Päättäjien kilpailupoliittinen
sekoilu hämmentää

ellervolaisella osuustoiminnalla on tällä hetkellä kaksi edunvalvontakohdetta lainsäädännön suunnalla. Ensimmäinen on osuuskuntalain kokonaisuudistuksen toteutumisen varmistaminen ja toinen eri tyyppisten ja eri maissa toimivien yritysten tasapuolisesta kohtelusta huolehtiminen Suomessa ja EU:ssa harjoitettavassa kilpailupolitiikassa.

Näistä ensimmäisen osalta pullat tuntuvat olevan tyydyttävästi uunissa; vaikka jotkut yksityiskohdat vaativat vielä lisää työstämistä, osuuskuntalain uudistustarpeesta ja sen kiireellisyydestä vallitsee yhteiskunnassamme varsin pitkälle menevä yksimielisyys. Nyt on vain varmistettava, että osuuskuntalain uudistus pääsee myös käytännössä etenemään ripeästi ensin hallituksen lakiehdotukseksi ja sen jälkeen saman tien läpi lainsäädäntökoneiston valmiiksi laiksi.

aljon huonommin ovat asiat sen sijaan kilpailupolitiikan osalta. Vaikka osuustoiminta ei pyydä harjoitettavalta kilpailupolitiikalta muuta kuin tasapuolisuutta, voi yhteiskunnallisten päättäjien mielipideilmastoa kuvata tässä asiassa lähinnä sekavaksi ja hämmentyneeksi. Päättäjien viimeaikaisista kannanotoista on hyvin vaikea löytää selkeää ja yhtenäistä elinkeinopoliittista linjaa ja tahtotilaa.

Osuustoiminnan tässä asiassa esillä pitämään tasapuolisuusvaatimukseen sisältyy kaksi tärkeää ulottuvuutta. Ensimmäinen on ymmärryksen ja tasapuolisen kohtelun saaminen osuustoiminnan perinteisille yhteistyömalleille. Ja toinen on sen varmistaminen, että suomalainen elinkeinotoiminta, osuustoiminta mukaan luettuna, tulisi EU:n yhteismarkkinaprojektin etenemisen ja rakentumisen myötä kilpailupoliittisesti oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kohdelluksi.

ällä hetkellä hallituksen rivit ovat Suomessa olleet pahasti sekaisin kilpailupolitiikan linjanvetojen suhteen. Pellervon esillä pitämät kilpailupoliittiset asiat ovat saaneet hallituspuolueiden edustajien taholta samaan aikaan sekä ymmärtämystä että vastustusta. Erityisesti on viime aikoina puhuttu relevantin markkinan käsitteen tulkinnasta. Viimeisin mielenkiintoinen kannanotto asiasta tuli EU-komissaari Erkki Liikaselta, joka Maaseudun Tulevaisuuden uutisoinnin mukaan oli yhtynyt - tosin varsin varovaisin sanakääntein - meidän huolestuneiden joukkoon, jotka olemme kantaneet huolta siitä, että pienet maat ovat vaarassa joutua yritysrakenteidensa kehittämisessä EU:n isompien jäsenmaiden yrityksiä heikompaan asemaan jos kilpailupolitiikan tulkintalinja muodostuu liian yksisilmäiseksi.

Jos tähänastisessa keskustelussa haluaa nähdä jotain myönteistä, niin se on varmaan se, että itse asia on saanut huomiota ja se on todettu joko suorasanaisesti tai ainakin välillisesti yhteiskunnallisesti tärkeäksi. Huonoa asiassa on kuitenkin se, että kukaan nykyisistä vallanpitäjistä ei ole ottanut asiaa omakseen ja tarttunut siihen asian vaatimalla vakavuudella. Syksyn kuluessa suuria toiveita asetettiin kansliapäällikkö Virtasen johdolla työskennelleen Elintarviketeollisuus 2000 -työryhmän työhön. Pettymys oli kuitenkin melkoinen kun asia, vaikka se saikin yleisluontoista ymmärtämystä, jäi tälläkin kertaa vaille selkeää elinkeinopoliittista linjavetoa.

ykyinen asiantila ei ole millään muotoa tyydyttävä. Yritysten on mahdoton suunnitella toimintojaan riittävän pitkäjänteisesti, jos näin keskeiset toiminnan peruslähtökohtiin vaikuttavat asiat ovat jatkuvasti epävarmoja ja hämärän peitossa. Asia vaatii pikaisia toimenpiteitä. Ehkä parasta tässä vaiheessa olisi koko ongelmavyyhden saaminen hallituksen piirissä omana erilliskysymyksenään riittävän laaja-alaiseen elinkeinopoliittiseen harkintaan. Varsinkin relevantin markkinan käsitteen osalta hallituksen piirissä pitäisi ryhtyä myös aktiivisesti puolustamaan suomalaisen elinkeinoelämän etuja erilaisissa EU yhteyksissä.

SAMULI SKURNIK
samuli.skurnik@pellervo.fi

| Sivun alkuun |