Eurorealismia

Pellervossa oli pari vuotta sitten vierailulla amerikkalainen yhteistyökumppanimme, Harvard Business Schoolin strategiaprofessori Michael Enright. Tapasimme hänen kanssaan Meritan silloisen pääjohtajan, nykyisen MeritaNordbankenin hallituksen puheenjohtajan Vesa Vainion. Vainio tiedusteli maailmalla laajasti konsultoineelta vieraaltamme vaikutelmia Euroopasta. Vastaus oli hätkähdyttävä. Enright sanoi, että aina Brysselissä käydessään hän tulee masentuneeksi, sillä niin vieraita yritystoiminnalle siellä ollaan ja niin huonosti asioita muutoinkin hoidetaan. Vieraan vastakysymykseen Vainio puolestaan sanoi, että suomalaisille EU on "paras kerho, mitä näillä main on tarjolla". Kansallisen edun nimissä mahdollisuutta ulosjäämiseen ei ollut.

Viime kuukausina EU-asiat ovat olleet taas erityisen pinnalla Emun toteutumisen ja Euroon siirtymisen tiimoilta. Yleisesti ottaen asioiden tilaan on oltu meillä päätöksentekijöiden piirissä varsin tyytyväisiä. Syksyn valuuttamyllerryksissä Euroalue on jo osoittanut vakaannuttavan vaikutuksensa ja myös vuodenvaihteen Euroon siirtyminen tapahtui kommelluksitta. Ruotsin vaikeuksia Suomessa on seurattu vahingonilolla.

Arki edessä
Pitäisikö meidän nyt siis olla tyytyväisiä ja ryhtyä levollisesti nauttimaan "Eurolandin" auvossa? Olivatko kaikki ne epäilykset, joihin EU-vastustajat perustivat kielteisyytensä osoittautuneet perusteettomaksi pessimismiksi?

Ei välttämättä. Tosiasia nimittäin on, että Eurolandin arki on vasta edessäpäin. Tällä en toki halua millään tavoin vähätellä tähänastisia myönteisiä merkkejä. Kyllä niilläkin on merkitystä. Mutta varsinaiset suuret muutokset ovat vasta edessäpäin. Aika näyttää, ovatko ne meille uhkia vai mahdollisuuksia. Itse nostaisin esille tässä yhteydessä kaksi asiaa.

Ensimmäinen on Euroalueen talouspolitiikan vaikutukset Suomessa. Tältä osin varsinainen testi tulee siinä vaiheessa jos ja kun Suomen kansantalouden tarpeet joutuvat taloutemme rakenteellisista eroista johtuen ristiriitaan Euroalueella harjoitettavan talouspolitiikan kanssa. Tällaiseen tilanteeseen voimme joutua joko kotitekoisesti, perinteisellä palkkainflaatiolla, tai kansantalouteemme voi kohdistua ulkopuolelta ns. epäsymmetrinen shokki (vain tietyille, mutta Suomelle erityisen tärkeille tuotannonaloille painottuva).

Jos tällainen tilanne pääsisi syntymään, voisi jälki olla hyvin pahannäköistä, koska Suomelta puuttuvat nyt talouspoliittiset keinot tilanteen korjaamiseksi.

Toinen ja mielestäni pitkän päälle selvästi kauaskantoisempi kysymys liittyy yritysrakenteiden odotettavissa oleviin muutoksiin. Euroalueen toteutuminenhan merkitsee vallankumouksellista strategista muutosta merkittävälle osalle yritystoimintaa, kun monet perustavaa laatua olevat liiketoiminnan lähtökohdat ovat samaan aikaan valinkauhassa. Tähänastiset Stora-Enson, Merita-Nordbankenin ja Pohjola-Skandian tapaiset yritysjärjestelyt ovat vasta alkua niille yritysrakenteiden ja -strategioiden myllerryksille, joita lähivuosina on kaikesta päätellen odotettavissa. Eikä euroalueen toteutuminen merkitse vain yrityskokojen yleistä kasvua, vaan avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi erikoistumiselle.

Me Pellervossa olemme kiinnittäneet viime vuosina huomiota myös siihen, että toimintaympäristön muutos on erityisen suuri pellervolaisille yrityksille, koska merkittävä osa niistä toimi muita yrityksiä pidempään suljettujen ja säänneltyjen markkinoiden olosuhteissa.

Emu-jäsenyys hyödynnettävä
On tietenkin aivan selvää, että Suomen EU-jäsenyys ja kuuluminen lisäksi vielä pidemmälle integroituneelle Euro-alueelle on maallemme myös varsin ainutkertainen mahdollisuus. Uskon, että Suomen aikaisempi perifeerisyys, minkä takia maamme on jäänyt vieraaksi useimmille ulkomaalaisille, yhdistettynä maan vahvaan taloudelliseen, kulttuuriseen ja urheilun eri osa-alueiden kehitykseen on muutettavissa uudessa tilanteessa kansalliseksi kilpailueduksi. En pitäisi mitenkään mahdottomana tulevaisuudenkuvana sitä, että kiinnostus Suomea kohtaan lisääntyy sekä taloudellisessa että kulttuurisessa mielessä. Tässä tilanteessa kauas näkyvät huiput, olipa kysymys Nokiasta Jorma Olliloineen, Mika Häkkisestä, Tommi Mäkisestä, Einojuhani Rautavaarasta tai Esa-Pekka Salosesta, ovat paljon arvokkaampia suomalaista luovuutta todistavia vetonauloja kuin ehkä tulemme ajatelleeksikaan.

Omalta osaltani näen lähivuosien suurimmaksi haasteeksi sen, miten osaamme uuteen Euroalueeseen sopeutua, kuinka herkästi osaamme lukea ajan merkkejä - positiivisia tai negatiivisia - ja miten yrityksemme osaavat hyötyä uusista avautuvista mahdollisuuksista.

Pellervolaisten sopeutuminen lupaavaa
Pellervolaisen yritystoiminnan osalta pullat ovat toistaiseksi kohtuullisen hyvin uunissa. Yritysten sopeutuminen EU-jäsenyyden myötä muuttuneeseen toimintaympäristöön on lähtenyt käyntiin vähintäänkin lupaavasti. Osuustoiminnalliset yritykset ovat osoittautuneet tässä tilanteessa varsin dynaamisiksi ja muutosherkiksi.

Edes sen, että yritysten sopeutuminen uuteen avautuneeseen kilpailutilanteeseen on aiheuttanut ylimääräisiä törmäyksiä entisten yhteistyökumppaneiden välillä, ei tarvitse välttämättä olla niin pahaa, kuin miltä se meistä monista nyt tuntuu - jos vain tästä tuhoisasta suorasta hintakilpailutilanteesta päästään kohtuullisen ajan kuluessa selvästi sivistyneempiin ja hienostuneempiin kilpailukeinoihin.

Hyvää lupaa myös yhteiskunnan asenneilmapiirin muuttuminen osuustoiminnalle myönteisemmäksi. Paitsi, että se tekee osuustoiminnallisissa yrityksissä työskentelevien ja niiden jäseninä olevien elämän yleensä aikaisempaa miellyttävämmäksi, avaa se samalla myös uusia mahdollisuuksia kehittää yritysten osuustoiminnallisuus aidoksi kilpailueduksi. Se, että tämä mahdollisuus avautuu juuri nyt kun suomalainen osuustoiminta täyttää 100 vuotta ja näkyy tästäkin syystä tavanomaista enemmän julkisuudessa, ei ole aivan merkityksetön asia.

SAMULI SKURNIK

| Sivun alkuun |