Kannen kuva Anna-Liisa Huhtala-Fiskars ja Tapani Lepistö.
NUMERO 4
22.4.2010
Pääkirjoitus
KYLÄ: Jongunjoen johdattamat
KULTTUURIKOTI: Avoimien ovien elämä
ASUMINEN: Hovin väki
ARVOT: Paluu kohtuuden tielle
SOITIN: Taivaallisten soitinten työmaa
LUKIJAMATKA: Islanti on ihmeellinen
TERVEYS:
Tärkeintä on tämä hetki
Ikävähkö sairaskertomus
PUUTARHA:
Kesäkukkien palkittua laatua
Ketterät kaalit
Viljahirssi
Somat ja sirot onnenapilat
YRITTÄJÄT: Teetä ja tunnelmaa
HARRASTUS: Laatuviiniä suomalaisin voimin
RUOKA: Näppäriä arkiherkkuja
KÄSITYÖT
Pehmeät kynnysmatot
Värejä meren henkeen
Ihania pitsejä pöydälle
ERIKOISMIES: Takaperinajattelija
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Vapaaehtoinen
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin
Pellervo ilmestyy 20.5. ja Maatilan Pellervo 6.5.2010.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Tämä on kovan, kirkkaan ja armottoman valon kuukausi. Lumi ei enää jälkiä peitä eikä vehreys vielä niitä verhoa. Roskat, romut ja maan ankeus satuttavat silmiä.
T.S. Eliot (1888–1965) julkaisi 434-säkeisen runoelmansa The Waste Land vuonna 1922, Nobelin kirjallisuuspalkinnon hän sai vuonna 1948, runoelman suomennos nimellä Autio maa julkaistiin 1949. Vaikka en yhtään tuntisi Eliotin tuotantoa, vaikka en olisi mainittua runoelmaa lukenut enkä olisi siitä edes kuullut, silti yhden virkkeen tuntisin: Huhtikuu on kuukausista julmin.
Huhtikuun tuntee ja huhtikuu tuntuu. Se on kuin jyrkkä vuoristo talven ja kesän välissä.
Tämän alkuvuoden aikana olen kohdannut läheisten ihmisten väsymistä työelämän hyödyttömään hosumiseen, on ollut vakavia sairastumisia ja kuolemaa. Elämän kannalta kvartaali on osoittautunut enemmänkin miinusmerkkiseksi.
”Mikä on elämän tarkoitus?” tapasi muuan toimittaja kysellä. Järjestelmällisesti hän esitti saman kysymyksen kaikille haastateltavilleen, joista nuorin muistaakseni oli viisivuotias ja vanhin likellä sataa ikävuotta. Kymmenet ihmiset saivat aprikoitavakseen suuren ja hyvin kiinnostavan kysymyksen, mutta yksikään ei osannut antaa kattavaa vastausta.
Sitten vain tapahtuu jotakin, nimenomaan jotakin tapahtuu juuri huhtikuussa.
Kun varhaisen aamun hämärässä lähdet ulos, maa tuoksuu ja sen tuoksu on voimallinen, ainoa ja kertakaikkinen. Taivaasta valuu hopeinen valo, aurinko ei vielä ole noussut, eikä ole noussut moni naapurisikaan.
Istahdat pihatuolille, kädessä kuppi ja kupissa kuuma juoma.
Huomaat kuusen alla kasvin: tummanvihreät herttatyviset lehdet. Sehän on sinivuokko. Tarkastelet kasvia lähemmin, pyyhkäiset jonkin kuivan lehden ja neulasen lehtiruusukkeen ympäriltä.
Istut jälleen tuolille. Ehkäpä juuri nyt aavistat jotakin elämän tarkoituksesta: kynsiesi alla on multaa ja saat juoda tuoksuvaa teetä mustarastaan laulusillan alla.
Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: