Kannen kuva: Antti Saraja
NUMERO 9 - 2012
Pääkirjoitus
Kääpä metsänhoitajana
Menneen ja olevan poluilla
Marjamiehen mielitietyt
Keskellä Suomea
Pulaa eläintalouden tajusta
Perttilän sillan korvalla
Jalokala naisekseen
PUUTARHA
Yhteistä hyvää ja kaunista
Terhosta tammeksi
Tarhuri istuttaa syksyllä
Aavojen aatosten mies
Kehityksen ohut kerros
TERVEYS
Yksikin juoppo ratissa on liikaa
Lähellä hoitamista
Oivalluksia keittiössä
Aistimatka yhdeksän salin asemalla
RUOKA
Lammasta syksyn pöytään
Voimistelukodin valveutuneet naiset
Sukellus heräämisen hurmaan
KÄSITYÖT
Pienet sievät
Kaunista ja kivaa kotiin
Luova hulluus ja rajallinen avaruus
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.10. ja Maatilan Pellervo 4.10.2012.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Sanojen alamainen. Toim. Saska Saarikoski. Otava 2012.
Saska Saarikoski (s.1963) tekee pelin selväksi: Toisin kuin puoli Helsinkiä, en voi väittää tunteneeni Penaa hyvin. Lause kertoo, että Pentti Saarikoskella oli roolinsa; hänen ystävänsä moninkertaistuivat kuoleman jälkeen; ja hän ei ollut kaksinen isä.
Saska S. on viisissäkymmenissä, joten ei tässä perinteistä isänmurhaa olla tekemässä. Saska S. on kirjoittanut sympaattisen kirjan miehestä jonka hän oppi tuntemaan kirjoitusten kautta. Hän on löytänyt myös olennaisen korostaessaan Pentti S:n kirjoituksen ja ajattelun rytmiä.
Pentti S. ei ollut suuri ajattelija, mutta hänellä oli välähdyksensä. Politiikkaa hän tuskin tajusi, mutta eipä juuri ole tajuttu yhtä hänen avainrunoistaankaan (1962): minä haluan/ lakata olemasta/ ja minä haluan/ elää kommunistisessa maailmassa joka on yhtä eläintä. Säkeistä on rekisteröity kommunismi, mutta jo alkurivit ovat harhautuneen seurakuntanuoren sielusta. Käsitys kommunismista yhtenä orgaanisena eläimenä oli jo omana aikanaan kummallinen. Ei ihme, että Pentti S. päätyi Valamoon.
1960-luku on jauhettu kliseiksi, ja Saska S. toistaa tavanomaiset latteudet. Asiat eivät siitä kummene: ei Tuure Junnila ole edes nyt, postuumisti, oikeassa, ja radikalismin tragedia kiteytyy tässä: elokuussa 1968 kommunistijohtaja Aarne Saarinen oli ainut puoluejohtaja joka heti tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen. Taitaa olla jo vaikea ymmärtää, että Saarisella oli hiukan enemmän pelissä kuin Junnilalla.
Pentti S:n juopottelu ja kommunismi olivat skandaali; nyt kommunismia ei ole, ja juopottelusta kunniaa saavat vain rokkikukot, vaikka maassa on puolimiljoonaa viinan suurkuluttajaa. Saska S:n kirja tuli julki samaan aikaan kuin Lady Gaga kävi Helsingissä, ja kulttuurisivuilla Ladya käsiteltiin Saarikoskien kanssa rinnan.
Tämä jo antoi suhteellisuudentajua, ja niin antoi Sofi Oksasen kirjan julkistaminen Pentti S:n 75-vuotispäivän aikaan. Läsnä olivat presidentti Toomas Hendrik Ilves ja Lenita Airisto. Sitä katsellessa alkoi suhtautua lempeämmin Pentti S:n hinkuun olla Urho Kekkosen suosiossa.
On niin pirun vaikea nähdä liki, ja kauas myös, mutta mitä itse asiaan tulee, Pentti S:n runot ovat yhä olemassa. Niistä lähinnä on kyse meille, jotka emme olleet Penan huonetta tai sukua, emme edes kavereita.
Teksti: Jarmo Uusi-Rintakoski