Puolen vuoden mittaisessa työvoimakoulutuksessa Näpänkangas pääsi perustamaan monialaista työosuuskuntaa, jota hän johtaa nyt jo viidettä vuotta. Yritysten ja erehdysten kautta on kertynyt paljon arvokasta osuustoimintatietoutta, jolle riittää kysyntää.

"Osuustoimintakoulutus ja osuuskunnan perustaminen sen aikana olivat mielestäni erittäin ratkaisevia asioita Lapin Talentin onnistuneelle käynnistymiselle", Anja Näpänkangas toteaa.

"Meitä oli Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kurssilla sekalainen seurakunta miettimässä liikeideoita, kartoittamassa kysyntää ja maksajia. Hyvä osuuskuntakoulutus on käytännönläheistä ja siihen liittyy osuuskunnan perustaminen ja käynnistysvaihe."

"Perusidean täytyy olla sellainen, että sen avulla saadaan pääasiallinen toimeentuloa ja voidaan turvata jatkuvuus. Sen lisäksi on yrityksessä toki hyvä olla sivusuuntiakin, kunhan ei rönsyillä liikaa. Kokonaisuus toimii paremmin, kun harjoitettavat alat ovat sukua toisilleen."

Lapin Talentin toimitusjohtajan mielestä perusasiakkaiksi osuuskunta tarvitsee muutaman tai ainakin yhden suuren ja maksukykyisen asiakkaan.

"Satunnaisten keikkojen varaan en lähtisi toimintaa rakentamaan, jos tavoittelee pääasiallista leipäpuuta."

"Työosuuskuntia yllytetään perustamaan mielestäni usein liian kevein eväin", Näpänkangas epäilee.

"Hyväkään teoreettinen kysyntä ei riitä. Markkinoinnin onnistuminen ja maksajien löytäminen vasta edistävät asiaa. Puhutaan esimerkiksi paljon, että vanhusten kotipalveluilla olisi suuret markkinat. Pitäisi myös tutkia, saadaanko palveluja myytyä kannattavilla hinnoilla.

Hyvästä suunnittelusta huolimatta työosuuskunnan tulevaisuus on monesti arvoitus.

Näpänkangas peräänkuuluttaa kuitenkin ammattimaista otetta alusta asti. Hänen mielestä mukaan kannattaa lähteä vain tosimielellä ja tietoisena siitä, että osuuskunnan jäsenyys on yrittäjyyttä. Palkansaaja- ja harrastelijaidentiteetti sopivat huonosti kuvaan.

"Osuuskuntayrittäjän ja palkansaajan suurin ero on vastuussa: jokainen osuuskunnan jäsen kantaa vastuuta paitsi itsestään myös koko osuuskunta-yrityksestä, vaikka yrityksessä olisi myös toimitusjohtaja", Näpänkangas muistuttaa.

Lapin Talentissakin on 14 jäsentä, mutta vain puolet heistä toimii aktiivisesti ja työllistää itsensä osuuskunnan kautta.

"Osa jäsenistä on työttömänä. Ilmeisesti tällainen ehdottoman oma-aloitteinen ja joustavuutta vaativa työskentely ei yksinkertaisesti sovi kaikille."

"Olen kiitollinen entiselle ravintola-työnantajalleni, koska hän antoi niin hyvän valmennuksen vastuunkantamiseen, että osuuskunnan ohjaksiin tarttuminen ei hirvittänyt. Meidän porukka vakiintui ensimmäisen toimintavuoden aikana nykyiseen muotoonsa; perustamisen jälkeen on mukaan tullut kolme henkilöä. Kaikki aktiivijäsenemme ovat sisäistäneet osuustoiminnan idean."

Näpänkankaalla on omakohtaisia kokemuksia siitä, että uusosuustoiminnan luonnetta ei tunneta riittävästi. Hänelle on esimerkiksi tullut vastaan tilanteita, joissa osuustoiminta on automaattisesti sijoitettu kolmannelle sektorille. Luokitus voi jossain tapauksessa pitää paikkaansa, mutta sinällään osuuskunta ei liity kolmanteen sektoriin, vaan on jäsentensä harjoittamaa liiketoimintaa.

"Joskus on ihmetelty, kuinka siivouspalvelumme voi maksaa 95 markkaa tunnilta, kun naapuri käy tekemässä työn kolmellakympillä. Aina ei ymmärretä, että toimimme aivan tavallisin liiketoiminnan periaattein eikä talkoo- tai harrastuspohjalta. Maksettavanamme on kaikki samat kulut kuin muunkin yritysmuodon yrityksillä, veroista ja sosiaaliturvamaksuista työterveyshuollon ylläpitoon."

Näpänkängas muistuttaa, että osuuskunta eroaa tavallisesta yrittäjyydestä vain pienemmän henkilökohtaisen riskin osalta ja siten, että jäsen voi säilyttää palkansaajan aseman työttömyyden kohdatessa.

"Eroa voi olla myös tuottotavoitteissa. Yritykset pyrkivät yleensä selkeästi tekemään voittoa palkaten ja erottaen työntekijöitään tarpeen mukaan. Työosuuskunnat pyrkivät sen sijaan useammin työllistämään jäsenensä ja saavuttamaan nolla-tuloksen. Tosin osuuskunnallakin olisi hyvä olla omaa pääomaa toiminnan kehittämistä ja yllättäviä tilanteita varten."

"Osuuskunta on mielestäni hyvä yritysmuoto ja sopiva keino työllistää sekä pyörittää monia toimintoja, mutta siihen on kohdistettu liikaa odotuksia. Taannoin täällä Rovaniemellä oli varsinainen osuuskuntabuumi: pidettiin paljon alan kursseja ja kehotettiin kaikkia perustamaan osuuskuntia, meilläkin kävi runsaasti tutustujia. Oli vähän sellainen ilmapiiri, että uusosuustoiminta poistaa massatyöttömyyden. Nykyään katteeton innostus alkaa vaihtua jo järkiperäiseen suunnitteluun."

Lapin Talenttia perustettaessa viisi vuotta sitten pääaloiksi nimettiin rakennus- ja hoiva-alat.

Jo reilut neljä vuotta yritystoiminnan peruspilareina toimineiden kahden päiväkodin ohessa jäseniä työllistävät kehitysvammaisten ryhmäkodin yöpäivystykset, kotisairaanhoito ja siivoukset.

Rakennustoimi on sitä vastoin hiipumassa, koska toimijoista ei ole löytynyt riittävästi yrittäjähenkeä.

"Kunnan ostama päiväkotipalvelu ei ole kovin yleinen osuuskunnan toimialaksi, niitä löytynee vain muutamia kymmeniä maastamme", Anja Näpänkangas kertoo.

"Meillä on joustavat aukioloajat, mutta muuten toimintamme ei poikkea kunnallisesta päiväkodista. Meitä koskevat samat säännöt ja mielestäni meihin suhtaudutaan samoin kuin kunnan työntekijöihinkin. Myös yhteistyö kunnallishallinnon kanssa on sujunut ongelmitta.