrin tuntinopeudella ja hurahteli maapallon ympäri puolessatoista tunnissa.
”Mutta myöskin taloudellinen kehitys on sodan jälkeen ollut valtavaa kautta koko maailman. Kauko-Idän takapajuiset maat teollistavat talouttaan täyttä häkää”, hän kirjoitti. Taisi olla miehessä ennustajan vikaa.
”Avaruuden pieni koira” herätti myös sääliviä tunteita. Yksinään huristeli eläinparka ”rakettien ja muiden surmanaseiden keskellä”. Jos talouden tuntija ihasteli ihmiskunnan kekseliäisyyttä, toisen kirjoittajan Laika pani ajattelemaan kaiken maailman keksintöjen tarkoitusta. Kunhan ei vain olisi sorruttu ylpeyteen kuin Baabelin tornin rakentajat.
Joulu oli kovasti muuttunut, kolmas kolumnisti valitti. ”Äiti, osta minulle”, hokivat lapset kauppaliikkeiden tungoksessa.
”Tämä sukupolvi varttuu maailmassa, jossa se jo pienestä pitäen kasvaa käsitykseen, että rahalla saa kaikkea”, tekstissä todettiin jotenkin tutunomaisesti.
Eivät muutu joulun puheen- ja huolenaiheet. Eivät - onneksi - myöskään perhejuhlan perinteiset yhdessä tekemisen ilot. Piparkakkutalosta voi aina antaa tarkat ohjeet ja piirustukset. Lasten kanssa voi joulun alla askarrella vaikka mitä, esimerkiksi tonttu-ukon ”yhtä hyvin joulupöydän koristukseksi kuin kuuseen kiikkumaan”.
Kinkku oli ja pysyi juhlan tärkeimpänä herkkuna. Asutuskeskuksissa se tosin oli ”tehdasvalmisteinen, tummapintainen ja koristeellinen”. Kinkku oli myös pienentynyt ja silavakerros ohentunut. Kalkkunakin jo tunnettiin joissakin suomalaiskodeissa, vaikka lintujen tuotanto oli lehden mukaan ”enemmän harrasteluluontoista”.
Nuorten Pellervon joulusadussa tontut etsivät kadonnutta säveltä. Oli vahinko, että niin monet nuoret etsivät musiikkia ”merten ja mannerten takaa” ja unohtivat omat juurensa, satu opetti ja pani tontut löytämään ne ainoat oikeat joululaulut. – KS