Nykyinen sekava meno voi kestää pitkään

Suomalaiset asiantuntijat pitävät mahdollisena, että Venäjän talouden ja yhteiskunnan heikkous jatkuu hyvinkin pitkään. Seuraavan vuoden ajan kaikki poliittinen toiminta tähtää vaaleihin eikä merkittäviin lainmuutoksiin uskota.

Venäjän nähdään tasapainottelevan nationalistisen eristäytymisen ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n politiikan muutosehtojen välillä. Jonkinlaisen väliaikaisratkaisun arvellaan taas löytyvän esimerkiksi presidentin ukaaseista eli asetuksista, jotta välttämättömät avustusrahat voitaisiin tilittää.

Suuren maan suunnanmuutos nähdään vaikeaksi. Nykyisen tien päässä häämöttää kuitenkin Latinalaisen Amerikan kohtalo toisen maailmansodan jälkeen ja vaipuminen kehitysmaaksi.

Venäjän politiikan merkkipaaluja ovat ensi joulukuun parlamenttivaalit ja kesäkuun 2000 presidentinvaalit. Kommunistit ja heidän liittolaisensa agraaripuolue odottavat suurvoittoa ja aikovat ylittää 50 prosentin rajan duuman vaaleissa. Yleisesti ennustetaan vasemmiston vahvistumista.

Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Christer Pursiainen arvioi vasemmiston voiton merkitsevän nationalistista ulkopolitiikkaa ja valtion roolia kasvattavaa sisäpolitiikkaa. Uusi duuma joutuu elämään puoli vuotta presidentti Boris Jeltsinin kanssa, eikä ole takeita mitä silloin tapahtuu.

Kahdeksan kuukautta jatkunut jännite laukesi loppukeväällä, kun Jeltsin erotti Jevgeni Primakovin hallituksen, joka ei pystynyt tekemään kunnollista talouspoliittista ohjelmaa. Duuman ja myös kommunistien sietämä Primakovin hallitus oli kuitenkin luvannut viedä läpi IMF:n uuden apupaketin ehdoksi asettamia uudistuksia.

Duumassa puolestaan kaatui kauan vireillä ollut presidentin viraltapanohanke, joka tosin ei olisi muutenkaan pitkälle edennyt. Presidentti taas jätti duuman hajottamatta, joka puolestaan hyväksyi yllättäen heti ensimmäisessä äänestyksessä Sergei Stepashinin hallituksen. Elokuussa duuma pystyi vielä painostamaan Jeltsiniä vaihtamaan pääministeriehdokkaan.

Venäjällä pelataan kiihtyvään tahtiin presidenttipeliä. Tähän asti maailman Venäjän-tutkijat ovat katselleet Primakovia mahdollisena Jeltsinin seuraajana ja vielä toukokuun gallupeissa hän oli kommunistien Gennadi Zjuganovin edellä. Nyt punnitaan Moskovan pormestari Juri Lutzkovia.

Pahat henget
kestosyyllisiä
Monen venäläispoliitikon taustalla on Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtajan, professori Markku Kivisen mukaan joku neuvostoaikojen teollisuusala, joka yksityistämisen jälkeen jatkaa entisen johdon omistuksessa. Tunnetuin heistä lienee öljyteollisuuden johtaja Tsherdomyrdin. Samalla tavalla etuoikeutettuun nomenklatuuraan kuului Neuvostoliitossa Jeltsinkin.

Kivisen mukaan näiden vanhojen oligarkkien asema on häilyvä, koska taloudella menee huonosti. Ylipäänsäkin Venäjällä ei ole tehty kunnon arvioita menneestä. Etsitään liian helppoja ratkaisuja ja tyydytään syyllisen nimeämiseen.

Jo Stalinin kauden resepti oli demonisointi, kaikenlaisten tuholaisten ja pahojen henkien etsiminen syyllisiksi ja sitten pyssyt paukkuivat. Nykyisin sentään annetaan vain potkut ja tuohtuneet haukut.

Sopimus
IMF:n kanssa
pakollinen tie
- Totuus on, ettei Venäjä tule toimeen ilman yhteistyötä lännen kanssa, sanoo Suomen Pankin siirtymätalouksien yksikön tutkija Jouko Rautava. Hän muistuttaa Primakovin hallituksen jyrkkien äänenpainojen lientyneen selvästi muutamassa kuukaudessa.

Primakovin kaudella Venäjän luottokelpoisuus laski 180 maan joukossa sijalta 80. sijalle 161. Toisaalta voimakas devalvaatio paransi vientiteollisuuden ja tuontia korvaavan teollisuuden asemaa. Teollisuustuotanto onkin kääntynyt nousuun.

Rautava toteaa Venäjällä olevan edelleen ajattelutapana, että suuri on kaunista. Esimerkiksi Kiinassa ja Puolassa pk-yritykset olivat nousun moottoreita, mutta Venäjällä se toiminta on aivan kehittymätöntä.

Rahoitusjärjestelmä ei toimi, koska pankkeihin ei uskalleta panna rahaa, jolloin ei synny investointeihin ohjattavaa pääomaa. Tuotantokoneisto ja infrastruktuuri rappeutuu.

Välitöntä romahdusta ei sittenkään ole näkyvissä, koska suurten yritysten toiminnasta 50-70 prosenttia saattaa perustua vaihtokauppaan, joka tekee ne jossain määrin immuuneiksi rahoitusjärjestelmän kriisille. Vaihtokauppatalous vain ei vie eteenpäin.

- Avainkysymys on, milloin tulee duuma, joka vie eteenpäin sellaisia uudistuksia, että markkinat voisivat toimia, Rautava sanoo. Aluksi kaivataan kunnollista viranomais-, vero-, konkurssi- ja rahoituslainsäädäntöä.

Markku Kivisen mukaan lainsäädännön uudistus ei riitä. Venäjän nykyinen ulkomaankauppalaki on samanlainen kuin lännessä, mutta todellisuus on aivan toista. Se elää käytännöissä, joihin henkilö- tai edes sinänsä epätodennäköiset sukupolvenvaihdokset eivät juuri vaikuta.

Sopimus IMF:n kanssa on Rautavan mukaan muillekin kansainvälisille rahoituslaitoksille edellytys lainahanojen avaamiseen. Se on ensimmäinen tae, että Venäjällä vallitsee jonkinlainen järjestys.

Pekka Alarotu (OT-lehti 4/99)

| Sivun alkuun |