Äänestäkää SAK:ta!
Vaalien voittajista lehdistä julkaistu lista on ollut ehdottomasti puutteellinen. Vaaleja eivät voittaneet kokoomus ja keskusta, jotka saivat lisäpaikkoja. Eivätkä sitä voittaneet kaikki porvaripuolueet yhteensä, joilla on nyt käsissään historian suurin porvarienemmistö eduskunnassa.
Vaalit voitti puolue nimeltä SAK.
SAK-puolueen tavoitteet on kiteytetty Metalliliiton puheenjohtajan Per-Erik Lundhin ehdotukseen uudesta perustuslaista. Sen mukaan hallituksen on nautittava työmarkkinoiden luottamusta. Kapeimmillaan tämä tarkoittanee sitä, että hallituksen tueksi riittää metalli yksin, laajimmillaan hallituksen vankistukseksi tarvittaneen koko SAK:n toimitsijavoima.
Etujärjestöjen sotkeutuminen politiikkaan on ollut aina hyvin herkkä asia. Auvoisinta elo on ollut vasemmalla. SAK on muodostanut vasemmistoblokin yhdessä SDP:n ja vasemmistoliiton kanssa. Puolueet ovat olleet ammattijärjestön käsivarsi, joka on toteuttanut ay-väen poliittisia tavoitteita.
Mauno Koivisto aikoinaan varoitteli puolueen ja etujärjestön roolien sotkemisesta. Toverien taistot kun olivat joskus, eivät vain puolueen tai etujärjestön sisäisiä, vaan myös näiden keskinäisiä.
Myös keskustalla ja MTK:lla oli suhteensa. Keskusta pyrki voimakkaasti yleispuoluerooliin, mitä MTK:kaan ei vastustanut, kunhan se sai itse hoitaa maatalouspolitiikan. Sattuneesta syystä maatalouspolitiikan harrastusta oli kuitenkin myös keskustassa, äänestihän suuri osa viljelijöistä keskustaa. Tästä aiheutui ilman muuta kilpailua ja jäsentenvälisiä piirikunnallisia otteluita. Silti keskustan ja MTK:n suhteet eivät koskaan kehittyneet yhtä sisäkkäisiksi kuin SAK:n ja SDP:n suhteet. Talonpojat valvoivat tiukasti omia reviireitään eikä toisten tontille ollut varaa tulla kukkoilemaan. Myös kokoomuksella oli viljelijäsiipensä, vaikkakin sen painoarvo puolueessa oli loppujen lopuksi melko vähäinen.
Teollisuuden järjestöjen epäiltiin usein liikkuvan lähellä kokoomusta. Tai parempi sanoa, että kokoomuksen arveltiin kiikuttavan salkussaan Etelärannan papereita. Usein asia olikin näin, vaikka Etelärannan täytyi oman etunsa vuoksi pitää muodollista hajurakoa kokoomukseen. Kokoomus oli myös pitkään oppositiossa. Se hävisi raskaasti Virolaisen ja Karjalaisen porvarihallitusten jälkeen 1966 ja kesti kauan, ennen kuin se oli kasvanut lähellekään länsieurooppalaisia veljespuolueitaan. Aina ei teollisuuskaan tuntenut vetoa tukea vaikutusvallatonta puoluetta.
1990-luku muutti etujärjestöjen ja puolueiden suhteita.
EU-jäsenyys merkitsi MTK:lle uutta roolia. Se joutuu nyt valvomaan viljelijöiden etuja paljolti Brysselin kautta ja kotimaassa sen lobbauksen kohteena ovat kaikki puolueet väristä riippumatta.
MTK:lle on tärkeää, että se kykenee keskusteluun kaikkien puolueiden kanssa.
Teollisuuden järjestöille näyttää olevan pääasia, että maassa säilyy työmarkkinarauha. Ne suosivat sinipunaa, joka rakentuu kokoomuksen ja sosialidemokraattien varaan. Porvarihallituskin kävisi niille, mutta mieluummin huonoina kuin hyvinä aikoina. Teollisuus on kuitenkin oppinut sen verran mm. 1980-luvun presidentinvaaleista, että se ei lähde liputtamaan avoimesti kenenkään tai minkään vaihtoehdon puolesta.
SAK sen sijaan panee kynttilänsä reilusti vakan päälle. Se käy vaaleja SDP:n veturina, rahoittaa runsaskätisesti molempien vasemmistopuolueiden ja ehdokkaiden vaalityötä, julkaisee vaaliohjelmia ja ilmoittaa millainen hallitus nauttii etujärjestön luottamusta.
Tämä kaikki on sallittua. Se olisi sallittua myös porvareille, mutta nämä eivät jostain syystä sitä tee.
Luulisi SAK:n esimerkin silti velvoittavan. Jos muutkin ryhdistäytyisivät ja seuraisivat esimerkkiä, voisi tapahtua vaikkapa seuraavaa.
Teollisuuden järjestöt suuntaisivat nykyisin pihtailun sijasta kunnon rahatukon kokoomuksen tukemiseen ja kävisivät vaalit puolueen puolesta.
MTK ryhtyisi keskustan apuriksi. Taloudellista tukea järjestyisi sopiville ehdokkaille runsaskätisesti ja järjestö voisi etukäteen nimetä sopivat ja ei-sopivat eduskuntaehdokkaat. Kaikki MTK:n neuvon mukaan äänestäneet saisivat ruisleivän.
Kirkko valitsisi oman puolueensa. Piispoilla on paljonkin näkemyksiä, ottivathan he vastikään varsin ansiokkaasti kantaa myös yhteiskuntapolitiikkaan. Saarnastuolista luettaisiin sopivien ehdokkaiden numeroita.
Pankeilla olisi omat suosikkinsa, joita ne suosittelisivat asiakkailleen lainahakemuksen liitteessä. Historiakin velvoittaa. Ennen oli kunnissa säästöpankkipuolue ja osuuspankkipuolue. Nyt mukaan tulisivat myös nordbankenilaiset ja leonialaiset.
Nokia olisi politiikankin saralla varmasti kova sana. Nokian puolueen kannattajille firma antaisi kännykkään uuden värikuoren. Mutta myös uupeeämkymmeneläiset saisivat oman puolueensa, samoin storaensolaiset ja metsäliittolaiset.
On luonnollista, että Finnairin tulisi valita itselleen puolue, samoin VR:n. Alko, joka on ainoa todellinen kansan liike, todennäköisesti säilyttäisi kuitenkin edelleen sitoutumattomuutensa.
- Hullua tekstiä, sanoo valistunut lukija. – Ei tällaista voi olla pohjoismaisessa parlamentarismissa.
Eikö?
Katsokaa kirjainyhdistelmää SAK.
| Sivun alkuun |