Mikä tekee taloudesta menestyvän?

arkkinoihin perustuva talousajattelu levisi 1990-luvulla eri puolilla maailmaa niin, että jossakin mielessä on perusteltua puhua hiljaisesta vallankumouksesta: markkinoihin perustuva tehokkuusajattelu on tullut yhteiskuntiimme ja sitä sovelletaan yhtä hyvin pörsseissä ja teollisuustuotannossa kuin lasten- ja puutarhanhoidossa. Uuden ajattelun mukaan markkinat ohjaavat yhteiskuntia paremmin ja myös oikeudenmukaisemmin kuin valtio. Markkinat muodostavat lähtölinjan kaikille ja markkinoilla ratkaisee jokaisen oma suorituskyky. Näin markkinoiden nähdään tuottavan myös tehokkuutta: kun valtio ei enää tue omiansa, niin markkinoilla erottuvat tehokkaat ja tehottomat, jyvät ja akanat toisistaan.

Markkina-ajattelun nurja puoli tulee esiin

Näillä ajatuksilla on kuitenkin myös ongelmansa. Markkina-ajattelun ehkä ongelmallisin puoli on sen vaikutus yhteiskuntaan ja sen laajempiin rakenteisiin. Markkinat eivät ehkä pysty takaamaan, että kokonaiset yhteiskunnat menestyvät taloudellisesti. Suomen 1990-luvun lama on tässä mielessä hyvä esimerkki. Laman velkoja, jotka olivat pitkälti seurausta pääomien vapauttamisesta ja siitä syntyneestä kuplasta, maksatetaan julkisen sektorin työntekijöillä kun samaan aikaan yritysten voitot ovat kasvaneet merkittävästi. Tässä tilanteessa taloudellisen tehokkuuden puhetapa on ohittamassa yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen nojaavat perustelut. Julkisella sektorilla työskenteleville naisille ei enää voi maksaa kunnon palkkaa, koska vanhusten tai lastenhoito ei ole liiketoimintaa. Sen sijaan on alennettava yksityisellä sektorilla verotusta, jotta siellä voitaisiin elää entistä vapaammin ja kiihdyttää taloudellista kilpailua.

Osattomuuden ongelma pahenee

Ongelman ydin ei näy välttämättä suoraan köyhyystilastoista, joissa erojen kasvua pehmentävät työttömyyskorvaukset ja sosiaaliturva. Enemmänkin on kyse osallisuuden ongelmista. Yhteiskunnassa on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät tunne olevansa täysivaltaisesti mukana Oy Suomi Ab:ssa. Suomi näyttää jakautuvan yhä voimakkaammin kahtia: niihin, jotka ovat talouden ytimessä tekemässä yhä enemmän rahaa, ja toisaalta niihin, jotka roikkuvat ytimen reunoilla julkisen sektorin pienillä palkoilla ja huonoissa työolosuhteissa, pätkätöissä tai kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella. Ne, jotka ovat ytimessä, joutuvat pelkäämään putoamista. Yhteiskunta, jossa markkinoiden ja kilpailun nimissä ihmisistä puristetaan kaikki irti, synnyttää myös uupumusta, masennusta ja tarkoituksettomuuden tunteita. Yhteiskunnassa, jossa vain raha ratkaisee, syntyy näköalattomuutta.

Jos tällaiset kehityssuunnat jatkuvat pitkään, ne voivat aiheuttaa yhteiskunnassa monenlaisia ongelmia - myös taloudellisia. Kun ihmisten luottamus tulevaisuuteen vähenee, voi käynnistyä huono kierre myös taloudellisesti. Monet tutkijat korostavat, että varsinkin pienissä maissa yhteiskunnassa vallitseva yleinen luottamus, taloudellista toimintaa tukevat suojaverkot ja hyvinvointipalvelut sekä usko tulevaisuuteen ovat tärkeitä asioita koko yhteiskunnan taloudelliselle menestykselle.

Jos voittajat eristäytyvät omiin kouluihinsa, sairaaloihinsa ja yliopistoihinsa, yhteiskunta jakautuu kahtia tavalla, joka heikentää sen kykyä pärjätä maailmantaloudessa. Jokainen syrjäytynyt, huonosti koulutettu tai työtön kansalainen on resurssien hukkaamista, johon varsinkaan pienillä yhteiskunnilla ei ole varaa.

Osuustoiminta kasvaa alhaaltapäin

Osuustoiminta syntyi nykyisessä muodossaan 1900-luvun alkupuolella usein vastalauseena suurille yrityksille, jotka eivät kyenneet ottamaan huomioon tavallisen kuluttajan ja tuottajan näkökulmaa. Monella tapaa elämme aikaa, joka muistuttaa osuustoiminnan syntyaikoja. Kansainvälisesti keskittyvä talous synnyttää jättiyrityksiä, jotka muistuttavat 1900-luvun alkupuolen jättimäisiä trusteja. Kun suuren mittaluokan teollisen toiminnan riskit kasvavat, tuotantopäätöksiä tehdään yhä kauempana ihmisistä, joita ne koskevat ja maailmanmarkkinat heilauttelevat yrityksiä arvaamattomasti.

Samalla osuustoiminnan visiolle alkaa olla myös tilaa yhteiskunnassa konkreettisesti: jättiläisten jalkojen juuressa alkaa olla yhä enemmän tyhjää tilaa, usein hyvin odottamattomilla tavoillakin. Hyvä esimerkki tästä on maatalouden rakennemuutos, joka on vienyt kasvaviin tilakokoihin ja eläinten pitkiin kuljetuksiin. Lihantuotannon nykyinen kriisi on yksi merkki siitä, että pienempi mittakaava voi olla maataloudessa toimivampi ratkaisu kuin suuren mittakaavan tehotuotanto.

Osuustoimintaa voi pitää alhaaltapäin kasvavana tapana rakentaa yhteiskuntia ja luoda rakenteita, joiden avulla ihmiset voivat tulla toimeen arkisessa elämässään. Osuustoiminta on myös ihmisten tapa ottaa elämä omiin käsiinsä, äänioikeuden ja poliittisten oikeuksien rinnalla se edusti vuosisadan alussa taloudellisia oikeuksia: oikeutta päättää omasta toimeentulostaan.

Samalla osuustoiminnallisuus edustaa kokonaisuuksia hahmottavaa tapaa ajatella taloudellista menestystä. Taloudellinen menestys ei ole vain harvojen menestyjien voitonpyyntiä, vaan taloudellinen menestys on kaikkien resurssien tehokasta käyttöä niin, että syntyy kokonaisia yhteiskuntia, jossa talous palvelee ihmistä eikä ihminen ole vain taloutta varten.

Anu Kantola
Kirjoittajamme VTL Anu Kantola
toimii tutkijana Helsingin yliopistossa.

| Sivun alkuun | Hedvig-sivuille |