Uusosuuskuntien työn ja tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että osuuskuntien toimintaa miettivät osaavat lukea uusia eurooppalaisen kehityksen merkkejä ja pystyvät käyttämään viestejä hyödyksi omassa osuuskunnassaan.

Euroopan Unionin ohjelmissa kiinnitetään yhä enemmän huomiota aloitteisiin, jotka voisivat kehittää alue- ja paikallistaloutta sekä edistää paikallisasukkaiden aktiivisuutta omalla kotiseudullaan. Kyse on sosiaaliseen yrittäjyyteen liittyvistä projekteista.

Käsite kolmas sektori, third sector, on kehitetty Yhdysvalloissa, ja se liittyy amerikkalaisen yhteiskunnan rakenteeseen, jossa vapaaehtoisjärjestöillä ja ei-valtiollisilla, voittoa tavoittelemattomilla organisaatioilla on erityisesti sosiaali- ja terveysalalla sekä koulutuksessa suuri merkitys muun muassa työllistäjänä. 1990-luvulla laman aikana ja sen jälkeen uskottiin myös Suomessa kolmannen sektorin kykyyn tarjota työpaikkoja.

Euroopassa kolmannen sektorin käsitettä on kuitenkin kritisoitu, koska se näyttää kuvaavan eurooppalaista todellisuutta huonosti.

Kolmannen sektorin ulkopuolelle jäävät Keski- ja Etelä-Euroopan maiden sosiaali- ja terveysturvan kannalta muut tärkeät jäsenvaltaiset ja vapaaehtoisuuteen perustuvat yhteisöt: osuuskunnat ja keskinäiset yhtiöt.

Euroopan Unionissa käytetäänkin kolmannen sektorin sijasta lähinnä kahta käsitettä: vanhaa, ranskalaisperäistä yhteisötalous- (sosiaalitalous-) ilmaisua ja uudempaa kolmas järjestelmä

-termiä (third system). Näiden lähes identtisten käsitteiden piiriin kuuluvat yhdistykset, osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt ja säätiöt.

Yhteistä näille järjestöille on, että ne valtiosta tai kunnasta riippumattomina toimivat jäsenvaltaisesti ja tasa-arvoisesti; niiden toiminta perustuu pääosin palkkatyöhön, jolloin taloudellinen toiminta on järjestölle merkittävää.

Suomessa kolmannen sektorin käsite kyllä ymmärretään hyvin, mutta EU:n asiakirjoissa usein toistuvat kolmas järjestelmä ja yhteisötalous ovat tuntemattomampia.

Sanat eivät sekaannu vain arkipäivän kielenkäytössä, vaan jopa joissain EU:n asiakirjojen käännöksissä käsite third system eli kolmas järjestelmä käännetään kolmanneksi sektoriksi.

Ongelmana on se, että näin tarpeettomasti rajoitetaan projekteista hyötyvien ja niitä hyödyntävien piiriä.

EU:n yhteisötalouden ja kolmannen järjestelmän aloitteissa pyritään aikaansaamaan kansalaisten omaehtoista taloudellista toimintaa, jotta voidaan ratkoa työttömyyttä ja alueongelmia.

Usko kansalaistoiminnan vaikutukseen on EU:ssa vahva, sillä kansalaisaloitteiden uskotaan tuovan helpotusta myös vähemmistöjen ja syrjäytyneiden asemaan. Nämä tavoitteet tulevat esille muun muassa uuden rakennerahastokauden 3-tavoite-ja Equal-ohjelmissa.

Euroopan Unioni on uusissa kehittämisohjelmissaan painottanut sosiaalisen yritystoiminnan edistämistä esimerkiksi juuri Equal-ohjelman kautta; ja sosiaalisten yritysten perustamiseen ja kehittämiseen tarjottavat projektimäärärahat ovatkin voimakkaassa kasvussa.

Useimpia sosiaalisia yrityksiä yhdistävä piirre on yhteisöllisyys. Sosiaaliset yritykset ovat henkilöstön omistamia, palvelujen tarvitsijoiden omistamia tai markkinointiosuuskuntia.

Italiassa, Espanjassa ja Suomessa sosiaali- ja terveysalan osuuskunnat ovat pääasiassa henkilöstön omistamia. Ruotsissa sosiaalialan osuuskunnat ovat valtaosin palvelun tarvitsijoiden omistamia hankintaosuuskuntia, esimerkiksi lasten vanhempien omistamia päiväkoteja.

Yhdistysten omistamia sosiaalisia yrityksiä voidaan luonnehtia markkinointiyrityksiksi, koska niissä toteutetaan pääasiassa yhdistysten toiminnassa esiin tulleita innovaatioita tai palvelutarpeita. Siirtämällä sosiaali- ja terveyspalveluita omistamiensa yritysten toteutettavaksi yhdistykset voivat keskittyä edunvalvontaan ja toisaalta välttää uusien palvelujen aiheuttamia taloudellisia riskejä.