Meijeriteollisuudessa nyt
hyvät mahdollisuudet
kannattavuuden nousuun

Maitomarkkinoilla on 90-luvun puolivälin jälkeen käyty läpi vaikea murroskausi, joka on keskusteluttanut voimakkaasti niin maidontuottajia kuin osuuskuntien hallintoa. Maitosota on kiinnostanut myös laajemminkin tuottajakenttää.

Julkisuudessa on esitetty maitosodan tulleen maksamaan jopa 2 miljardia markkaa, ja on puhuttu maidon tuottajahinnan olleen 25 - 30 penniä litralta alhaisempi epäterveen kilpailun johdosta. On selvää, että maidontuottajat ja meijeriosuuskunnat ovat menettäneet rahaa liian paljon kahinassa. Pidän näitä em. lukuja kuitenkin ylimitoitettuna ja osin tarkoitushakuisina.

Suomessa on koko EU-jäsenyyden ajan maksettu korkeinta maidon tuottajahintaa. Kovalla kilpailulla on estetty maitotuotteiden suurimittainen tuonti. Ei niin pahaa, että ei jotain hyvääkin: armoton kilpailu on pakottanut meijeriyritykset saneeraamaan ja kehittämään toimintojaan niin, että kilpailukykyä on parannettu huomattavasti kohtaamaan tulevatkin markkinataistelut. Varsinkin maan rajojen ulkopuolelta uhkaavat. Tästä kehityksestä on jo toteutunut esimerkki Arlan vetäytyminen pois Suomen jogurttimarkkinoilta.

Täytyy myös muistaa kilpailun kohdelleen maidontuottajia eri tavalla riippuen siitä, miten osuuskunta on pystynyt mm. omilla toimillaan kustannuksia karsimaan. Toisaalta, vaikka tuottajahinta on pysynytkin EU:n mittakaavassa korkealla, se ei kerro koko totuutta. Monissa meijereissä tuottajille maksettu hinta on ollut parempi, mihin tilityskyky olisi antanut aihetta. Näin ollen meijereiden kivijalkaa on syöty ja taseet ovat heikentyneet. Vaikutus ei vielä kaikin osin ole tullut esillekään.

Vahva kotimainen kilpailija on markkinoilla tarpeen

Nyt maitomarkkinoilla tilanne on seestynyt ja rintamalinjat kutakuinkin selvät. Suomessa on selvä markkinajohtaja Valio, yksityinen Ingman Food yhteistyömeijereineen ja sitten joitakin yksittäisiä meijeriosuuskuntia. Tämä asetelma on mielestäni hyvä. Tarvitsemme markkinajohtajan. Valion osuus hankinnasta on tällä hetkellä kuitenkin vähintään riittävä. Tarvitsemme varteenotettavan kotimaisen kilpailijan. Ingman on ollut sitä jo vuosikymmeniä ja olisi hyvä, jos markkinoilla pystyisi toimimaan myös joitakin pienempiä maakunnallisia meijereitä. Nämä toisivat kuluttajille vaihtoehtoja, pitäisivät tervettä kilpailua yllä ja isommat yritykset hereillä.

Kuusamon osuusmeijeri kuuluu Kymppimeijerit -ryhmään. Ryhmän meijereistä suurin osa on eriasteisessa yhteistyössä Ingmanin kanssa. Meijerit ovat itsenäisiä osuuskuntia, ja niillä on yhteistyötä myös keskenään.

Millä keinoin nämä meijerit pärjäävät tulevaisuudessa? On aivan selvää, että yhteistyö eri muodoissaan ja verkottuminen on yhä välttämättömämpää. Markkinointi ja tuotekehittely vaativat paljon rahaa sekä tieto- ja ammattitaitoa, eikä niitä löydy pienistä osuuskunnista yksinään.

Ingmanin kanssa yhteistyössä olevien meijereiden tulevaisuuden haasteena on kehittää rakennettaan siihen suuntaan, että kukin toimiva jalostuspiste toimii täydellä kapasiteetilla. Jotta tähän päästään, on Ingmanin tuotannonohjauksen pelattava hyvin. Tällöin osuuskunnat pystyvät kilpailemaan kohtuullisesti markkinajohtajan kanssa. Nimenomaan jalostuslaitoksen kapasiteetin täysimittainen hyödyntäminen on tärkeää, eikä välttämättä maksimaalinen suuruus.

Viimeaikaiset ruokaskandaalit Euroopassa osoittavat suuruuden ihannoinnin kääntöpuolen, vahingon sattuessa suurikin on haavoittuvainen ja seuraukset katastrofaaliset. Lisäksi viimeaikaiset puheet lähiruuasta puhuvat pienten meijereiden puolesta. Pienten osuuskuntien vahvuutena pidän lisäksi tuottajien vahvaa sitoutumista. Onkin jokaisen osuuskunnan itse arvioitava ne taloudellisten arvojen ohella olevat muut arvot, jotka kantavat osuuskuntaa eteenpäin. Tällaisia arvoja voivat olla palvelujen tasapuolisuus, neuvonnan saatavuus ja tunne huolenpidosta vaikeinakin aikoina.

Yhteiset edut toteutuvat

Kuusamon osuusmeijerin ja Ingmanin yhteistyö on yksi esimerkki yksityisen- ja osuustoiminnallisen yrityksen mahdollisuudesta toimia yhteistyössä. Molempien puoleksi omistama JuustoKaira Oy valmistaa juustoja, jauheita ja voita. Kummankaan osapuolen keskeiset tavoitteet - korkea maidon tuottajahinta sekä jalostettujen tuotteiden myynnistä saatu voitto - ovat tasapainossa keskenään. Tämä yhtälö edesauttaa tehostamaan tuotantoa ja karsimaan kuluja.

Päätöksentekoprosessi eroaa eri yritysmuodoissa. Käsitys osuuskuntien päätöksenteon hitaudesta ja kankeudesta ei ainakaan pienemmissä osuuskunnissa pidä paikkaansa. Ot-yrityksen vahvuus on jäsenistön tasapuolinen asema, sen hyvä tuntemus ja sitä kautta sidonnaisuus. Vahvuutena on myös hallinnon demokraattisuus. Käsiteltävien asioiden mahdollisimman suuri avoimuus on ehdoton vahvuustekijä, mutta se edellyttää sekä toimivalta johdolta että hallinnolta ammattitaitoa ja yhteistyökykyä. Hallintohenkilöiden kouluttaminen ja hallinnon työskentelyn kehittäminen vaatii tulevaisuudessa enemmän panostusta. Yksi mietittävä asia on, voiko hallituksessa olla mukana joku muukin henkilö kuin osuuskunnan jäsen.

Pellervolla on mahdollisuus olla se foorumi, joka toimii osuustoiminnan kehittäjänä sekä ot-yritysten kouluttajana, tiedottajana ja keskustelukanavana puolueettomasti riippumatta siitä mihin ryhmään osuuskunta kuuluu. Pellervo olikin jäsenkyselyssä tuottajaosuuskunnissa parhaiten mielletty juuri tähän rooliin, mutta palveluosuuskunnissa Pellervo oli jo vieraampi mm. siksi, että se koettiin vanhoilliseksi ja liiaksi "etujärjestöpoliittiseksi".

On luonnollista, että Pellervolla on hyvät suhteet viljelijöiden etujärjestöön MTK:hon. Pidän kuitenkin tärkeänä Pellervon itsenäistä puolueetonta suhtautumista osuustoimintaan. Pellervolla on myös tärkeä rooli olla mukana kansainvälisessä osuustoiminnan kehittämisessä. Uskon Pellervon yksilöllisen yhteisöllisyyden aatteen olevan vahvasti nousussa.

Esa Heikkilä

Esa Heikkilä on Kuusamon Osuusmeijerin hallituksen puheenjohtaja. Kuusamon Osm. kuuluu Kymppimeijereihin. Hän on myös JuustoKaira Oy:n hallituksen jäsen. Tuottajapuolen luottamustehtävien lisäksi Heikkilä on myös Kuusamon Osuuspankin hallintoneuvostossa. Esa Heikkilä on Pellervon valtuuskunnan jäsen.

| Sivun alkuun |