Kotitaloudet varovaisia

Huhtikuun puolivälissä tapahtui, mitä oli pelätty: muodikas informaatiotekniikka romahti pörssissä.

Jotkut yhtiöt menettivät noin puolet pörssiarvostaan, mutta tappiota kärsivät vain ne, jotka olivat ostaneet kalliilla ja myivät pelästyksissään halvalla.

Notkahdus jäi lyhyeksi. Maailmalla liikkuu kerta kaikkiaan paljon ylimääräistä rahaa, joka etsii kohdetta.

Yleinen käsitys on, että rahaa siirtyy Suomessa talletustileiltä pörssiosakkeisiin ja rahastoihin hirmuista vauhtia.

Ei siirry. Päinvastoin suomalaiset tienaavat niin roimasti ja elävät niin nuukasti, että säästöjä kertyy talletustileille kovaa vauhtia.

Pankeissa oli viime vuoden lopussa noin 247 miljardia markkaa kotitalouksien talletuksia. Määrä oli noussut vuodessa vajaat kuusi prosenttia.

Ja nyt yllätys, yllätys - arvatkaapa, millainen keskikorko maksettiin kotitalouksien talletuksille.

No, ei nyt sentään puoli prosenttia, niin kuin monet varmaan veikkasivat.

Oikea vastaus on 1,2 prosenttia; mukana on paljon "korkeatuottoisia talletuksia".

Joka tapauksessa 1,2 prosenttia on tallettajan pilkkaamista aikana, jolloin menemme kohta neljän prosentin inflaatiovauhtia.

Ja jotta pilkka oikein kipeästi osuisi nilkkaan, tämä kurjakorkokin joutuu kesäkuun 2000 alusta verolle.

Onko tallettajia kohdeltu Suomessa koskaan näin härskisti?

Estä ja varjele, on. Hallitusherrat ja työmarkkinajärjestöt päästivät sodan jälkeen tahallaan inflaation valloilleen. Uskolliset tallettajat maksoivat jälleenrakennuksen. Moni perhe asuu yhä kiinteistössä, jonka velat inflaatio kuittasi muutamassa vuodessa.

Paperintekijät sidottava pörssiin

Suomalaiset ovat vanhoillisia ja varovaisia. Voi olla, että vain sata miljardia markkaa siirtyy pois talletustileiltä, jahka sijoitusneuvojat oikein rummuttavat.

Pörssiyhtiöihin sijoitettaneen suurin osa, mutta toki muutkin kohteet vetävät.

Erityisen tärkeätä olisi, että paperintekijät saataisiin innostumaan pörssistä.

Huhtikuinen paperiväen lakko oli järjetön - ja aika paljon työnantajien syytä. Stora-Enson, UPM-Kymmenen ja Metsä-Serlan omistajat ja johto eivät ole osanneet tai halunneet vetää työntekijöitään osakkeenomistajiksi. Tyhmää kollektiivista henkilöstörahastoa kylläkin kokeiltiin.

Väelle pitäisi antaa niin houkuttavat optiot, että niistä kerta kaikkiaan ei kannattaisi kieltäytyä.

Optiokausi ei siedä mitään häikkää tehtaalla, ei lakkoa, ei teknistä häiriötä, ei juopottelua.

Ja kun kaikki sujuu kuin rasvattu, optiorahaa tulee rännin täydeltä. Ay-pomot ja Etelärannan herrat heitetään verstaalta ulos niin kuin Heikki Haavisto Suolahden traktoritehtaalta 1980-luvulla! Kukapa nyt omaansa vahingoittaisi.

Tietoa, kahvia ja pullaa

OKO piti vuosikokouksensa tänäkin vuonna Messukeskuksessa. Läsnä oli parisataa osakkeenomistajaa, lähes kaikki osuuspankkien valtakirjoilla.

Hallintoneuvoston puheenjohtaja Seppo Penttinen avasi kokouksen erinomaisella pörssipoliittisella linjapuheella. Hän totesi, että kolmeneljäsosaa OKO:n osakkeista on vapaassa kaupankäynnissä ja että henkilöstö on merkinnyt vilkkaasti optiolainaa.

Toimitusjohtaja Mikael Silvennoinen antoi pankin viime vuoden toiminnasta arvosanan hyvä miinus. Kuulemma piikki tuli siitä, että tuottoihin sisältyy 16,6 miljoonaa euroa osakkeiden luovutusvoittoa, mikä laski tuottojen ja kulujen suhdeluvun 1,80:sta 1,70:een.

Miinus on täysin aiheeton. Isossa konsernissa on aina myytävää. Salkkuun oli aikanaan viisaasti hankittu tuhti nippu Radiolinjan osakkeita. Niiden myynnistä saatu voitto on totta maar vähintään yhtä arvokasta rahaa kuin muusta pankkitoiminnasta kerätty.

Mikael Silvennoinen puhui vapaasti ja innostuneesti, mikä kuvasti mainiosti OKO:n hyvää vuotta 1999.

Keskustelua ei syntynyt; asiat on varmaan jo puitu muissa ympyröissä. Kysymyksiä voisi viritä, jos vuosikokoukseen saataisiin enemmän osakkaita op-ryhmän ulkopuolelta.

Tamperelainen professori Risto Nuolimaa johti kokousta juohevasti. Hän osaa hyödyntää huumoriakin sopivissa kohdin.

Kovempaa kokouskuria Nuolimaa voisi pitää. Salin takaosan hämärään oli pesiytynyt muutama ryhmä hilpeitä veikkoja, joita kokouksen kulku ei kiinnostanut pätkääkään. Veikkosten kälätys ja naurunremahdukset häiritsivät niitä, jotka pitävät yhtiökokousta toimintavuoden huipputapauksena.

Pälpätyksen vuoro on kahvin ääressä. Sinkko kiskaistiin sukunimensä perusteella lemiläisten osuuspankkimiesten pöytään.

Todettiin yksimielisesti, että Lemin tienvarsimetsät on harvinaisen hyvin hoidetut, parhaiten koko maassa.

On hyvä, että OKO:n hallintoneuvoston ja johdon jäsenet eivät luikahda omiin kemuihinsa vaan jäävät nauttimaan kahvia ja kakkua kokousväen kanssa.

OKO:n näkymät ovat hyvät. Yhtiön osake saa ostosuosituksen.

Osakekirjoja etsitään

Metsä-Serla oli evakossa. Tapiolan metsätaloa remontoidaan, joten yhtiökokous pidettiin Marinassa.

Eikä Marinan pikkusalin kalseus oikein sovi Metsä-Serlan imagoon. Hannu Sipilä johti rauhallisesti kokousta, ja jokunen yleisöpuheenvuorokin kuultiin.

"Aikamoinen tietopaketti, mutta liian pitkä", sanoi eräs kokousedustaja toimitusjohtaja Jorma Vaajoen katsauksesta. Siinä puhe ja kalvomateriaali täydensivät hyvin toisiaan.

Mutta todellakin, 45 minuuttia on liikaa. Yleisö ei kerta kaikkiaan jaksa seurata tarkasti.

Entä mitä uutta? Ainakin se, että Metsä-Serla ostaa nykyään enemmän sellua kuin myy ja että Sveitsin Biberistin paperitehtaan 170 tuotteesta on karsittu 159 - ja hyvin menee.

Jorma Vaajoki ei usko mannertenvälisiin synergiaetuihin, joista rakkaat kilpailijat toitottavat. Logistiikka asettaa voittamattomat esteet.

Hyvät lukijat, tarkastakaapa onko työpöydän laatikoston taakse pudonnut Metsä-Serlan, Serlachiuksen tai Metsäliiton Teollisuuden osakekirjoja. Peräti 688 000 Metsä-Serlan osakekirjaa on näet merkitsemättä osakerekisteriin.

Pieni salapoliisityö saattaa tuoda päivänvaloon sievoisen omaisuuden!

ERKKI SINKKO

| Sivun alkuun |