Osuustoiminnallisuuskin
kaipaa tuotteistamista
ksi
Osuustoiminta-lehden tämänkertaisen numeron teemoista on tuotemerkit, brandit. Siihen on
moniakin syitä.
Brandit ovat ensiksikin oleellinen osa nykyaikaista markkinointia. Brandin asema
markkinoilla on yksi tärkeimmistä tuotteen liiketaloudelliseen kannattavuuteen
vaikuttavista tekijöistä. Onnistuneella tuotemerkkistrategialla voidaan lisätä
merkittävästi eri tuotteiden kannattavuutta valmistajalleen. Yleinen nyrkkisääntö on,
että ne valmistajat jotka onnistuvat tuotteidensa tai palveluidensa tuotteistamisessa ja
sen lisäksi saavat oman tuotemerkkinsä markkinoilla omassa ryhmässään kahden
suosituimman brandin joukkoon, tekevät itselleen rahaa.
Toinen syy merkkikysymysten esillä pitämiselle koskettaa jo paljon lähemmin lehtemme
erityisaluetta, osuustoimintaa. Kansainvälisesti tarkastellen tuotemerkit ovat olleet
yksi osuustoiminnan akilleen kantapäitä: yleensä osuuskunnat ovat menestyneet varsin
huonosti tuotemerkkirintamalla.
Näin ei ole kuitenkaan Suomessa eikä muissakaan pohjoismaissa. Päinvastoin meillä
on osuustoiminnallakin vahvoja tuotemerkkejä. Esimerkiksi tuottajaosuustoiminnan puolella
Valio on jo vuosia kilvoitellut hyvällä menestyksellä muiden tunnettujen
brandituotteiden kanssa parhaimmasta tunnettuudesta. Samoin Osuuspankkiryhmän liikemerkki
tunnetaan hyvin, jne.
Syytä omahyväiseen tyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole. Parhaimmat menestyjät
tuotemerkkistrategioillaan ovat valitettavasti osuustoiminnan ulkopuolella. Todella hyvin
tunnettuja osuustoiminnallisia brandeja on hyvin harvassa ja vielä harvemmaksi käy
joukko, kun mennään yli kansallisten rajojen. Yhtäkkiä ei tule mieleen juuri muita
kuin ranskalaisen Sodiaal'in Yoplait ja kalifornialaisten viininviljelijöiden Sun-Maid.
suustoimintajärjestön
näkökulmasta tarkasteltuna osuuskuntien tuotemerkkipolitiikassa silmään pistää se,
että osuustoiminnallisuutta sinänsä näkee hyvin harvoin hyödynnettävän tuotteiden
tai palvelujen markkinoinnissa. Ja eihän se tietenkään mikään itseisarvo voi
ollakaan, jos sille ei ole saatavissa jotain lisäarvoa markkinoilla ja asiakkaiden
mielissä.
Vaikka olemme tottuneet yleensä luottamaan osuuskuntiemme liikkeenjohdon
ammattitaitoon ja arviointikykyyn, ei tässäkään yhteydessä voi olla heittämättä
esille kysymystä, eikö osuustoiminnallisuus voisi sittenkin olla nykyisessä
osuustoiminnan kannalta suotuisasti kehittyneessä arvoilmapiirissä juuri se tekijä,
jonka varaan osuustoiminta voisi rakentaa aidoimmat ja kestävimmät kilpailuetunsa.
Oikein argumentoituna osuustoiminnallisuuden - ja nimenomaan sen kautta mahdolliseksi
tulevien, kuluttajille tärkeiden asioiden - voisi hyvin ajatella olevan juuri sen
tekijän, joka kääntää kuluttajan valinnan muutoin hinta-laatusuhteeltaan
samanveroisten tuotteiden ja palvelujen vertailussa osuustoiminnallisen yrityksen eduksi.
Jos tässä halutaan todella onnistua, on kuitenkin aivan selvää, että
osuustoiminnallisuudelle pitäisi saada nykyihmisten mielissä huomattavasti nykyistä
selkeämpi, uskottavampi ja läpinäkyvämpi - markkinointikielellä tuotteistettu -
arvosisältö ja lisäksi osattava "myydä" se kuluttajien tietoisuuteen.
ksi
mahdollisuus voisi olla arvosisällöltään jäsennetyn osuustoiminnallisuuden
"tuotteistaminen" vähän samaan tapaan kun kotimaisuus on onnistuttu viime
vuosina elintarvikealalla tuotteistamaan ja iskostamaan kuluttajien tietoisuuteen Hyvää
Suomesta -joutsenmerkinnällä.
Osuustoiminnallisuuden tuotteistamisen ja oman merkkistrategian toteuttamisen osalta
marssijärjestys on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä: ensin on itse osuustoiminnallisuuden
merkitys kyettävä kertomaan huomattavasti nykyistä ymmärrettävämmin myös aivan
tavallisille ihmisille ja vasta sen jälkeen sille voidaan alkaa kehittää ja markkinoida
yhteisesti käytettävää tunnusta, josta kuluttajat voivat sen helpolla tunnistaa.
Tältä osin vaihtoehtoja, joiden pohjalle osuustoiminnallisuuden arvosisältöä voidaan
ryhtyä rakentamaan, on kyllä tarjolla kansainvälisestä co-op -tunnuksesta
kotoiseen Pellervo-brandiin.
SAMULI SKURNIK
samuli.skurnik@pellervo.fi
|