Kannen kuva: Ullamaija Hänninen
NUMERO 7
9.7.2009
Pääkirjoitus
Kesäelämää: Mökkiläisten maa
Omat valinnat: Kesäkaupasta kylän keskipiste
Suvun päärakennus: Kaukomäen komistus
Vanhuus: Jatkuvuus tuo iloa elämään
Uusi elämä: Vauvassa kaikki on valmista
Maisema: Äkkiä kaikki on toisin
Puutarha:
Sinikukkaiset
Luonto lahjoittaa iloa
Ruoka: Sydänsuven helpot herkut
Käsityöt:
Kukkaniityn muistot
Vanhasta syntyy uutta
Perhe: Väkisin otettu valta
40 vuotta sitten:
Kun ihminen kuuhun meni
Rakkaustarina: Onni tulla omaksesi
Lukijamatka: Ikiaikainen Niili kutsuu
Joka kuukausi
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 20.8. ja Maatilan Pellervo 6.8.2009.
Iso Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Suomessa on mainio talkooperinne, voimallisuudessaan se taitaa olla ainutlaatuinen maailmassa. Aina on talkoot siellä ja kökkä täällä. Mukaan pääsevät kaikki kynnelle kykenevät. Jos ei osaa kyseistä työtä tehdä, kelpaa hälppäriksi tai soppatykin syöttäjäksi, sillä talkooväki ruokitaan talkoovoimin.
Naapurimaa Ruotsissa talkoo-sanan vastine on naapuriapu. Kyllähän se hyväntahtoiselta kuulostaa, mutta on pelkkää näpräilyä suomalaisen rytinän rinnalla. Nimittäin perimmältään talkootyö tarkoittaa voimainkoitosta niin työn määrässä, ajassa kuin rahassakin mitattuna.
Talkoilla on naputettu lähes jokaikinen Suomen pärekatto ja paanutettu kirkkojen laipiot. On kunnostettu puistoja ja sankarihautuumaita, perustettu perinnemaisemia, peruskorjattu seurojen- ja työväentaloja. Jopa Kultarannan tammet on pantu kuntoon talkoovoimin.
Tämän työmuodon myötä on saatu paljon säilymään vanhaa ja arvokasta: työtapoja, esineitä, rakennuksia. On saatu aikaan jotakin ihmisen mieltä ja sielua tuudittavaa, tukevaa tiedon ja taidon selkänojaa tuleville sukupolville.
Oikeudessakin talkoohenkeä voitaisiin soveltaa. Esimerkiksi tuhopolttajalle voisi harkita kasvatuksellista, työperäistä synninpäästöä pistämällä pyromaani jälleenrakentamisen talkootöihin eikä telkien taa aikaa tappamaan. Helpompaa olisi jälkikasvullekin, kun ei tarvitsisi menneitä muistella tyyliin se oli silloin kun isä Porvoon kirkon poltti.
Kun kökkäkansaa olemme, ruvetkaamme myös kielellisiin talkoisiin. Seuraavanlaisen virkkeen kuulin radiosta, ihan asiaohjelman toimittajan suusta: ”Raskaana ollut nuori lehmä synnytti terveen pienokaisen”.
Kielitalkoissa opetamme lisääntymisen terminologiaa.
Lehmä poikii tai vasikoi. Vastasyntynyt on joko lehmä- tai sonnivasikka. Sonnivasikasta kasvaa härkämulli. Lehmävasikasta kasvaa hieho. Kun hieho tiinehtyy ja poikii, siitä tulee lehmä. Siis eräänlainen neidin kaari rouvaksi.
Lammas karitsoi. Tulos on karitsa. Sika, emakko, porsii. Pieniä sikoja sanotaan porsaiksi. Hevonen, tamma, varsoo. Vastasyntynyt on varsa.
Ihminen synnyttää. Tulos on lapsi, joka aikuiseksi vartuttuaan saattaa olla radiossa asiaohjelmien toimittajana.
Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: