Pellervon uusi strategia

ellervolaisen osuustoiminnan yksi suurimpia haasteita on ollut kautta vuosikymmenten sopeutuminen yhteiskunnan rakennemuutoksiin. Erityisen haastavaa maaseudulla syntyneille pellervolaisille osuuskunnille on ollut löytää ne kehityspolut, joilla ne ovat voineet sopeuttaa toimintansa maalta kaupunkeihin muuttavien kansalaisten tarpeisiin. Ongelma ei ole ollut vain taloudellinen, vaan samalla on jouduttu myös ratkaisemaan varsin perustavaa laatua olevia elämänkatsomuksellisia ja yritystoiminnan identiteettiin liittyviä ongelmia. Omien juurien merkityksen arvioiminen on ollut oleellinen osa tätä kehityskulkua, samoin ajoittaiset identiteettiristiriidat lähes kaikilla osuustoimintahaaroilla.

Pellervo-Seura ei ole jäänyt osattomaksi tästä. Ongelmaa on Pellervon tasolla korostanut myös se, että sen eri jäsenryhmät ovat kohdanneet nämä kehitysvaiheet osittain eri aikoina ja vaihtelevin muodoin. Pellervon asema osuustoiminnan yhteistyöfoorumina, yhteisen nimittäjän säilyttäminen kirkkaana ja kaikkia jäsenryhmiä puhuttelevana on ollut tässä prosessissa kaikkea muuta kuin helppoa.

Pellervo on kuitenkin aistinut maailmanmenoa ja muuttunut jäsentensä mukana. Yksi keino, jolla tätä on pyritty varmistamaan, on ollut yritystoiminnan mallien omaksuminen soveltuvin osin toiminnan lähtökohdiksi myös järjestössä. Ainakin 1980-luvun lopulta lähtien toiminnansuunnittelua on toteutettu niin vuosisuunnittelussa kuin myös pidemmän aikavälin strategisessa suunnittelussa samoilla malleilla ja samoista lähtökohdista kuin jäsenyrityksissä. Keskeiset strategiset linjaukset visioineen ja missioineen on tehty 1994 ja 1997. Viimeisin vuosiin 2002-2005 tähtäävä strategiaprosessi on ollut vireillä viime vuoden järjestökampanjasta lähtien ja on vielä osittain kesken.

trategisia linjauksia Pellervon toiminnan suuntaviivoiksi on ollut työstämässä valmisteluryhmä johtokunnan uuden puheenjohtajan Marcus H. Borgströmin johdolla. Työryhmä on kuullut myös Pellervon valtuuskuntaa. Johtokunnassa työryhmän valmistelema strategialuonnos oli toukokuun lopulla. Johtokunta hyväksyi osaltaan sen ja päätti, että muistio lähetetään vielä ennen ehdotettujen linjausten lopullista lukkoonlyömistä valtuuskunnan jäsenille kommentoitavaksi. Valmisteluryhmän ja johtokunnan alustavat keskeisimmät ehdotukset Pellervon uudeksi strategiaksi esitetään sivulla 22 tässä lehdessä.

Nyt hahmottumassa olevan uuden strategian peruslähtökohtana on ajatus, että Pellervon perusongelma voidaan parhaiten ratkaista keskittämällä järjestön toiminta mahdollisimman selkeästi siihen, mikä kaikille jäsenyrityksille yhä edelleen on yhteistä. Se on osuuskunta yritysmuotona ja osuustoiminnallisuus yrittämismallina.

Samaan linjaukseen sisältyy myös toinen tärkeä ajatus. Pellervolaisuutta ei enää yritetäkään hahmottaa kaikenkattavaksi yhteiskunnalliseksi toiminnaksi. Käytännöllisempi ja jäsenten suuri erilaisuus paremmin huomioivampi lähestymistapa on paljon luontevampi pohja toiminnalle. Jos perinteiset pellervolaiset osuuskunnat omalta osaltaan hyväksyvät tämän linjantarkistuksen, niin katsomme sitten jatkossa, miten suomalaisen talouselämän piirissä on muitakin jäsen- ja asiakasomisteisia yrityksiä. Niillä hyvinkin voi olla kiinnostusta yritysmuotonsa kehittämiseen ja edunvalvontaan yhteistyössä pellervolaisen osuustoiminnan kanssa. Tätä terästetään sitten entistä tiiviimmällä yhteydenpidolla jäsenyritysten kanssa.

ämä mielessään Pellervo suhtautuu myönteisesti ja suurella mielenkiinnolla siihen avaukseen, jota osuustoiminnan neuvottelukunta merkitsee suomalaisen ot-yritystoiminnan järjestökentässä. Parhaimmillaan neuvottelukunnasta voi muodostua se rakenne, jonka kautta kaikki osuustoiminnallinen sekä muu jäsen- ja asiakasomisteinen yritystoiminta saadaan kokoon keskustelemaan yhteisistä tavoitteista ja ongelmista. Kun näin pitkälle päästään, voidaan myös toivoa, että vähitellen saataisiin syntymään välttämätön ymmärrys ja keskinäinen luottamus kaikille näille yrityksille yhteisen yritysmuodon ja yrittämismallin asioiden hoitamiseksi.

Erityisesti pienessä maassa, Suomessa, jossa osuustoiminnalla on yhä edelleen poikkeuksellisen merkittävä rooli talouselämässä, kannattaa tosissaan tähdätä laajempaan yhtenäisyyteen. Ehkä tästä viimein tulee se tekijä, jolla meillä voidaan ratkaista mm. osuuskuntia yleisemminkin vaivaavat huonon tunnettuisuuden ja imagon ongelmat.

Samuli Skurnik
samuli.skurnik@pellervo.fi

| Sivun alkuun |