Osuustoiminnallisuuden esiinmarssi
Suurissa palvelu- ja kuluttajaosuuskunnissa jäsensuhde on useimmiten löyhempi ja etäisempi kuin maatalousosuustoiminnassa. Yhteistä on pontimena oleva jäsenten talouden tukeminen yhteistoiminnalla. Sekä suomalaisessa kaupassa että pankkitoiminassa ot-yritykset ovat viime vuosina kunnostautuneet satsaamalla jälleen osuustoiminnallisuuteen. Osuuskauppojen ja osuusliikkeiden Bonusten ja Ykkösbonusten jälkeen myös osuuspankeissa otettiin jäseniä uskollisuudesta palkiseva Platina käyttöön viime kesänä.
Vakuutustoiminnassa keskinäisyys eli osuustoiminta voitti Suomi-yhtiön ratkaisussa pörssin, kuten Helsingin Sanomissa joulukuussa otsikoitiin. Lähivakuutus on jo nimeään myöten osuustoiminnallinen ryhmä, joka on vuosi vuodelta pystynyt yllättävän hyvin vahvistamaan asemiaan.
Tapiola ei kuulu Pellervoon, mutta sekin on viime vuosina nimenomaan lähtenyt kunniakkaasti korostamaan keskinäisyyttä toimintansa pohjana. Tapiolan ongelmaksi näyttää jääneen se, että se kokonsa perusteella pahiten jää vakuutusyhtiöiden keskikokoisten yritysten sarjaan. Se ei ole onnistunut pääsemään mukaan suurten läpiviemiin rakennejärjestelyihin, vaikka on kovasti yrittänyt.
Mutta paljon olisi silti tehtävää, kun jäsenmäärien kasvusta huolimatta osuustoiminnasta on Suomessa edelleen vallalla sangen hämärä kokonaiskuva. Osuustoiminnalla olisikin kiire ryhtyä rakentamaan suurelle yleisölle mielikuvia siitä, mitä osuustoiminnallisuus käytännössä tulee lähivuosina merkitsemään.
Merkitseekö osuustoiminnallisuus nimenomaan suomalaisuutta? Vai kansanvaltaista yritysmuotoa? Vai paikallisuutta? Vai kestävämpiä eettisiä arvoja ja asennoitumista yritystoiminnassa? Vai näitä kaikkia jossakin tietyssä suhteessa? Mitä arvoja kuluttaja siis tosiasiassa kannattaa silloin, kun hän kilpailutilanteessa päätyy ostamaan mieluummin ot-yritysten tuotteita tai palveluita? Muodostuuko osuustoiminnallisuudesta yrityksille lisäarvoa ja kilpailuetua markkinoilla? Nämä ovat järeitä kysymyksiä, joita ei enää jatkossa voida sivuuttaa. Aivan alkutekijöissä näissä ei onneksi kuitenkaan olla. Esimerkiksi Valio on vetänyt korkealuokkaisen mainoskampanjan näistä.
Kun suomalaisenkin liikkeen sisällä on useita eri tavalla esim. ammatillisesti tai paikallisesti tai kilpailullisesti suuntautuneita yrityksiä, niin voimien osittainenkin kokoaminen olisi hyvin haastava tehtävä.
Laajapohjaisella yhteistyöllä profiilin nosto onnistuisi parhaiten. Ongelmana on riittävän vaikuttavien mainoskampanjoiden kalleus. 100-vuotisvuonnakaan liike ei saanut näyttävää yhteisesiintymistä aikaan, syynä olivat etenkin rahan puute ja liikkeen hajanaisuus. Pieni, suhteellisen vaatimaton viritelmä ”Suomalaisista menestystarinoista” ei koskaan saavuttanut suurta yleisöä. Ehkäpä alkanut uusi vuosisata viimein kypsyttää ot-yrityksiä aiempaa tiiviimpään yhteistyöhön ja selvempään osuustoiminnallisten tavoitteiden asettamiseen.
| Sivun alkuun |