Menestys tuo haasteita

etsäliitto ja S-ryhmä ovat suomalaisen osuustoiminnan kaksi tämän päivän kirkkainta tähteä ja menestystarinaa. Metsäliitto on pystynyt kehittymään Euroopan suurimmaksi tuottajaomisteiseksi osuuskunnaksi. Onko näillä kahdella yrityksellä jotakin muutakin yhteistä kuin osuustoiminnallinen tausta?

Kyllä on. Molemmat ovat luoneet menestyksensä toimialoilla, joita usein on pidetty osuustoiminnalle erityisen vaikeina. Metsäteollisuus vaatii hyvin suuria pääomia ja päivittäistavarakaupalla on leima osuustoiminnalliselle yrittämiselle vaikeana alana. Kun tämän päivän suomalaisen osuustoiminnan menestystarinat löytyvät juuri näiltä aloilta, niin sen yleisempää merkitystä kannattaa hetki pohtia.

Vain historiaa ja muiden kokemuksia toistamalla on yritystoiminnassa vaikea pitkän päälle onnistua. Jokainen yritys on yksilö. Sen menestys riippuu ratkaisevasti yrityksen taustalla olevien keskeisten toimijoiden, ihmisten kyvystä löytää juuri tälle yritykselle ja juuri tässä ja nyt oma ainutkertainen menestysresepti.

Yritystä pitää myös kyetä rakentamaan pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti, mutta samalla kuitenkin myös riittävän joustavasti kunkin ajan mahdollisuudet täysimääräisesti hyväksi käyttäen. Joskus tämä saattaa edellyttää hyvinkin epäsovinnaisia tarkastelutapoja ja päätöksiä. Tällaisia löytyy niin Metsäliiton kuin S-ryhmänkin tähänastisesta historiasta yllin kyllin.

änä päivänä yritysten toimintaympäristössä tapahtuu poikkeuksellisen suuria muutoksia, jotka asettavat yritysten johdolle erityisen suuria vaatimuksia. Se koskee niin tärkeimpien muutosten tunnistamista kuin niihin sopeutumistakin.

Yksi tapa, jolla Pellervo pyrkii auttamaan jäsenyrityksiään, on etsiä sopivia yleisempiä tarkastelukehikkoja, joiden puitteissa eri muutostekijöitä voidaan tarkastella. Omistajaohjaustyöryhmä tähtää juuri tällaisen vuorovaikutuksen edistämiseen. Noin vuoden päivät toimineen työryhmän ajatus on, että nykyaikaisen organisaatiotaloustieteen uusinta tietoa hyväksikäyttämällä ot-yrityksille voidaan tarjota jäsentynyt tarkastelukehikko, jota ne voivat halutessaan käyttää hyväksi omia vaihtoehtoisia toimintamallejaan kartoittaessaan.

Työryhmän työ alkaa olla jo loppusuoralla. Eräs alustavista havainnoista on se, että omistusosuuskysymykset voivat nousta aivan uudella tavalla ajankohtaisiksi. Osin tämä on seuraus sille, että osuuskunnat ovat jo aikaisemmin yhtiöittäneet ja osittain myös pörssinoteeranneet osia liiketoiminnoistaan.

oimintaympäristön muutosten vuoksi ja yrityksensä menestyksen varmistamiseksi myös jatkossa esimerkiksi Metsäliiton jäsenet saattavat taas kerran joutua pohtimaan osuuskuntansa omistajaohjausta. Metsäteollisuudessa kun on parhaillaan menossa globaali keskittymiskehitys, joka pakottaa kaikki toimialan yritykset osaltaan ottamaan kantaa siihen, miten ne aikovat tai voivat olla siinä mukana.

Yksi pohdinnan ja keskustelun arvoinen asia on, riittävätkö Metsäliiton nykyisten omistajien rahkeet toimialan nykydynamiikan edellyttämän kasvun rahoittamiseen siten, että metsänomistajien nykyinen turvallisen tuntuinen enemmistöasema yrityksen päätöksenteossa voidaan jatkossakin säilyttää.

Metsäliiton johto on vastikään ilmoittanut, että 51 % äänivallasta on alaraja, jota alemmas omistajaosuuskunnan määräysvaltaa ei keskeisissä tytäryrityksissä - erityisesti Metsä-Serla Oyj:ssä - olla valmiita laskemaan. Tämä on nykytilanteessa hyvin tärkeä ja ymmärrettävä linjanveto. Täytyy toivoa, että sen puitteissa päästään eteenpäin. Jäsenomistajien omaa valmiutta panostaa omaan ja hyvin menestyvään yritykseensä joka tapauksessa täytyy edelleen kasvattaa.

Mutta jos se ei riittäisi toivotun markkina-aseman säilyttämiseksi, niin silloin oltaisiin jo perimmäisten kysymysten äärellä. Metsäliiton jäsenomistajat pakotettaisiin entisestään asettamaan tärkeysjärjestykseen omat strategiset tavoitteensa Metsäliitto Yhtymässä. Samalla arvioitaisiin, voitaisiinko tavoitteet turvata vielä silloinkin kun tuo 50 %:n maaginen omistusraja olisi alitettu.

Kun globaali meno metsäsektorilla juuri nyt näyttää todella kovalta, niin Metsäliiton jäsenomistajien ehkä kannattaisi aivan vain varmuuden vuoksi ajatella edes teoreettisena harjoitelmana läpi tämäkin vaihtoehto. Varmaankin osa pitää sitä lähinnä kauhuskenaariona. Mutta siihenkin sisältyy hyvin monia erilaisia näkökohtia, joita olisi järkevää nyt hyvissä ajoin kartoittaa.

Jos metsäteollisuuden markkinat lähivuosina käytännössä osoittavat, että valtamerten ylityksellä ei pystytäkään saavuttamaan tavoiteltuja suuria synergiahyötyjä, niin silloin Metsäliiton asema edelleen vahvistuu. Ja tässä kerrottu pieni huoli on silloin vähäisempi.

samuli.skurnik@pellervo.fi

| Sivun alkuun |