Lihan tuottajahinta saatava ylös
Teksti: Vesa Jääskeläinen
Keskustelu lihan tuottajahinnasta on ollut viime kesän kestoaiheita valtakunnallisessakin mediassa. Tuottajahinnat niin naudan kuin sianlihankin osalta ovat pudonneet jo reilusti alle kipurajan. Jopa muualla EU:ssa tuottajat saavat lihasta parempaa hintaa. Tilanne on sanalla sanoen hävytön.
Sikayrittäjät ajautuivat viime keväänä historiansa pahimpaan kannattavuuskriisiinsä, ja nyt naudanlihan tuottajat elävät ennen näkemättömässä ahdingossa tuottajahintojen laahatessa alle arvosteluasteikon. Sianlihan osalta suurimmaksi syntipukiksi sanotaan Euroopassa liian suuriksi kasvaneita ylijäämävarastoja, jotka purkautuvat tänne Pohjolan perukoille. Naudanlihan alehinnoille ei löydy selitystä – sitäkin kärkkäämmin kotimaiset lihatalot ovat esittäneet laskupaineita kohonneiden tuotantokustannustensa takia.
Tilanne on kestämätön. Nivalassa elokuussa pidetyssä kriisikokouksessa emolehmätuottajat väläyttivät jopa mahdollisuutta ryhtyä myymään karjaa Venäjälle. Samaa ideaa esittivät myös sikatilalliset kriisin alkuaikoina, mutta sana ei koskaan kasvanut lihaksi.
Lihan hintakehitys on saatava nousujohteiseksi, tai muussa tapauksessa tuotannon alasajo on totista totta. Tuotannon nosto takaisin kysyntää vastaavaksi voikin olla sitten sitäkin vaikeampi tehtävä, vaikka kuinka uskoteltaisiin, että huonojen aikojen jälkeen seuraa parempia aikoja. Uskottelulla kun ei elä tuottaja eikä napansa täytettä kaipaava kuluttajakaan.
Kauppa se on, joka kannattaa. Kaupan sektori on elintarvikeketjussa varmaan ainoa taho, jossa ei valiteta. Ihmiset marssivat kauppapalatseihin ja maksavat mukisematta, mitä kauppias tohtii tässä kilpailutilanteessa ruuasta pyytää. Tuottajahintoihin tarvittavat muutamat kymmensenttiset tuskin kaataisivat kauppoja tai torppaisivat ruokakorejaan täyttävien ostoaikeita. Perimmäinen kysymys onkin lihaa jalostavan teollisuuden omista markkinointitaidoista. Kyllä teollisuudenkin on osattava pyytää nyt parempaa hintaa, kun ulkomaisestakin raakaaineesta maksetaan enemmän.
Katetta suoramyynnillä
Tilalta tapahtuvan suoramyynnin säännöt osittain helpottuvat syyskuun alusta lukien. Suoramyynnillä tuottaja saa tuotteistaan parempaa hintaa, koska turhat välikädet jäävät pois. Kuluttajat arvostavat lähellä tuotettua, tuoretta ja hyvää lihaa. Suoramyynti tarjoaa siihen yhden ratkaisun, mutta se ei sovi kaikille.
- Kannen kuva Päivi Kapiainen-Heiskanen
KOKO SISÄLTÖ 5 /2011
- AJANKOHTAISTA
- TEEMA: RUOKINTA
- MUUT ARTIKKELIT
- Seuraava Maatilan Pellervo ja Lihatalous-liite ilmestyvät 30.9. ja Kodin Pellervo 15.9.2011.
Uutisia meiltä ja muualta
TNS Gallup:
Maito- ja sikatilojen luopuminen jatkuu
Emolehmätuotanto
Jyrskynvirta kerää tuloja monesta purosta
Lähilihalle kehitellään sutjakoita ketjuja
Mitä väkirehuksi sonnille, löytyykö rehuviljalle korvaajaa?
Sikarehujen reseptejä optimoimalla
Suoramyynnin vaatimukset muuttuvat
Brittiliha hakee makua rasvasta
Tanskassa sika-ala on Danish Crown
Gambia kasvattaa lihantuotantoa suomalaisten avustuksella
Lihakarjalle reilusti lisää päiväkasvua
Sorkkija: Ei naapuri aina huijaa
Pellervon Iso Kalenteri » sisältyy Maatilan Pellervon tilaukseen.