|
Suomi olisi nykyisin varmasti paljon köyhempi ja epätasa-arvoisempi maa ilman osuustoimintaa. Kansanliikkeen vireyttävä vaikutus näkyy erityisen selvästi maaseudulla, mutta myös kaupunkien työväestössä ja keskiluokassa. Sadan vuoden aikana osuustoimintaliike on onnistunut tuomaan demokratiaa ja tasa-arvoa yhteiskuntaan sekä suoraan että välillisesti. Sen ajamat lukuisat uudistukset rehellisistä kauppatavoista ja tuotteiden laadun kohottamisesta aina kuluttajansuojaan asti ovat tänään yleisesti hyväksyttyjä normeja talouselämässä.
Kymmenisen vuotta sitten moni kysyikin, onko osuustoiminta jo tehnyt tehtävänsä, tarvitaanko sitä enää. Mutta tänä päivänä tilanne on jälleen toinen. Nyt osuuskuntien jäsenet tietävät jo paljon paremmin, mikä merkitys omilla yhteisesti omistetuilla yrityksillä heille käytännössä on.
Osuustoiminta: Pienet yhdessä
Pienet yhdessä pystyvät muodostamaan markkinavoiman, jonka toimintaan he itse pystyvät vaikuttamaan. Se muodostaa usein vastapainon kansainvälisille suuryrityksille. Pienessä Suomessa, josta parhaat yritykset myydään ulkomaiseen määräysvaltaan, näyttää juuri osuustoiminnalle jäävän keskimääräistä selvästi suurempi rooli taloudessa.
Osuuskunnan ja osakeyhtiön perusero tulee näkyviin peruskäsitteissä jäsenyhteisö ja pääomayhteisö. Käsitteet ilmentävät sitä, kumpi yrityksen toiminnassa on tärkeämpää: jäsenet (ihmiset) vai osakkaiden osakeyhtiöön sijoittamien pääomien määrä.
Osuuskunnan omistavat jäsenet, jotka säännöllisesti valitsevat yritykselleen hallinnon. Jos eriäviä näkemyksiä esimerkiksi johtoon valittavista henkilöistä ilmenee, niin osuuskunnan kokouksessa äänestetään "yksi jäsen, yksi ääni" -periaatteen mukaisesti. Osakeyhtiöissä valta jakautuu pääomasijoitusten suuruuden mukaan.
Keskeisimmin tämä ero tulee sitten näkyviin yrityksen tulosta jaettaessa. Osuustoiminnallisissa yrityksissä voitto jaetaan yleensä sen perusteella, paljonko jäsen on käytännössä käyttänyt osuuskuntansa palveluita, tehnyt sille työtä tai toimittanut sille raaka-aineita. Osakeyhtiössä pääosakas voi yksin saada leijonanosan yrityksen tekemästä voitosta.
Ajaton innovaatio
Osuustoiminta on hämmästyttävän hyvin pystynyt säilyttämään perusluonteensa aina Rochdalen Oikeamielisten Kankureiden vuonna 1844 perustamasta ensimmäisestä osuuskaupasta lähtien. Myös sukupuolten tasa-arvo oli jo silloin periaatteissa mainittu asia, mikä oli varsin radikaalia sen ajan Englannissa. Ylijäämän palautus oli käytössä jo Rochdalen kankureiden omistamassa osuuskaupassa. Tämän päivän bonus-järjestelmät ovat sille suoraa jatkoa.
"Yksi jäsen, yksi ääni" -periaate pystyttäneen säilyttämään myös parhaillaan uudistettavana olevassa osuuskuntalaissa kantavana ajatuksena. Kun osuuskunnan perusluonne säilytettäneen laissa puhtaana, niin se ei estä sopimusvapautta rakentaa aina eri tilanteissa perusteltuja erilaisia yhdistelmiä osuuskuntien ja osakeyhtiöiden väliin. Näinhän Suomessakin on tapahtunut 1980-luvun lopusta lähtien.
Osuustoiminta on tänään ehkä kaikkein laajimmalle levinnyt kansainvälinen kansanliike. Sillä itsellään on pitänyt olla paljon omaperäistä voimaa, muuten se ei varmasti olisi onnistunut. Pienen tuntuman alkuaikojen vaikeuksiin antaa liikkeen Suomeen tuonut professori Hannes Gebhard, josta tuli suomalaisen osuustoiminnan isä. Hän nimittäin tuskaili ulkomaan kokemustensa perusteella vuonna 1899:
- Näemme siis, että osuuskunta on liiaksi "bourgeois" sosialistien mielestä, liiaksi sosialistinen vapaamielisten mielestä ja liiaksi vapaamielinen konservatiivien mielestä...
Demokratian oppikoulu
Osuustoiminta toimi varsinkin vuosisadan alkuvuosikymmeninä demokratian oppikouluna Suomen kansalle. Osuuskuntien jäsenyyden kautta tavallinen kansa pääsi tutustumaan demokraattiseen päätöksentekoon käytännössä. Kansanliike nosti monia kyvykkäimpiä jäseniään usein ensin osuustoimintayritysten tehtäviin ja myöhemmin myös valtiollisiin johtotehtäviin.
Ei ole sattuma, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus tuli ensimmäisenä käyttöön juuri osuustoiminnassa. J. K. Paasikivi oli Pellervo-Seuran sihteeri, kun ensimmäinen osuustoimintalaki saatiin maahan jo vuonna 1901. Lain säätämisen jälkeen hän vetosikin Pellervo-lehden välityksellä Suomen kansaan, ettei laki jäisi vain kuolleeksi kirjaimeksi, vaan ihmiset ottaisivat sen omakseen ja lähtisivät elvyttämään osuustoiminnan avulla suomalaista yhteiskuntaa. Tämähän sittemmin mitä suurimmassa määrin toteutui. Venäläinen sortovalta ei pystynyt estämään itsenäisen Suomen niin henkistä kuin aineellista nousua.
Valtiolliseen elämään yleinen ja yhtäläinen äänioikeus saatiin 1906-07. Kunnalliseen elämään se tuli vasta vuosina 1917-18.
- Osuustoiminta on siunattu hyvillä herroilla, on vanha pellervolainen tokaisu. Kieltämättä pellervolaisella osuustoiminnalla on sadan vuoden aikana ollut enimmäkseen hyvä herraonni. Tai ainakin se on ollut parempi kuin kilpailijoilla.
Maailmantalouden liikevoimat
Osuusmeijeritoiminnassa Valion suuruuden luoja, toki hyviä hallintomiehiä unohtamatta, oli sen pitkäaikainen toimitusjohtaja F. M. Pitkäniemi. Hänestä tuli Hannes Gebhardin työn jatkaja Pellervo-Seuran johdossa vuosina 1918 - 26.
Pitkäniemi myös teki aikanaan ansiokkaan väitöskirjan trustien toiminnasta. Valio joutui itse raivaamaan asemansa markkinoilla ja menestyi siinä niin hyvin, että jotkut alkoivat pitää sitäkin trustina ja myöhemmin monopolina. Pitkäniemi oli yksi niistä taitavista osuustoiminnan strategeista, joka osasi kytkeä oman toimintansa "maailmantalouden liikevoimiin".
Entä mitkä tänä päivänä ovat nuo liikevoimat, joiden puitteissa myös ot-yritysten menestys tulevaisuudessa määräytyy? Tämä kysymys on keskeinen yritysten strategioita mietittäessä.
Osuustoiminnan identiteetti on koetuksella
Elettävän uuden ajan nimeäminen ja luonnehtiminen on erittäin vaativaa. Voidaan kuitenkin sanoa, että maailma on toimintalogiikaltaan muuttunut toisenlaiseksi 1980-luvun lopulta lähtien.
Sosialismin häviön myötä kapitalismi on kehittynyt erittäin kovaksi. Ylikansalliset pääomat vaihtavat maata ja yritystä sähkön nopeudella. Yritysten toiminnan päämäärät uhkaavat yksipuolistua vain osakkeenomistajien voittojen kasvattamiseen eikä yritysten muista sidosryhmistä - kuten henkilöstösta, asiakkaista ja toimintaympäristöstä - ole enää niin väliä. Osuustoimintayrityksissä on perinteisesti vierastettu näin yksipuolista amerikkalaistyylistä näkemystä.Kriittisiä ääniä nousee varmaankin lisää, jos nykyinen kehitys jatkuu entisellään.
Yritysten välinen kilpailu kiristyy ja saneeraukset ovat arkipäivää. Globaalistuminen ja yritysten kansainvälistyminen etenevät. EU-alueella harjoitetaan ylikansallista maatalouspolitiikkaa ja USA ja EU vääntävät kättä maailmankaupan vapauttamisesta.
Osuustoiminta on kautta historiansa toiminut markkinoita tervehdyttävänä voimana, jonka pienet ihmiset ovat yhteisvoimin muodostaneet. Kehityksen suuntaa kuitenkin näyttää olevan niin vaikea muuttaa, että osuustoiminnalle uhkaa jäädä vain lähinnä protestoivan sopeutujan rooli.
Toisaalta kuitenkin erilainen vaihtoehtoinen liikehdintä eri puolilla näyttää lisääntyvän. Myös Yhdysvalloissa näyttää kuluttajaliike nostavan päätään esimerkiksi hormoneiden käyttöä vastaan elintarvikkeissa. Suomessa uusosuustoiminta leviää ja myös perinteiset ot-yritykset uudistavat toimintojaan. Laatuketjuja ja -järjestelmiä rakennetaan ja verkostoidutaan.
Osuustoiminnan vahva oma identiteetti, itseymmärrys, on viime kädessä se, johon ot-yritysten menestys kestävästi rakentuu. Mutta mistä tulevaisuudessa löytyy tarvittava panostus osuustoiminnallisen mallin ja -ajattelun kehittämiseen? Se on todella iso kysymys.
- Meillä suomalaisilla ei ole Rockefelleriä, mutta meillä on osuustoiminta, sanoo Pellervon historiaprojektin vetäjä, dosentti Markku Kuisma osuustoiminnan 100-vuotishistoriassa. Tiiliskiven kokoisen kirjan nimi on sattuvasti "KANSAN TALOUS - Pellervo ja yhteisen yrittämisen idea 1899 - 1999". Se julkistetaan Pellervon Päivässä 20.4.1999 Helsingissä.
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi
| Sivun alkuun |