|
Vuonna 1986 alkaneet neuvottelut joutuivat ensimmäiseen todelliseen testiin joulukuussa 1990, jolloin kierros oli tarkoitus päättää. EU:n, Yhdysvaltain ja Cairns-ryhmän (15 maata, mm. Australia ja Kanada) sopimusehdotukset poikkesivat kuitenkin huomattavasti toisistaan.
Erityisen ongelmallisiksi muodostuivat vientituet. EU ei halunnut sitoutua mihinkään vientitukien alentamissopimuksiin, kun taas kahden muun pääneuvottelijan päätavoitteisiin sisältyi maatalouden vientitukien alentaminen. Neuvottelujen keskeytymiseen vaikutti se, että EU ei halunnut muuttaa politiikkaansa.
Pian GATT-neuvotteluiden keskeytymisen jälkeen Euroopan unionin silloinen maatalouskomissaari Ray MacSharry ehdotti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) merkittävää uudistamista. Perusteellinen uudistus syntyi vuonna 1992. Sen voi katsoa johtuneen huomattavassa määrin Uruguayn kierroksen kauppaneuvotteluista.
Aikaisemmista uudistuksista poiketen MacSharryn reformi alensi huomattavasti hintaan sidottua tukea, mikä pakollisen kesannoinnin kanssa vähensi tarvetta vientitukeen. Puolen vuoden neuvottelujakson jälkeen EU ja Yhdysvallat sopivat GATT:n maataloussopimuksen tärkeistä kysymyksistä, ja vuotta myöhemmin sopimus allekirjoitettiin.
Tullimaksut
alemmiksi
Miten viimeisin kansainvälisen kaupan sopimus on muuttanut maatalouskaupan rakenteita? Uruguayn kierroksen maataloussopimuksen voi jakaa kolmeen pääalueeseen, jotka ovat markkinoille pääsy, kotimainen tuki ja vientikilpailu.
Markkinoille pääsystä maataloussopimuksessa sovittiin tullien ulkopuolisten tuonninesteiden (mm. muuttuvat tuontimaksut) muuntamisesta enimmäistulleiksi. Muuntaminen tulleiksi perustui koti- ja maailmanmarkkinahinnan väliseen erotukseen. Jäsenmaat lupautuivat myös alentamaan tullien enimmäistasoa keskimäärin 36 % kuusivuotisen toimeenpanokauden (1995-2000) aikana siten, että jokaisen tullin enimmäistasoa pitää laskea ainakin 15 %.
"Vihreä laatikko"
irti kotimaan tuista
Maataloussopimus vaatii jäsenmaita vähentämään maataloustuottajille annettavia kansainvälistä kauppaa vääristäviä kotimaisia tukia 20 % perusajanjaksoon 1986-88 verrattuna. Kaikki tuet eivät kuitenkaan sisälly vähennyksiin. Ne kotimaiset tukitoimet, joilla ei ole lainkaan tai on vain vähäisessä määrin kauppaa vääristäviä vaikutuksia tai vaikutuksia tuotantoon, ovat alennussitoumuksen ulkopuolella.
Tähän ns. "vihreään laatikkoon" kuuluvat mm. tutkimus, elintarvikkeiden varmuusvarastointi, ympäristöohjelmiin perustuva tuki ja tuotannon määrään sitomaton tuki. Myöskään tuotannonrajoitusohjelmien alaiset suorat tulotuet eivät ole kotimaisen tuen alennussitoumuksen alaisia, kunhan ne vain perustuvat kiinteään alaan, kiinteään tuottoon, kiinteään eläinmäärään tai tulotuet perustuvat enintään 85 prosenttiin tuotannon perustasosta. Tätä tukimuotoluokkaa kutsutaan usein "siniseksi laatikoksi" ja siihen kuuluvat mm. EU:n CAP-tuet.
Ongelmallinen
vientitukikontrolli
Vientitukien kontrollointi oli yksi Uruguayn kierroksen pääaiheista. Maataloussopimus kieltää uusien vientitukien käyttöönottamisen. Tämän lisäksi jo käytössä olevista vientituista koituvia budjettimenoja sovittiin vähennettäväksi 36 % ja vientituen avulla vietyjen tuotteiden määrää alennettavaksi 21 % kuusivuotisen toimeenpanokauden aikana.
Euroopan unionin vuonna 1992 tekemän CAP-reformin myötä uudet WTO-sitoumukset eivät toimeenpanokauden alkuvuosina eli 1995-96 tuottaneet ongelmia EU:lle. Kun lisäksi tänä aikana viljan maailmanmarkkinahinnat nousivat dramaattisesti, ei EU:n ole tarvinnut murehtia vientitukirajoitteiden ylittymisestä. Markkinoillepääsyssä ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia: tuontisuoja ei ole vähentynyt.
Tilanne on kuitenkin nopeasti muuttumassa. Esimerkiksi naudanlihan ja juuston vientituella tuettuja vientimääriä ei juuri voida lisätä. Tulevina vuosina sallitut vientitukirajat alenevat entisestään, ja samanaikaisesti EU:n maataloustuotteiden ylijäämät ovat kasvamassa. WTO-sitoumukset ovat entistä rajoittavampia jatkossa. Jonkin aikaa EU voi tietysti vähentää vientitarvetta kasvattamalla interventiovarastoja, mutta tämä keino ei pitkään helpota.
Agenda 2000 myötäilee
WTO-sitoumuksia
Juuri tästä syystä Euroopan komissio on Agenda 2000 -suunnitelmassaan ehdottanut merkittäviä Euroopan unionin sisäisten hintojen alennuksia. Agenda 2000:ssa EU:n WTO-sitoumukset on mainittu syyksi siihen, miksi merkittävä EU:n maatalouspolitiikan muutos on tarpeen. WTO vaikuttaakin voimakkaasti EU:n maatalouspolitiikan muotoutumiseen tulevaisuudessa.
Kuluvana vuonna käynnistyvän uuden WTO-kierroksen odotetaan tuovan entistä tiukempia maataloussitoumuksia. Monet EU:ssa väittävät, että CAP tulisi uudistaa niin, että vientitukia ei enää tarvittaisi lainkaan. Tämä näkemys perustuu suurelta osin siihen, että WTO-sitoumukset eivät salli Euroopan unionin täysipainoista osallistumista mahdollisesti kasvaville maailman maatalous- ja elintarvikemarkkinoille, koska EU edelleen tarvitsee vientitukia ja siten sen täytyy pitää vientimäärät WTO:n asettamissa rajoissa. Markkinoiden vapaaehtoinen luovuttaminen muille kauppablokeille ei liene maailmantalouden vaikuttajalle mahdollista. Siksi paineet alkutuotannon rakennemuutokseen jatkuvat myös Euroopan unionissa.
Euroopan unionille erittäin hankala asia tulevalla WTO-kierroksella on väliaikaiseksi leimattu "sininen laatikko". Vuonna 1996 uudistamansa maatalouslain myötä Yhdysvallat on "vihertänyt" suorat tulotukensa "vihreään laatikkoon" ja on jo yhdessä Cairns-ryhmän kanssa puhunut "sinisen laatikon" lopettamisesta. EU on näin ollen vaikeassa neuvotteluasemassa tulevalla kierroksella, mikä luo taas paineita CAP:n uudistamiselle. (Osuustoiminta 1/98).
| Sivun alkuun |