Vuokratyövoimaa erityisesti satamatyöhön välittävä osuuskunta Meredi on poistanut kortistoista jo 20 työtöntä, vaikka yritys on toiminut vasta neljä kuukautta.

Sörnäisten satamassa Helsingin Sompasaaressa puhaltaa jäätävä tuuli. Se viilentää myös Varovan transitoterminaalia, jossa aamutuimaan puretaan ja lastataan etupäässä tietokoneita ja niiden osia Venäjälle.Terminaalissa työskentelee kolme osuuskunta Meredin jäsentä, kaikki venäläisiä maahanmuuttajia.

Sergei Korenjugin toimi ennen Suomeen tuloaan kaivinkoneen kuljettajana Petroskoissa. Sergei Rior oli ammatiltaan sähköasentaja, hän muutti Suomeen Virosta. Ukrainasta taas on kotoisin merimies Eduard Gutsol. Kaikki kolme ovat kovia tekemään töitä, mutta ennen Merediä niitä ei tahtonut löytyä. "Nyt kaikki on toisin", hehkuttavat miehet.

Satamatyö kysyy kovaa kuntoa, sillä se on raskasta ja mereltä tuulee aina. "Mutta merituulen aiheuttama kylmyys ei ole mitään verrattuna pakasteiden kanssa työskentelyyn", tietävät osuuskunta Meredin toiminnanjohtaja Raimo Kasslin ja hallituksen jäsen Pauli Perttula. "Kävimme juuri katsomassa paria miestämme, ,jotka työskentelevät läheisessä pakastevarastossa. Pitää viedä heille myöhemmin kahvia lämmikkeeksi."

Osuuskunta Meredi syntyi viime elokuun lopussa URKU-projektin ja Varova Oy:n järjestämän logistiikka-alan työosuuskuntakoulutuksen tuloksena. Koulutettavat neljän kuukauden kurssille valittiin yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa.

Valtaosa kurssilaisista oli pitkäaikaistyöttömiä, joukossa neljä venäläistä maahanmuuttajaa. Vain yhdellä oli kokemusta satamatyöstä.

Puolet kurssiajasta oli teoriaa, puolet käytännön työharjoittelua Varovan varastoissa ja terminaaleissa. Muutama lopetti koulutuksen kesken, mutta 13 jatkoi loppuun saakka.

Osuuskunta Meredi päätettiin perustaa koulutuksen aikana: osuusmaksuksi sovittiin 1 500 markkaa, jonka pystyi maksamaan kahdessa erässä.

Osuusmaksulla saatiin maksettua Pengerkadulla sijaitsevan toimitilan vuokratakuut.

Toimistosta on hyvät yhteydet kahteen satamaan, joissa pääosa miehistä työskentelee.

Myöhemmin syksyllä osuuskunnalle myönnettiin valtionapuna omatoimisuusavustusta vajaat

25 000 markkaa. Omatoimisuusavustusta voidaan myöntää työttömien aloitteellisuuden tukemisesta annetun asetuksen perusteella. Avustuksen saamiseen liittyy aina ensin yrityshankkeen arviointi. Meredin kohdalla arvioija totesi, että toiminta ei ole puuhastelua, vaan osuuskunta on yritysmäisesti hoidettu.

Tästä on paljolti kiittäminen osuuskunnan vetäjiä, Raimo Kasslinia, jolla on aikaisemmin ollut automaalaamo ja Pauli Perttulaa, joka monipuolisen työtaustansa vuoksi hallitsee konttori- ja paperihommat. Miehet työskentelivät alkuun ilman palkkaa, jotta osuuskunta saatiin pyörimään.

"Kurssin aikana tehdyt osuuskunnan perustamisvaiheen laskelmat olivat täysin epärealistisia", kritisoivat Raimo Kasslin ja Pauli Perttula. "Työvoimaa vuokraavaa yritystä ei voi hoitaa kenenkään olohuoneen lattialla, vaan tarvitaan jonkinlaiset toimitilat, tietokone palkanmaksuohjelmineen ja muut toimistolaitteet sekä rahaa markkinointiin ja vetäjien palkkoihin."

Osuuskunta olisikin miesten mielestä pitänyt perustaa heti kurssin alkuvaiheessa.

Osuuskunta Meredin työ sai lentävän lähdön: kun kurssi elokuussa loppui, Varova tilasi heti seuraavaksi päiväksi seitsemän miestä työhön.

"Silloin meinasi usko loppua, sillä miehiä oli todella vaikea saada kasaan. Monikaan ei uskonut, että työt todella alkavat", kertoo Raimo Kasslin.

"Soitin puhelimella ja kävin soittamassa ovikelloja. Kerroin, etten ole ulosottomies, vaan työhönkuljettaja."

Yksi osuuskuntalaisista oli menossa Venäjälle, yksi makasi sohvalla katselemassa televisiota ja sanoi, että joku toinen päivä sitten. Esteitä ja selityksiä oli jos millaisia. "Pitkään työttömänä olleen ihmisen ei ole helppo hetkessä sopeutua työelämään. Tarvittavat miehet löytyivät työllä ja tuskalla", Kasslin toteaa.

"Pari ensimmäistä viikkoa oli vaikeaa, mutta sitten miehet alkoivat jo itse kysyä töitä."

Ei mennyt kauan, kun omat miehet loppuivat ja osuuskunta alkoi työllistää myös ulkopuolisia. Neljän toimintakuukauden aikana työttömyyskortistoista on poistettu jo 20 henkeä. Kesään mennessä Meredi arvelee työllistävänsä noin 50 miestä.

Osuuskunta Meredissä on mutkaton ja reilu duunarimeininki, mutta jäsenillä ja muilla työntekijöillä on selvät säännöt, joiden mukaan toimitaan. Työhön mennään täsmällisesti, siistissä Meredin työasussa. Hihoja ei polteta eikä hevin passaa polttaakaan, vaikka jonkun työpäivä jää väliin. Kun poissaolosta saadaan ajoissa tieto, voidaan uusi mies kutsua tuuraajaksi.

Varova on merediläisten päätyöllistäjä, mutta muitakin huolinta- ja kuljetusyrityksiä, kuten Kaukokiito, on jo saatu mukaan.

"Työntekijät saavat alan työehtosopimusten mukaisen tuntipalkan. Moni on yltänyt jo yli 10 000 markan kuukausiansioihin", Risto Kasslin kertoo.

"Se, että on itse yrittäjä, menee läpi hitaammin. Eräälle maahanmuuttajalle valkeni vasta tänä vuonna, että hän on yksi yrityksen omistajista", huomauttaa Pauli Perttula.

Raimo Kasslin ja Pauli Perttula kiittävät erityisesti Varovaa kurssin ja Meredin alkutaipaleen onnistumisesta. "Parasta ja konkreettisinta antia kursseilla oli Varovan toimitusjohtajan Pekka Laitisen ja Sompasaaren terminaalipäällikön, Kari Hyttisen teoriaosuudet. Hyttinen ja Varovan Länsisataman työnjohtaja Jari Tikkanen taas pitivät huolta siitä, että työharjoittelu sujui hyvin ja työhön päästiin käsiksi heti kurssin jälkeen."

Pekka Laitinen pitää kurssia mitä parhaimpana esimerkkinä onnistuneesta tiimityöstä: "Kurssilaisilla oli hyvin erilainen tausta, mutta he osasivat ottaa erilaisuuden myönteisenä asiana ja toimia yhteen alusta alkaen."

"Kaikilla oli aito halu saada homma toimimaan."

"Hyvä henki näkyy vieläkin Meredin miesten työssä. Hommassa pitää olla tekemisen iloa, muuten sitä ei jaksa", Laitinen toteaa.

"Pitkä ja perusteellinen koulutus on ollut hyödyksi. Harvaa omaa työntekijäämme on koulutettu niin perusteellisesti kuin merediläisiä."

Varova lähti alun perin mukaan siksi, että yritys tarvitsi tilapäistyövoimaa projekteihin, joissa asennettiin Venäjän markkinoille meneviä tietokoneita käyttökuntoon. Laitevalmistajat ja ostajat halusivat siirtää asennustyön Suomeen, sillä Venäjällä varkaat veivät turhan suuren osan laitteista.

"Projektit kaatuivat siihen, että venäläiset asentajat eivät saaneet enää työlupia", Pekka Laitinen kertoo. "Se on sääli, sillä projektit olisivat tuoneet työtä myös monelle suomalaiselle ja maahanmuuttajalle, sillä itämarkkinat ovat suuret."