Fuusio vai missio?
Fuusio tarkoittaa yhtymistä, yhteensulautumista. Sen vastakohta on fissio, hajoaminen, halkeaminen.
Fissio on meille tuttu. Esimerkiksi kaikki ydinvoimalamme perustuvat fissiotekniikkaan. Kun atomi halkeaa, syntyy energiaa.
Fissio on todettu kuitenkin epätyydyttäväksi tavaksi tuottaa sähköä. Nykyinen ydinvoimatekniikka on hienoimmillaankin puutteellista ja kallista. Siksi ydinvoimaloita ei maailmassa enää rakennetakaan. Tiedemiehet haluaisivatkin siirtyä fuusioon. Energiaa tuotettaisiin atomien yhtymisen, ei hajoamisen kautta. Fuusioenergia olisi sitä paitsi loputonta.
Fuusiossa on toistaiseksi vain yksi vika. Se ei toimi muualla kuin vetypommissa. Siellä taas siitä ei ole ihmiskunnalle hyötyä vaan pelkkää vahinkoa.
Myös yrityselämässä fuusion ja fission merkitys on sama. Niillä vapautetaan energiaa yritysten omistajien ja työntekijöiden sekä ympäröivän yhteiskunnan käyttöön. Ero ydintekniikkaan on kuitenkin siinä, että sekä fuusio että fissio toimivat käytännössä eivätkä vain teoriassa.
Kun firman koko ei ole markkinoihin nähden paras mahdollinen, pyritään sitä muuttamaan hajottamalla yritys pienempiin osiin tai sulauttamalla pienempiä suuremmaksi kokonaisuudeksi.
Taloustieteessä käsitteellä resurssien optimaalinen allokaatio eli voimavarojen paras mahdollinen kohdentaminen, on miltei yhtä juhlallinen asema kuin isämeidän rukouksella katekismuksessa. Jotta voimavarat voitaisiin tuotannossa kohdentaa oikein, ei firma saa olla liian iso eikä liian pieni, vaan sopivan kokoinen.
Kun tämä on todettu, onkin jäljellä enää se vaikein kysymys. Minkä kokoinen on se oikean kokoinen firma?
Jokainen lukija tietää, että tällainen kysymys on perusteiltaan väärin asetettu. Firmalle ei ole mitään oikeaa kokoa, joka voitaisiin ottaa käsikirjasta.
Toisaalta, jos talo ei menesty, on varmaan syytä katsoa myös kokotekijöitä. Silloin pitänee katsoa ensisijaisesti yhtä asiaa. Onko yrityksellä sellaista markkinavoimaa, että se kykenee selviytymään näköpiirissä olevan tulevaisuuden?
Fuusion ja fission ongelma tuli esiin MTK:n puheenjohtajan Esa Härmälän puheenvuorossa, jossa hän vaati elintarviketeollisuuteen fuusioaaltoa. Härmälän perusteluina oli se, että suomalainen ruokateollisuus menee huonosti ja maksaa huonoa tuottajahintaa.
Härmälä tuskin tarkoitti, että fuusio olisi päämäärä tai edes ainoa autuaaksitekevä keino. Hänen perustelunsa sille, miksi hynttyitä pitäisi lyödä yhteen, oli kuitenkin markkinalähtöinen. "Avoimessa taloudessa yhteistoiminta on yhtäältä paljon vaikeampaa, mutta toisaalta paljon tarpeellisempaa kuin suljetussa."
Avoimilla markkinoilla ei tosiaankaan voida ketään pakottaa yhteistoimintaan. Hintoja eivät myöskään määrää tulopoliittinen kokonaisratkaisu, valtioneuvosto tai etujärjestö. Ne määräytyvät markkinoilla, jossa hintoihin vaikuttavat monet asiat. Yksi niistä on markkinoilla toimivien yritysten suhteellinen voima.
Markkinoihin vaikuttavat yritykset ja kuluttajat. Yritysten omista toimista on esimerkkinä käyty maitosota. Kun maidonmyyjät tehostivat markkinaosuustaistoa, ne onnistuivat laskemaan maidon hintaa. Tarkoitus tosin oli ihan toinen.
Ehkä on syytä katsoa myös, mitä maailmalla on viimeisen vuoden aikana tapahtunut.
Tanskassa pantiin yhteen kaksi lihataloa. Tuloksena on yritys, joka on liikevaihdoltaan liki kymmenen kertaa Suomen Atria tai HK Ruokatalo. Yritys hallitsee Tanskan sianlihamarkkinoista 80 prosenttia.
Tanskassa fuusioitiin myös kaksi meijeriä. Uudella yrityksen markkinaosuus heiluu lähellä 90 prosenttia.
Ruotsissa muodostettiin osuuskuntien yhteinen liha-alan yritys. Osuus hankinnasta on 80 prosenttia.
Norjassa suunnitellaan kuuden liha-alan osuuskunnan fuusiota.
Hollannissa, Saksassa ja Irlannissa on yrityksiä niputettu jo pitemmän aikaa eikä loppua ole näkyvissä.
Suomestakin myytiin Cultor. Ostaja oli kiinnostunut liiketoiminnan ytimestä, biotekniikasta.
Euroopan suurimpien elintarvikealan yritysten lista on muuttanut muotoaan nopeasti. Monilla on nykyisin kaksoisnimet, kuten vaikkapa Campina Melkunie tai Friesland Coberco. Seuraavaksi siirrytään neljäosaisiin nimiin.
Takana on kaikilla sama analyysi. Yhteisillä markkinoilla ei voi selvitä, ellei suhteellinen koko kasva samaa tahtia kuin markkinat. Jos WTO toteutuu, on kyettävä pärjäämään myös amerikkalaisia vastaan. Nyt luodaan raskasta tykistöä, jotta sitä olisi silloin kun sitä tarvitaan.
Esimakua ja vauhtia antoi myös sikakriisi. Sianliha on yksi maailman tärkeimpiä ruokatavaroita. Kuten tiedetään, sikasykli on viime ajat ollut pohjalla eikä nousu ole vieläkään käynnissä.
Sikakriisi syntyi, kun suuret elintarvikkeiden tuojat, kuten Japani, vähensivät laman takia ostojaan. Samaan aikaan myös Venäjä ajautui kriisiin. Tuotanto jatkoi silti kasvuaan sekä Amerikassa että EU:ssa. Maailma oli vähällä hukkua sianlihaan.
Tapasin viime syksynä Yhdysvaltain sianlihan tuottajien puheenjohtajan. Kysyin häneltä, mitä amerikkalaiset aikovat tehdä kriisin ratkaisemiseksi ja ylituotantotilanteen tasapainottamiseksi.
- Tuottaa lisää, rouva vastasi silmää räpäyttämättä.
Niinpä meilläkin osuuskaupan hyllyyn ilmestyi tanskalaisia halpakinkkuja. Ne oli alun perin tarkoitettu Venäjälle.
Kyseessä on siis mitä raa’in pudotuspeli, jos näin arkinen ilmaus sallitaan kun kyse on teurastamoista.
Pitäisikö osuuskuntien siis fuusioitua tai fissioitua. Se on edelleen aika hyvä kysymys.
Tavoitteena ainakin pitäisi olla se, että suomalaiset firmat, olivatpa ne isoja tai pieniä, kykenisivät menemään seuraavankin kriisin yli.
Sellainenkin saattaa näet vielä tulla.
| Sivun alkuun |