Kansainvälistä osuustoimintapäivää vietettiin heinäkuussa työn merkeissä ja vähin äänin. Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA on päättänyt vuosittaiseksi päiväksi heinäkuun ensimmäisen lauantain, joka suomalaisten lomatottumusten vuoksi on varsin epäsopiva juhlapäivä.

ICA järjesti päivän nyt peräti 78:nnen kerran ja YK 6:nnen kerran. Tämän vuoden teemaksi oli valittu työllisyyden edistäminen. Työllissyysteeman taustalla oli YK:n vuoden 1995 Kööpenhaminan julistus ja toimenpideohjelma, joissa painotettiin osuuskuntien mahdollisuuksia myötävaikuttaa työpaikkojen ylläpitämiseen ja luomiseen niin maaseudulla kuin kaupungeissakin.

YK:n arvion mukaan osuuskuntamuotoiset yritykset takasivat toimeentulon kolmelle miljardille ihmiselle vuonna 1994. Enemmän kuin 800 miljoonaa ihmistä on jäseninä osuuskunnissa, jotka tarjoavat noin 100 miljoonaa työpaikkaa.

Useissa Afrikan maissa maatalouden tuotanto-, markkinointi- ja jalostusosuuskunnista on muodostunut toiseksi suurin työllistäjä heti valtion jälkeen. Euroopassa osuuskunnat antavat työtä yli viidelle miljoonalle ihmiselle; yhtä monta ihmistä on töissä kiinalaisessa All-China Federation markkinointi- ja hankintaosuuskunnassa.

Henkilöstön omistamien osuuskuntien määrä lisääntyy joka puolella maailmaa. Jo nyt ne auttavat miljoonia ihmisiä työllistämään itse itsensä muun muassa terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa, koulutus- ja konsultointipalvelujen tuottajina sekä rakennus-, kuljetus- ja matkailualoilla. Aiemmin julkisella tai yksityisellä sektorilla toimineet asiantuntijat ovat kiinnostuneet henkilöstöomisteisten osuuskuntien perustamisesta niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Kansainvälisen Osuustoimintaliiton viesti vallanpitäjille on, että osuuskunnat ansaitsevat myönteisen toimintaympäristön. Valtiovallan pitäisikin eri maissa ymmärtää, että osuuskuntia tukeva politiikka tuo mukanaan taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja siten osaltaan edistää työllisyyttä. Tavoitteena olevan täystyöllisyyden edellytyksenä on, että valtio, sosiaaliset kumppanit ja kansalaisyhteiskunta luovat sellaiset olot, että jokaisella on mahdollisuus osallistua toimintaan sekä hyötyä tuottavasta ja tehokkaasta työstä.

Mutta entä pienessä koto-Suomessamme? Uskotaanko meillä vieläkään osuuskuntien mahdollisuuksiin taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäjänä? Tätä sopii epäillä, sillä esimerkiksi yritysneuvonta ja -koulutus eivät vieläkään näytä hyväksyvän osuustoimintaa vakavasti otettavaksi yritysmuodoksi ja työ on jätetty pääosin lyhyiden projektien varaan. Neuvonnan jatko näyttää vielä nykyistä epävarmemmalta, sillä jopa erinomaisia tuloksia saavuttaneilla projekteilla on vaikeuksia saada rahoitusta. Ja kuitenkin joka puolella Suomea pitäisi olla saatavissa asiantuntevaa tietoa osuuskuntamuotoisesta yrittäjyydestä. Asian järjestäminen kuulunee alueellisten työvoima- ja elinkeinokeskusten toimenkuvaan.

Toinen, ja sekin vaatimaton toive on, että käynnistysvaiheessa osuuskunnille myönnettäisiin tukea. Nyt ainoa tuki on omatoimisuusavustus, jota voidaan teoriassa myöntää työttömien perustamalle osuuskunnalle. Käytännössä järjestelmä on osoittautunut ontuvaksi ja kaipaisi pikaista uudistusta.