Suoramyynti nostaa päätään

Lähiruuan ja suoramyynnin suosio näyttää vain kasvavan, vaikka taloustieteilijät väittävät kuluttajien kiristelevän entistä hanakammin kukkaron nyörejä. Yhä useampi kaduntallaaja on oppinut arvostamaan perusasioita, että hyvä arkiruoka pitää nälän loitolla ja kilot kurissa. Yksi jos toinenkin kuluttaja alkaa ymmärtää, ettei höttöruoka kanna pitkälle. Läskisoosikin on taidettu päästää pannasta, koska se ei kerry vyötärölle kuten roskaruoka, limppari tai alkoholi.

Nämä ajatukset nousivat mieleen, kun kuuntelin toisella korvalla naisväen innokasta keskustelua kauhavalaistuottajan luomubroilereiden tulosta paikallisen Prisman lihatiskille. Luomubroisku taitaa iskeä hyvin ajan hermoon, vaikka se on tavanomaisesti tuotettua selvästi kalliimpaa mutta kuitenkin selvästi halvempaa kuin naudanliha tai luomuna tuotettu sianliha. Häipykööt hevosenlihaskandaalit ja hartioita painava hiilijalanjälki, eläköön kotimainen ruoka!

Kaikki tuottajat eivät pääse sopimukseen suurten kauppaketjujen kanssa, ellei välikätenä ole toimintaansa keskittyneitä ja tehokkaita lihan, maidon, kananmunien ja viljatuotteiden valmistajia. Meijerit, teurastamot, myllyt ja kananmunapakkaamot vievät hinnasta niille kuuluvan osansa. Luomu toimii hyvin suoramyynnin veturina, mutta se onnistuu vain pienellä osalla tuottajista, vaikka houkuttimena olisi lopputuotteesta saatava tuplasti kovempi hinta. Elintarviketilojen ylläpito, hygieniavaatimukset ja erilaiset tarkastukset vievät osansa tuloksesta, mutta ison aikasyöpön tekee myös myyntityöhön käytettävä aika. Kuulumisten vaihdosta asiakkaan kanssa ei voi periä palvelumaksua, vaan raha tulee aina myydystä tuotteesta.

Suomessa käytetään maitoa noin 130 litraa henkeä kohti vuodessa. Lihaa kuluu noin 75 kiloa, kananmunia kymmenkunta kiloa ja voita nelisen kiloa. Lihasta suurin osa on sikaa, noin 36 kiloa, ja loput ovat nautaa ja siipikarjanlihaa, molempia vajaat 19 kiloa. Karitsanlihaa suomalaissuihin uppoaa vain 0,7 sekä poroa ja hevosta kumpaistakin 0,5 kiloa vuodessa. Kun väestön määrän tietää, ymmärtää suoramyynnin edustavan vain rikkaa rokassa. Poronlihasta ja karitsasta suoramyynti edustaa varmaan suhteellisesti suurinta osaa, sillä iso osa niiden lihasta kulkeutuu suoraan kuluttajien pakkasiin.

Verkostoituminen ja nettikauppa lisäävät suoramyynnin tunnettuutta ja mahdollisuuksia. Käyttäkääpä hakusanoina vaikkapa tilamyynti, suoramyynti, karitsanliha, poronliha ja lisäämällä halutun kunnan nimen perään. Tulos voi olla yllättävä. Sikayrittäjien ja Pihvikarjaliiton olisi hyvä listata suoramyyntitilat sivuilleen samaan tapaan kuin Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitto on tehnyt suoramyynti- ja itsepoimintatilojen kanssa.

Vesa Jääskeläinen