Osuustoiminta on paras

Pellervon osuustoimintaryhmän palaverissa elokuussa kerrottiin mielenkiintoisista keskusteluista Venäjän avun suuntaamiseksi aiempaa järkevämmäksi. Esimerkiksi Maailmanpankki on kaatanut Venäjälle rahaa miljardeja saamatta siellä alulle oikein mitään tervettä ja kestävää talouskehitystä.

Nyt eräs vaikutusvaltainen kansainvälinen asiantuntija on nyt sitten viimein hoksannut - yllätys, yllätys - osuustoiminnan kehittämisen mahdollisuudet myös Venäjällä. Ja innostunut asiasta. Hän on sitten lähtenyt keskustelemaan ja neuvottelemaan asian edistämiseksi.

Ehkä kehitys viimein todellakin lähtisi kulkemaan terveeseen suuntaan, jos aidot osuustoiminta-ideat otettaisiin Venäjällä laajasti käyttöön. Erityisesti suomalaisilla olisi alueella paljon omaa osaamista ja kokemusta.

Oma apu aina paras apu

Kyseessä lienee samanlainen ilmiö kuin kiistellyissä kehitysapumiljardeissa. Jos kehitysapuna vain jaetaan ruokaa ja teknologiaa, jota paikalliset ihmiset eivät ehkä oikein osaa ottaa käyttöön, niin huonoa ja kallista toimintaahan se on. Voi pahimmillaan olla jopa turhaa ja vahingollista, jos se vain passivoi avunsaajia eikä kannusta heitä itse yrittämään.

Eli kalan lahjoittaminen köyhyydestä ja nälästä kärsivälle miehelle ei pitkään auta.

Seuraavana päivänä miehellä on taas nälkä. Mutta jos annatkin hänelle ongen ja opetat hänet kalastamaan, niin hän elää sen varassa vanhaksi ja kykenee ruokkimaan perheensäkin. Näin terve kehitys pääsee alkuun.

Tämä on myös oma-apuun perustuvan osuustoiminnan vahvuus kehityshankkeissa. Asia tiedetään Pellervossakin esim. FCC:n onnistuneen Kenian karjataloushankkeen ansiosta.

Toisaalta sosialismi jätti Venäjällä jälkeensä pitkän, ikävän varjon myös osuustoiminnan ylle. Varjo elää vaikka sosialismi jo poistuikin.

Osuustoimintahan oli pitkään osa hyvin keskitetysti johdettua valtiososialismia. Oikeastihan sen ei sitä pitäisi olla. Osuustoiminnan perusmääritelmiin kun kuuluu mm. ihmisten vapaaehtoinen jäsenyys ja liittyminen osuuskuntiin, jotka ovat paikallisesti ja demokraattisesti itseohjautuvia yrityksiä. Mutta valitettavasti Venäjän kansa ei sitä ehkä vieläkään ymmärrä samalla tavalla. Kukapa sen valistuksen heille olisikaan kertonut, kun asiasta jotakin tietävät Stalinin kaudella kyydittiin Siperiaan tai ammuttiin kuula kalloon.

Vielä ei ole mitään tietoa, lähteekö uusia ot-hankkeita Venäjällä etenemään. Maaperää siellä varmasti olisi mittaamattomasti. Ulkoministeriössäkin oltaneen tietoisia keskusteluista. Emme tyrkytä mitään, vaan kerromme vain omasta kokemuksestamme. Pidetään hyvälle asialle peukkuja!

Perusmääritelmiä

Eri yhteiskunta- ja talousjärjestelmistä elää kansan parissa lukemattomia erilaisia kaskunomaisia määritelmiä. Sovellan tähän niistä hyvin vapaasti yhtä ja lisään siihen myös vähiten tunnetun talousmuodon eli osuustoiminnan. Hiukkasen kärjistän, jos sallitte, jotta erot ymmärrettäisiin.

Sosialismi on sitä, että sinulla on kaksi lehmää, hallitus ottaa ne molemmat. Ja pakottaa sinut jäseneksi kolhoosiin, jossa et itse viihdy lainkaan, vaikka valtio väittääkin sinun viihtyvän siellä oikein hyvin.

Fasismi on sitä, että sinulla on kaksi lehmää, hallitus ottaa ne molemmat ja ampuu sinut.

Byrokratia on sitä, että sinulla on kaksi lehmää, mutta et enää jaksa täyttää lukemattomia turhantuntuisia planketteja rahaa saadaksesi, joten molemmat lehmät otetaan sinulta pois. Toinen ammutaan. Toinen lypsetään. Ja maito kaadetaan viemäriin. Lopuksi sinulle lähetetään näin aiheuttamistasi kuluista iso lasku. Jota sinulla ei kuitenkaan ole rahaa maksaa. Teet tietysti valituksen, mutta se hukkuu jonnekin lukemattomien paperipinojen alle.

Kapitalismi on jo edellisiä selvästi kehittyneempi talousjärjestelmä. Mutta vain teoriassa. Kapitalismi on sitä, että sinulla on kaksi lehmää, myyt toisen pois ja ostat tilalle sonnin. Mutta se jäljelle jäänyt lypsävä sairastuukin yllättäen hullun lehmän tautiin. Joten sinulle jää vain sonni, jonka loppujen lopuksi kirjavien vaiheiden jälkeen nälkäisenä joudut pistämään lihoiksi ja muuttamaan asumaan kaupungin slummiin. - Käytännössä lopputulos on lähes yhtä surkea kuin kaikissa edellisissäkin järjestelmissä.

Selvästi kaikkein kehittynein talousjärjestelmä on kuitenkin osuustoiminta. Osuustoiminta ei sinänsä riitele kapitalismin perusmääritelmän kanssa, mutta se kuitenkin tuo siihen oman 160 vuoden aikana kehittyneen lisänsä. Ero aluksi vaikuttaa hämäävän pieneltä, mutta myöhemmin se osoittautuukin kaikkien yllätykseksi merkittäväksi. Eläköön se pieni ero:

Osuustoiminta on sitä, että sinulla on kaksi lehmää, myyt toisen pois, ostat tilalle sonnin ja liityt osuuskuntaan. Näin karjasi lisääntyy oman uutteruutesi ja osuuskuntasi ammattitaitoisen eläinlääkärin ansiosta. Osuuskunta ottaa vastaan kaiken tuottamasi maidon ja lihan. Näin saat aikaa myöten yhä lisääntyviä tuloja, joilla voit vaikka uusia pieneksi käyneen navettasi ja palkata rakennustöihin työttömän naapurisi.

Osuustoiminta on paras.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

PS.

Muinoin Neuvostoliitossa Stalinin alkuaikoina oli tapana, että vanhat ihmiset viljelivät puhuessaan sanontaa "Jumalan kiitos". Eräs politrukki sitä ihmetteli ja opetti näitä ihmisiä, ettei niin sovi sanoa.

- No, kuinkas sitten, kyselivät nämä.

- Tietysti Stalinin kiitos.

- Entäs sitten, kun Stalin kuolee, kyselivät nämä.

- No, sitten sanotaan taas, että Jumalan kiitos.

| Sivun alkuun |