Ot-yritykset vakavaraisina 2000-luvulle

Köyhillä ei ole yösijaa. Tämä läksy on opittu kantapään kautta. Vahva tase on paras turvatyyny kolarin sattuessa ja ennen kaikkea: sieltä löytyvät resurssit ottaa vastaan muuttuvan bisneksen materiaaliset haasteet. Osuustoiminnallisten yritysten vakavaraisuus kestää vertailun minkä muun poppoon kanssa tahansa.

Yhtään heikkoa vakavaraisuutta ei kisoissa ole. Antti Tanskanen operoi Op-ryhmän tyydyttävän hyväksi kannattavuuden kautta lyhyellä aikataululla. Mikä onkin tärkeää, koska olemassaololle ei ole vaihtoehtoa.

Sitä vastoin Karjaportin ja Milkan liiketoiminta kiinnostaa varmasti useampaa kuin yhtä. Elintarvikkeessa kun ministeri Kalevi Hemilän mukaan on edelleen liikaa toimijoita. Vaan eipäs haudata ketään mahtipuheilla. Markkina hoitaa pelimerkkinsä hukanneet.

Muistettava toki on, että vahvalla taseella ei ratkaista asioita silloin, kun itse bisnes ei kulje. Aito Maito Fin Oy on hyvä esimerkki tästä. Hatunnosto luottamusjohdolle realiteettien tunnustamisesta. Pyyhe on syytä heittää kehään, ennen kuin markat on poltettu ja henkiset eväät syöty.

Omat varat ja omistaminen
Suomen pörssiyhtiöissä 15 suurimmassa on bruttomääräisesti noin 900.000 omistajaa. Pellervolaisessa osuustoiminnassa on mukana 1,5 miljoonaa jäsentä. Mukana eivät ole vielä S-ryhmän lähes 800.000 asiakasomistajaa puhumattakaan Tapiolan sadoistatuhansista vakuutuksenottajista. Eikä tradekalaiset ja monet muut. Kokonaismäärä heiluu jossain yli 2,5 miljoonassa.

Hyvin karkein arvioin on yritetty laskea, paljonko olisi niiden omien pääomien määrä, joka kuuluu tosiasiassa jäsenkunnalle. Eli on pyritty eliminoimaan pois Metsä-Serlan teksasilaiset eläkeläismummut, Sammon omistus HK Ruokatalossa jne. Jäsenten omistamat omat pääomat osuustoiminnassa asettuvat jonnekin 25-30 mrd. mk:n haarukkaan. Se on kymppitonni per nuppi. Toki toimialakohtaiset vaihtelut ovat melkoisia.

Olavi Kuuselan hommia Valiossa vartioi 34 omistajaa. Nämä ovat osuuskuntia, joissa on yli 20.000 jäsentä. Valion omat pääomat ovat 1,8 mrd. mk. Omistusketju loppuun saakka ajateltuna merkitsee 80.000 markkaa jäsentä kohden. Lähivakuutuksen 400.000 vakuutuksenottajaa saattaisivat ilmoittautua viidellä tonnilla vakavaraisuuspääoman haltijoiksi, jos vain hoksaisivat.

Asiakasomistajuus ei ole rinnastettavissa pörssissä toteutettavaan osakeomistukseen. Sijoitusajat ovat pitkät, vaihto olematon ja tavoitteet muualla kuin nopeissa omistussalkun myynneissä. Kysymys on kuitenkin mittavista omaisuusarvoista, joita ei sovi pompotella kuinka tahansa. Suomi-yhtiö on siitä hyvä esimerkki. Joku heräsi laskemaan, mikä on todellinen omistajakunta ja sille kuuluva omistuksen arvo.

Omistajaohjaus pohdittavaksi
Pellervo-Seuran piirissä on työskennellyt toimikunta: Omistajaohjaus ja valvonta osuuskunnissa. Ulkopuoliset ovat aina moittineet osuustoimintaa tehottomuudesta. Johto muka juoksee vetelästi ja väärään suuntaan. Pääomat tuottavat huonosti ja ovat väärissä kohteissa. Ainakin jotenkin näin näyttäisi tuumivan tämän päivän liituraitainen analyytikkopolvi. Onko julkisesti noteerattujen yritysten toimintatavasta otettavissa oppia? Onko omistajien syytä aktivoitua myös osuustoiminnassa uudella tavalla?

Shareholder value eli omistaja-arvon kehitys ratkaisee yhä enemmän, mitä yritysjohto tekee. Omistajat "äänestävät jatkuvasti jaloillaan". Pörssiyhtiöissä osakkeen arvonnousu ratkaisee, onko onnistuttu. Jos ei nouse, niin vaihdetaan hiekkalaatikkoa.

Mielenkiintoista. On kuitenkin varottava visusti, etteivät puurot ja vellit mene sekaisin. Ei jäsenosuus ole mikään teknologiapaperi, se on verrattavissa arvo-osakkeeseen. Osuuspääoman korko ja bonukset ovat osinkoa. Arvonnousukin toki löytyy, mutta se realisoituu markkinan asemesta taseissa pitkällä tähtäimellä.

Osuustoiminnassa "äänestetään jaloilla" vähän eri tavalla. Jäsenten - omistajien määrän kasvu on lähes 100.000 vuosittain. Se on paljon viiden miljoonan immeisen maassa. Stakeholder value eli vanhakantaisena pidetty asiakkaan ja muidenkin sidosryhmien nostaminen omistajan rinnalle puree edelleen. Varsinkin, kun asiakas osuustoiminnassa on samalla omistaja.

Arimo Uusitalolle ja Antti Oksaselle on nostettava hattua. He ovat jatkuvasti uskaltaneet tunnustaa väriä. Kuka omistaa ja miksi. Siitäkin huolimatta, että se rassaa pahasti kurssikehitystä. Metsä-Serlan osakekannan markkina-arvo jaettuna sen taseen mukaisella nettovarallisuudella on 30-40 % matalampi kuin StoraEnson ja UPM-Kymmenen. Mikael Silvennoisen OKO:lla vastaava asetelma on yli 50 %.

Metsä-Serla ja OKO ovat yrityksinä hyvässä kunnossa ja niillä on tulevaisuutta. Ne tarvitsevat yhä kehittyvämpää omistajaohjausta - fiinisti sanottuna corporate governancea. Ja lähtökohtana tulee olla jatkossakin asiakasomistajan etu.

Käsi omistajan taskuun
Metsäliitto-Yhtymä osti Modon viime keväänä. HK Ruokatalo valtasi toissa vuonna Rakveren. Investoinnit olivat suuria ja vakavaraisuuden ylläpito ongelmallista.

HK Ruokatalo toteutti aikanaan erittäin onnistuneen osakeannin. Osakekurssit olivat korkealla ja markkinat vetivät hyvin. Metsä-Serla odottaa - kehitys pörssissä ei ole riskipääoman kalastajille otollista aikaa. Vakavaraisuusongelman ratkaisun ainoa vaihtoehto on kuitenkin: uusia omistajia mukaan. Vanhojen taskuista ei löydy kuin nappi kolehtiin.

Omistusratkaisut lähtevät bisneksen kehittämisestä. Ulkopuolisia kutsutaan mukaan vain silloin, kun on pakko. Uudet omistajat merkitsevät, että markkinoilla avautuvat mahdollisuudet pystytään toteuttamaan. Mitalin toinen puoli on kuitenkin: osa omista pääomista ja tulevaisuuden tuotoista siirtyy toisiin käsiin. Ollaan omistajan kukkarolla.

Atrialla osuuskuntien omistusosuus osakekannasta on 66 %, HK Ruokatalolla LSO-osuuskunta omistaa 39 %. Kysymys kuuluu, kummalla on jalat tukevammin oman pöydän alla. Osuuskunta Metsäliitto omisti vuoden vaihteessa Metsä-Serlasta 39 %. Jotenkin toivoisi, että Modon oston vaatima osakeanti jäisi vähäiseksi. Sinänsä ostoksen vaatimat rahat on kasassa. Pankit antavat 1,7 miljardin verran riihikuivaa.

Mitä syytä olisi viedä Valio pörssiin? Ei mitään. Eikä Karjaportin liiketoiminnan erottaminen omaksi yhtiökseen merkitsisi kuin ongelmien siirtoa, jonka omistajat maksaisivat. Olisiko muuten Atrian aika ostaa omia osakkeitaan takaisin - ne ovat halpoja verrattuna yrityksen todelliseen arvoon?

Kun OKO:n osakepääomaa järjestellään, ei Seppo Penttisen vetämän hallintoneuvoston vastuuta passaa unohtaa. Kenelle? Osuuspankkien omistajille - jäsenille. Siellä on ketjun pää.

Mukaan e-bisnekseen
"Uusi tietoyhteiskunta ja siihen sovitettu järjestelmä on murskaava. Kilpailija netissä pystyy tekemään kaiken paljon pienemmällä marginaalilla. Markkina olisi kypsä. Ainakin joka neljännellä suomalaisella on internet-yhteydet, mutta potentiaali on käyttämättä. Usko ei riitä. Peesailemme ja odottelemme". Näin toteaa Jere Lahti keväällä 2000. Eikä ihme, ensimmäisellä lähtijällä on suuret kulut ja muut jäljittelevät.

Unohtaa ei myöskään sovi, että taustalla ovat Prismojen jätti-investoinnit, jotka tosin maksavat itsensä takaisin nopeammin kuin kukaan olisi odottanut. Kysyttävä on kuitenkin: onko S-ryhmän taseissa omaisuutta, jota olisi markkinamuutoksen lähtökohdista syytä poistaa nykyistä vauhdikkaammin? Mikä on lopultakin Sokos -tavaratalojen kohtalo? Pönkkä oveen? Tosin K-puolella tunnutaan suhtauduttavan nettibisnekseen rauhallisemmin, ettei kauppiaitten yöuni häiriydy.

Tasavallassa pankit tuntuvat olevan pisimmällä verkon hyväksikäytössä. Sopimuksia on todella paljon - yli 1,8 miljoonaa. Todellisuus onkin vähän toinen juttu. "On syytä muistaa, että sopimusten määrä ei välttämättä kerro käyttäjien määrää", lausahti Osuuspankkikeskuksen Matti Korkeela. Op-ryhmällä on 2,1 miljoonaa aktiivista asiakasta ja näiden kanssa on solmittu yli puoli miljoonaa kontrahtia verkkoon. Tosikäyttäjiä on näistä runsaat 300.000 - 15 % aktiiviasiakkaista. Potentiaalia piisaa rakennella tuloslaskelmaa kustannustehokkaaksi. Merita on pisimmällä ja paikallispankeille tulee kohta todella kiire. Tosin paikallisosuuspankkien Tapani Timonen viestittää, että "internetin kautta pankkiasioitaan hoitavien asiakkaiden määrä on kaksinkertaistunut". Vaan vauhti ei riitä alkuunkaan.

Kohta myös Metsä-Serlaa ympäröivät verkkoon rakennetut markkinapaikat. Näihin mukaanmenoon suhtaudutaan toistaiseksi varauksin. Ne ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen. Ja mukaan on jossain vaiheessa mentävä. Kuten kaikkien yritysten omilla alueillaan. Kysymys onkin lähinnä siitä, kuinka monta prosenttia bisneksestä siirtyy e-pohjaiseksi ja mitä internet vaikuttaa toiminnan logiikkaan.

Kyllä Prismalla on edelleen elämisen edellytykset. Eikä Nurmon kombinaatti siirry taivaalle, vaikka possu ilmestyykin ruudulle heti synnyttyään.

Tutkitaan ja kehitetään
Vilkaistaessa Valion organisaatiota, niin suoraan Olavi Kuuselan alaisuuteen on piirusteltu laatikko t&k Annika Mäyrä-Mäkinen. Laajempi tarkastelu löytää 120 ihmistä lisää ja yli 50 mmk:n vuosittaiset panokset. Siellä syntyvät Valion suurimmat huomisen mahdollisuudet - Benecolin haastajat. Täsmäelintarvikkeet, jotka ammutaan kapeisiin markkinarakoihin. Geofilukset, joita ei suinkaan kaikkia valmisteta itse, vaan niihin liittyvä tulos tehdään lisensioimalla maailmalta. Pitkää ikää ja Valiojogurttia -lupaukselle löytyy katetta.

Biotekniikka tulee vauhdilla. Siihen liittyy uskomattomia odotuksia. Ongelmana on, että panosten ja positiivisen kassavirran välinen aika on pitkä. On uskottava ja rahaa palaa. Ilman, että varmuutta läpimurrosta on edes horisontin takana.

Huittisten Lihapoikien Balanssi-tuoteperhe testaa - Omecol Finlandin menetelmän uskotaan alentava haitallista LDL-kolesterolia. Mitkä olivatkaan Atrian ja HK Ruokatalon vastaukset markkinalla? Lisääkö Karjaportin uutuusherkku BloodPortti punaisten verisolujen määrää vuonna 2010? Visioita tarvitaan.

Positiivista pohjaa tuotekehitykselle haetaan alkulähteiltä. Onko viimeinkin koittanut aika, että kotieläinjalostus ja teollisuus löytävät tosissaan toisensa? Mitä merkitsee sianjalostuksen piiriin perusteilla oleva yhtiö? Ei kai taas lähdetä samanlaisella näpertelyllä kuin alkionsiirrossa nautapuolella? Sopisiko alkionsiirto mukaan? Perustettavan koko kasvaisi.

Pellervolaisessa yritystoiminnassa on satsattu t&k -toimintaan viimeisten viiden vuoden aikana yli miljardi markkaa. Ja panostettu on, vaikka ajat olisivat olleet kireämmätkin. Metsäliitto pärjää vertailussa omalla alallaan ja on tasavallan 15. suurin. Olisikohan luottamusjohdon paikallaan kysäistä, mistä johtuu, että Atria panostaa 0,8 % liikevaihdostaan ja HK Ruokatalo 0,4? Vaikka bisnes on sama. Karjaporttikin herää, tuotekehitystoiminta organisoidaan uudelleen.

Myllerrystä finanssialalla
Syntyi lopultakin ensimmäinen suomalainen finanssitavaratalo. Sampo ja Leonia löivät hynttyyt yhteen. Pankkipalvelut katoavat posteista ja ilmestyvät vanhoihin vakuutuskonttoreihin sekä kioskeihin. Uusia konttoreita avataan. Samalla asiakasta lähestytään uudella palvelukonseptilla, kokonaisvaltaisesti ja kustannustehokkaasti. Hetkellisellä asiakaskadolla tässä yhteydessä ei ole käytännön merkitystä. Kyse on voimasta ja vallasta markkinalla.

On syntynyt uusi vakavasti otettava kilpailija sekä pankki- että vakuutusbisnekseen. Sampo oli rautaa jo aikaisemminkin, mutta samaa ei voinut sanoa Leoniasta. Se oli käytännössä kaupan jo pitkään, koska menestymisen mahdollisuuksia yksin toimijana ei ollut.

Pohjola pelasi omia pelejään. Henkivakuutus Suomen valtausyritys kaatui. Sampo-Leonia ei rytinässä saanut Pohjolaa haltuunsa. Sen esti Ilmarisen poppoo, johon mukaan lähti yllättäen osuuspankkiryhmä. Miksi? Strategiaan ei aikaisemmin ole kuulunut, että yhteistyökuvioihin olisi panostettu merkittäviä summia rahaa. Tämä ostos maksoi alkuvaiheessa 1,7 miljardia, josta tosin saatiin merkittävä osa osinkoina ja verohyötyinä takaisin. On siinä mahtanut maakunnissa heikommilla nitropurkit aueta.

Osuuspankkiryhmä on kuitenkin Pohjola-pelin selvä voittaja. Rakennettu yhteistyökuvio merkitsee uusia asiakkaita ja lisää bisnestä. Se pystyy tarjoamaan liittoutumansa kautta tasavahvan vastuksen Meritalle ja Sampo-Leonialle. Ei tarvitse olla yksin.

Tapiola riiasi ankarasti Keskinäistä Suomea. Asmo Kalpala toteaa, että "Tapiolan kannalta kysymys oli mitä suurimmassa määrin periaatteellinen". Asiakkaiden omistaman yhtiön omaisuus oli siirtymässä perusteettomasti Pohjolan sijoittajien pussiin - keskinäistä omistusmuotoa vakuutusalalla on jatkossa aidosti kunnioitettava.

Periaatteellista tai ei, rukkaset tuli Tapiolalle. Se merkitsi henkivakuutuksessa juuttumista pienten joukkoon - markkinaosuus 6,4 % vuonna 1999. Osuuspankkiryhmän Aurum lisättynä Pohjola-yhtiöillä edustaa 27 %:n tasoa. Tasapeli markkinajohtaja Meritan 28 %:n kanssa.

Tavoitteita tarvitaan
Metsä-Serlan vuosikertomus viestittää tavoitteista: kannattava ja omistaja-arvoa kasvattava yhtiö. Konserniin sijoitetun pääoman tuotto on vähintään 12 % yli suhdannekierron. Sijoittajia kiinnostava koko, selkeä strategia ja kannattava kasvu ovat välttämättömiä. Osinkoa jaetaan 1/3 osakekohtaisesta tuloksesta, kuitenkin aina vähintään 20 % osakepääomasta. Rajoitteena on minimi omavaraisuusaste 35 % - sinänsä vakavaraisuustavoite on 45 %.

Osuuspankkien Keskuspankki kertoo tasoista, joita tavoitellaan: oman pääoman tuotto 14 % ja vakavaraisuussuhde ensisijaisilla omilla varoilla 7 %. Osinkoa jaetaan tuloksesta 50 %. Tuotto-kulu -suhde 1,8.

OKO:lla on kaikki tavoitteet kotona 1999. Metsä-Serlalla pääoman tuotossa on korjattavaa - viimeisten 10 vuoden aikana ei lähelläkään tavoitetasoa. Jorma Vaajoki kertoo selvästi, mitä tavoitellaan. Kenelle kerrotaan? Omistajille, jotka edellyttävät tänään yhä suurempaa läpinäkyvyyttä. Ollakseen mukana.

Tässä on jäsenomisteisessa yrityskulttuurissa paljon treenattavaa. Kyllä Saimaan sällikin näkee, että lihateollisuus kannattavuudeltaan täräytti Metsähallituksen puolelle. Mutta paljonko jäätiin tavoitteena hyväksyttävästä tasosta? Olkoon 9 % - viime vuosien historiasta tempaistuna. Atria alittaisi sen 30 % ja HK Ruokatalo 50 %.

Entä miten on käynyt 43 itsenäisessä paikallisosuuspankissa tavoitteiden suhteen? Kun vakavaraisuutta pidetään erinomaisena, niin paljonko tavoitetaso ylittyy? Passaa kertoa omistajille, mikäli tavoitteet ovat olemassa.

Jähmettyneet rakenteet?
Fuusiorintamalla oli Metsäliittoa lukuunottamatta huolestuttavan hiljaista. Lähivakuutusyhdistysten lukumäärä on pudonnut yhdellä ja osuuspankeissa oli vain kaksi fuusiota viime keväänä. Pellervolaisessa finanssibisneksen kentässä on tasan 400 yritystä. Meneekö näillä kaikilla hyvin? Paitsi tänään niin myöskin huomenna. Ei.

Jokaisen pankkiirin pitäisi tehdä pieni laskelma: mitä tapahtuu, kun talletuspääomat lähtevät todella liikkeelle? Missä ajassa tämä tapahtuu? Onko se korvattavissa palkkiotuotoilla? Talletuksen ja lainan välistä lähti vuoden lopussa marginaalia 3.53 % - markkatalletuskannan ja markkaluottokannan keskikorkojen ero. Tämä marginaali on edelleen uskomatonta luokkaa. Jokainen sijoitusrahastoon siirtynyt talletusmarkka pudottaa tuoton neljännekseen.

Miksi muutoin paikallisosuuspankit ostivat sijoituskonsultointiliike Optium Oy:n? Eivätkö aikaisemmat allianssit toimineetkaan? Olisiko Opstock-yhteistyö kaikesta huolimatta ollut mahdollista, jos avarakatseisuutta olisi löytynyt puolin ja toisin. Risto Murron putiikilla on viime vuodelta niin vahvat näytöt, että osaamista on vaikea kyseenalaistaa. Op-Pirkka, Op-Tuotto ja Op-Korko ovat pärjänneet. Lammin Osuuspankin Martti Majurin mukaan kaupassa ostettiin asiantuntemusta. Pankit haluavat kohentaa asiakkaiden palvelua arvopaperipuolella ja ne siirtävät sijoituspalvelunsa Optiumille. Huolestuttava uutinen.

Oman mausteensa rakenteisiin tuo Atrian ja HK Ruokatalon ilmoitus yhteistyön aloittamisesta lihan hankinnassa. Siperia opettaa.

Positiivisia tulosodotuksia
Kannattavuuden kuva vuodelta 1999 oli kirjava. Kokonaisuus muodostui heikommaksi kuin vuotta aikaisemmin. Paikallisosuuspankit ja Hankkija-Maatalous nostivat sijoitustaan, mutta suurin osa elintarvikkeesta putosi huonolle tasolle.

Vuoden yllättäjä on Munakunta. Kuka olisi uskonut, että se pystyy taistelemaan nettotuloksensa melkein plussille. Tosin rima heiluu vieläkin ja uhkaa pudota, jos lipeäminen Laitila-mallista jatkuu.

Ennusteet vuosille 2000-01 kertovat selkeästi positiivisista näkymistä. Elintarvike nousee kuopasta ylös. HK Ruokataloon kohdistuvat kovimmat analyytikkojen odotukset - tulos yli kaksinkertaistuu viime vuoden tasosta. Atria parantaa lähes 50 %. Valio saa kuntokuurin valmiiksi ja kuoppaa Aito Maidon.

Metsäliitto-Yhtymä teki historiansa toiseksi parhaan tammi-kesäkuun. Markkinat odottivat tälle vuodelle yli 30 %:n tulosparannusta. Ylittyy. Ensi vuosi onkin sitten suuri arvoitus. Uskotaan kuitenkin vähintään kuluvan vuoden tasoon, Modo -operaatiosta huolimatta.

Osuuspankit tekivät 1999 niin hyvän tuloksen, että sen parantaminen on aika vaikeaa. OKO:n osalta markkinat näkevät, että tulos pysyy lähes muuttumattomana pari vuotta. Eiköhän näin käy myöskin koko ryhmän osalta.

Kun katsoo ot-yritysten liiketaloudellista lähtöasemaa ja markkinakuvan ennustettua kehitystä, ei voi kuin todeta: hyvältä näyttää.

JORMA SAVOLAINEN

PS. Kesko uusii rakenteitaan. Pakko tehdä jotain, kun osuustoiminta jyrää ja markkinaosuus putoaa 1-2 % vuodessa. Ketjut pannaan uusiksi. Syntyy uudet ohjausjärjestelmät. Kauppiaiden rooli muuttuu myymälänhoitajien suuntaan. Kukapa olisi viisi vuotta sitten uskonut.

| Sivun alkuun |