Suomalaisen osuustoiminnan suuret linjat?

Jäsenmäärä reippaassa kasvussa

Jäsenmäärät ovat kasvaneet etenkin palveluosuustoiminnassa sekä kaupassa - Lähivakuutus-ryhmällä +50 % ja osuuspankeilla +39 % vuodesta 1994. Maatalousosuustoiminnassa ne sitä vastoin ovat laskeneet keskimäärin -6,3 % vuodessa. Toisaalta Metsäliiton jäsenistö on lisääntynyt +10 % vuoteen 1994 verrattuna.

Uusosuustoiminta hakee paikkaansa

Uusosuustoiminta on samaan aikaan kovasti laajentunut, mutta esim. jäsenmäärien ja liikevaihdon kehityksestä ei ole paljoa saatu analysoitua ja kiistatonta tietoa. Mahdollisesti jäseniä on toiminnassa jotenkin mukana n. 20 000. Arviot ilmiön työllisyysvaikutuksista vaihtelevat kovasti: kokoaikaisiksi työpaikoiksi muutettuna 1 500 - 12 000.

Suomi on vahva osuustoimintamaa

Kolme viidestä suomalaisesta on jo vähintään yhden osuuskunnan jäsen. Osuustoiminta on kuitenkin varsinkin nuoremmille suomalaisille harvinaisen tuttu "suuri tuntemattomuus". Eri sektoreilla ja eri alueilla elävänä ilmiönä osuustoiminta sitä paitsi merkitsee ihmisille kovasti erilaisia asioita. Myös ot-yritysten koko vaihtelee huimasti. Demokraattisen luonteensa vuoksi osuustoimintaliike sisältää myös keskenään ristiriitaista ja osin kilpailevaa toimintaa. Sisäisesti hajanaisen liikkeen vahvuudet eivät pääse riittävästi esille. Osa katsoo, ettei yhteistoiminnalla ole mitään voitettavaa.

Liittolaissuhteiden rakentaminen eri tasoilla on nyt ensiarvoisen tärkeää.

Tuttu ja turvallinen muttei seksikäs

Kun kansainvälistyminen etenee myös osuustoiminnassa hitaasti mutta varmasti, niin samalla suomalaisuuden arvo on noussut kilpailuvaltiksi. Se koetaan tutuksi ja luotettavaksi yhä epävarmemmaksi käyneessä maailmassa.

Toisaalta osa ot-yrityksistä korostaa enemmän maakunnallisuuttaan tai paikallisuuttaan, mikä selittyy luonnollisella tavalla yritysten pienemmällä koolla ja sen mukaisella toisenlaisella strategiavalinnalla.

Ei maaseutua ilman osuustoimintaa

Maatalousosuustoiminnassa vältettiin pelätty katastrofi Suomen liittyessä EU:hun. Markkinoiden avautuminen ja kiristynyt kilpailu ovat yleisesti nostaneet omistajuuden merkitystä etenkin maa- ja metsätalouden osuuskunnissa. Omien yritysten menestymisestä pitkässä juoksussa tunnetaan aidosti huolta.

Samalla omistukseen liittyvät rakenteet ja osuuskuntien omistajaohjaus on nostettu keskusteluun. Osuustoimintaa huonosti ymmärtävän kilpailulainsäädännön ja -viranomaisten suunnalla on edelleen ratkaisemattomia ongelmia.

Suomalainen maaseutu olisi tänä päivänä todella surkeassa jamassa ilman osuustoimintaa. Se on mm. melko pitkälle pystynyt säilyttämään tasahintaperiaatteensa markkinoiden paineesta huolimatta.

Bonusedut löivät itsensä läpi

Jäsenetuihin ja jäsenten palkitsemiseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Erilaiset bonusjärjestelmät ovat kehittyneet, mutta eri tahtiin eri toimialoilla, jolloin eri yritysten eritasoisten järjestelmien kehitys ei ole kovinkaan paljoa saanut tukea toinen toisiltaan.

Osuustoiminnan demokratia -ominaisuutta ei voida hinnoitella, mutta yleensä tiukan paikan tullen se on osoittanut voimansa, vaikka harvoin ilman mutinoita. Ot-yritysten turhan vähän viljeltyihin kilpailuetuihin kuuluu, että sillä aina on tuttujen hallintoihmisten kasvot. Postiäänestys yleistynee suurten osuuskuntien hallintoihmisten valinnassa.

Paljon uusia haasteita

Erilaiset eettiset arvot, yritystoiminnan sosiaalinen vastuu omasta toimintaympäristöstään ja läpinäkyvyyden vaatimus korostuvat tulevaisuudessa yritysmuodosta riippumatta. Osuustoiminnalta herkästi odotetaan näissä suhteissa usein enemmän kuin mihin ot-yritysten liikkeenjohto kokee pystyvänsä koventuneessa kilpailutilanteessa käytännössä vastaamaan.

Nuorten ja naisten mukaantulo osuustoimintaan on samalla osoittautunut ongelmalliseksi - mikä on kuitenkin väistämättä seuraavan 10 vuoden sisällä edessä.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |