Kannen kuva: Antti Saraja
NUMERO 9 - 2012
Pääkirjoitus
Kääpä metsänhoitajana
Menneen ja olevan poluilla
Marjamiehen mielitietyt
Keskellä Suomea
Pulaa eläintalouden tajusta
Perttilän sillan korvalla
Jalokala naisekseen
PUUTARHA
Yhteistä hyvää ja kaunista
Terhosta tammeksi
Tarhuri istuttaa syksyllä
Aavojen aatosten mies
Kehityksen ohut kerros
TERVEYS
Yksikin juoppo ratissa on liikaa
Lähellä hoitamista
Oivalluksia keittiössä
Aistimatka yhdeksän salin asemalla
RUOKA
Lammasta syksyn pöytään
Voimistelukodin valveutuneet naiset
Sukellus heräämisen hurmaan
KÄSITYÖT
Pienet sievät
Kaunista ja kivaa kotiin
Luova hulluus ja rajallinen avaruus
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.10. ja Maatilan Pellervo 4.10.2012.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Päivästä toiseen suomalaiset heräävät uutisten kertausharjoituksiin. Euroopan talouskriisin jaakailu alkaa muistuttaa mantraa, jolla on tarkoitus saada unenpäästä kiinni. Liemessä ollaan ja vellissä kellutaan, kyllä, on tullut selväksi.
Kotimaan uutisista kärkeen pääsevät vain suuret ja ahdistavat murhenäytelmät, kuten perhesurmat. Herääkin kysymys, mitä tässä maassa oikein tapahtuu. Kuinka paljon suoraan suomalaisia koskevia uutisia jää kertomatta. Mitä kaikkea EKP:n alle on hautautunut ja hautautuu vastakin?
Televisiossa Ylen pääuutislähetys saattaa kotimaan kohdalla kolmeksi minuutiksi juttua juttuun potkulaudan kätevyydestä. Kolme minuuttia kuvaa ja sanaa ei ole tovi, se on pitkä aika, pankaapa vaan merkille.
Joskus, tosin ani harvoin, lähetyksessä lähes päästään maakuntiin, jopa sellaisiin joissa ei ole kaivostoimintaa eikä ydinvoimalaan liittyviä hankkeita. Eräänä iltana katselija oikein valpastui, kun uutisten lukija rupesi puhumaan sienistä ja sienestyksestä. No nyt! Kohta nähtäisiin pitkästä aikaa, miltä muualla näyttää.
Mutta mentiinkö maakuntiin ja metsiin? Mentiinkö Suomeen? Ei. Kuvausryhmä pääsi Helsingin Pasilasta Helsingin Paloheinään, Keskuspuistoon kolmen neljän kilometrin päähän. Ja kyllä tuli selväksi: ihanaa on, ihan mieletön fiilis. Olisi tuohon minuutti piisannut. Ja suoraan sanottuna ilmankin olisi pärjätty.
Säätila on lähes eurokriisin veroinen kestoaihe. Nythän on ollut sellaista, nimittäin jonkinlaista. Kun pääkaupungissa sataa kahtena peräkkäisenä päivänä räntää, uutistoimittaja nappastelee lämmitetyllä Aleksanterinkadulla kyselemässä, miten ihmiset aikovat ratkaista sään heille aiheuttamat ongelmat.
Maakunnissa pitää vettä tulla kuukausi yhtä soittoa taivaan täydeltä, pitää upota taloja ja mädäntyä satoa peltoon tuhansia hehtaareja ennen kuin Yleisradiosta liikenee kamera paikalle.
Rahasta ei ole kysymys. Kysymys on ohjelmapolitiikasta.
Olisi mukava päästä television matkassa uutiskierrokselle omassa maassaan. Yhdessä ja reaaliaikaan – kuka maan missäkin kolkassa – huomattaisiin, että tätä meidän heimoammehan yhä asuu siellä sun täällä. Nähtäisiin kotimaan kulmakuntia, kaupunkeja, kirkonkyliä, maaseutua. Kodin Pellervohan näin tekee, mutta kyllä vastaavaa on kohtuullista odottaa kansalaisten varoin pystyssä pidettävältä Yleisradioltakin.
Kun katsoja väsyy televisiouutisten jankutukseen, hän ottaa esiin päivälehden ja silmäilee sen uutisantia. Päästään juttuun kotitalousvähennyksestä. Näin kommentoi vähennyksiä päähallituspuolueen edustaja: ”Ajamme kasvua luovia ajatuksia, joista keskeisinä tutkimuksen ja kehityksen verovähennykset ja niin kutsuttu bisnesenkelivähennys.” Bisnesenkelivähennys!
Usko, Toivo ja Hentun Liisa.
Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars