Sikasyklin aallonpohja ohitettu
Teksti: Vesa Jääskeläinen
Suomi on sianlihan tuottajahintojen kehitysmaa Euroopassa. EU:n keskihinta oli 1,785 euroa, mutta Ruotsissa, Saksassa ja Puolassa hinnat hipovat kahta euroa, paljastuu Maaseudun Tulevaisuuden elokuun loppupuolella julkaisemasta artikkelista. Hintaero on parhaimmillaan yli 20 senttiä verrattuna meikäläisiin ”sikahintoihin”. Vain Tanskassa, Hollannissa ja Belgiassa hinnat ovat olleet matalammalla tasolla.
Kyse ei ole mitenkään kohu-uutisesta, sillä Suomen tuottajahinta on jo pitkään ollut EU-maita alempi pysyteltyään 1,67 euron tuntumassa likimain kymmenkunta vuotta. Näin siitäkin huolimatta, että meillä tuotantokustannukset ovat kasvaneet vertailumaita huomattavasti enemmän, viimeisten parin vuoden aikana jopa 55 senttiä tuotettua lihakiloa kohti. Tilanne on jatkunut jo pitkään kestämättömänä. Ei ihme, että monella tuottajalle on sananmukaisesti tullut mitta täyteen ja monen sikalan ovelle on pantu pönkä.
Tähän mennessä tehtyjä tuottajahintojen nostoja voi pitää täysin riittämättöminä. Eleenä ne ovat kuitenkin oikeansuuntaisia, mutta toivottoman pieniä ja hitaita. Kauppa reagoi muutoksiin paljon herkemmin kuin jalostava teollisuus ja pystyy kuittaamaan hinnankorotukset helpommin lopputuotteiden hintalapuissa.
Nyt kaupan ja teollisuuden välissä käytävät hintaneuvottelut tapahtuvat yksinkertaisesti liian hitaan vieterin vetäminä. Siinä porsas on todellakin ehtinyt syntyä, kasvaa lihasiaksi ja tullut vielä syödyksikin ennen kuin sen hinta on kilahtanut tuottajan kassaan. Ja siinä välissä rehurekka on käynyt pihassa monta kertaa ja kohonneet laskut maksettu korkoineen.
Sikasyklin aallonpohja on kestänyt poikkeuksellisen pitkään, jo useita vuosia, eikä äkillistä noususuhdannetta voi pitää lyhytaikaisena kausihintavaihteluna. Pikemminkin päinvastoin, sillä rajusti nousseet rehuviljan maailmanmarkkinahinnat nostavat pakostakin hintoja ylöspäin.
Mikäli tilastoihin on uskomista, tulee syksyllä tai viimeistään ensi talvena lihapula. Näin siksi, että lihateollisuus ei pian pystykään tyydyttämään lihan tarvettaan – varsinkaan kalliimmalla ulkomaisella sianlihalla – kun kotimainen tuotanto ei vastaa kysyntää. Vaikka tuottajahinnat nousisivat, eivät Suomen vajaat 1400 sikatilaa pysty nopeasti kasvattamaan tuotantoaan niihin mittoihin mitä se oli sikakriisin alussa. Siinä vaiheessa kaupan sektorinkin on uskottava, jotta tuottajahintojen nosto on ainoa keino pitää omavaraisuutta yllä.
SISÄLLYS 8/2012
- MAIDONTUOTANTO
- NAUDANLIHANTUOTANTO
- SIKATALOUS
- ULKOMAAT
- SUORAMYYNTI
- KANANMUNANTUOTANTO
- Kannen kuva: Päivi Kapiainen-Heiskanen • Seuraava Eläin-liite ilmestyy 4.10.2012
Pääkirjoitus
Ajankohtaista
Varmuutta ja selkeyttä arvostettiin Tapiolan navettainvestoinnissa
Lypsyrobotti muuttaa työn luonnetta Soukaisten tilalla
Seitsemän 50-tonnaria pikkunavetassa
22 Puhtaita eläimiä - kiitos!
Sonnit kokeessa - väkirehut vertailussa
Emolehmien kasvatus vei kuvataiteilija Anna Siiriäisen mukanaan
Rotukarja hoitaa perinnemaisemaa Outokummussa
Yhdistelmäruokinta sikojen ruokinnassa
Porsastuotannon tuloksia
Mitron maatilalla Etelä-Italiassa eletään perinteitä kunnioittaen
Lihantuottaja K-kaupan konsulenttina
Satulamäen kotilammas keskittyy suoramyyntiin
Mäkiperen tilalla on broilereiden hyvinvointi etusijalla
Kesäkanoista kehkeytyi uusi harrastus
Ulkokanaloista tuli uusi tuotantomuoto Ruotsiin
Pellervon Iso Kalenteri » sisältyy Maatilan Pellervon tilaukseen.