Kuin koira veräjästä?

Edellisestä lamasta on kulunut jo niin kauan, että kaikki eivät muista sellaista edes olleenkaan.

On kuitenkin hyvä silloin tällöin palauttaa mieliin, mitä suuren laman alla tapahtui.

Noususuhdanne takoi tilastoihin uusia kasvuennätyksiä. Suomen markka oli vakaa ja vahva. Pankit myivät asiakkaille rahaa toinen toistaan edullisemmin ehdoin. Asuntojen kysyntä kävi kuumana ja pääkaupunkiseudulla alettiin maksaa yksiöstäkin saman verran kuin pääkaupungin ulkopuolella maksettiin omakotitalosta. Teollisuuden tuotanto jatkoi kasvuaan, työttömyys oli matalalla ja valtion budjetti ylijäämäinen. Helsingin pörssi teki kaikkien aikojen ennätyksen.

Lama tuli, kun vientisektorin kasvu katkesi kilpailukyvyn hävittyä tuottavuuden ylittäviin palkankorotuksiin ja kovan markan politiikkaan. Kun valuuttakurssi petti, valuuttalainoja ottaneiden yritysten velkataakka kohosi yhdessä yössä uusiin lukemiin. Neuvostoliiton romahdus vei itäkaupan ja kun myös lännessä oli matalasuhdanne, ei Suomen taloudelle jäänyt paljon vaihtoehtoja.

Lamasta toipuminen on ollut tuskaisa, mutta opettavainen tarina. Suomi on selviytynyt taloutensa rakenteen uudistamisesta sittenkin hämmästyttävän hyvin. Vanha totuus on kuitenkin, että mikään ei ole niin vaarallista kuin menestys.

Tällä hetkellä ilmassa on monta samanlaista merkkiä kuin kymmenen vuotta sitten. Pitkään jatkunut kasvu on johtanut oireisiin, joita on syytä tarkkailla erityisellä vakavuudella.

Asuntojen hinnat ovat nousseet jälleen uusiin ennätyslukemiin. Helsingin pörssi on rikkonut ennätyksen toisensa jälkeen.

Kuitenkin, jos pörssistä puhdistetaan Nokian vaikutus, huomataan, että pörssi onkin itse asiassa miinuksella. Metalli-, metsä- ja elintarviketeollisuus polkevat joko paikallaan tai niiden tuotannon arvo on suorastaan laskenut viimeisen vuoden aikana. Venäjän markkinat ovat sekasortoisessa tilassa eikä kukaan uskalla investoida siihen suuntaan tällä hetkellä markkaakaan.

Tilanne vuosikymmenen takaiseen on parempi kuitenkin siinä suhteessa, että tällä kertaa Suomi ei ole kalliin markkansa vanki. Markka on sidottu euroon, jossa miltei kaikki keskeiset EU-maat ovat mukana. Euron kurssi suhteessa dollariin on taas pikemminkin alhaalla kuin liian ylhäällä.

Myös kansantalouden rakenne on nyt monipuolisempi kuin ennen, kiitos juuri sähköteknisen teollisuuden, jonka lippulaivana Nokia on toiminut. Tämänkin vuoksi voidaan olettaa, että kasvulla on nyt mahdollisuudet kestää.

Taloudellinen tilanne on silti hyvin kaksijakoinen. Kasvu on ollut elektroniikan ja kotimaisen kysynnän varassa. Teollisuuden kasvun pysähtyminen muilla sektoreilla on vakava merkki. Toisaalta taloudessa on edelleen merkkejä ylikuumenemisesta, jota ilmentää pääkaupunkiseudun käsistä riistäytynyt asuntomarkkinatilanne.

Pahinta, mitä voisi tapahtua, olisi jättää vaaran merkit nyt huomaamatta ja kuvitella, että kaikki sittenkin on ihan hyvin.

Päinvastoin, nykyinen tilanne on kaukana ongelmattomasta. Maailmalla voi tapahtua jälleen mitä tahansa. Kaakkois-Aasia on vasta toipumassa siitä kriisistä, joka ajoi alueen taloudet perusteellisiin vaikeuksiin. Yhdysvalloissa pelätään jatkuvasti uutta pörssiromahdusta huolimatta siitä, että Amerikan talous on vahva. Myös euroalueella odotellaan korkojen nousua, mikä söisi edelleen vientiteollisuuden osuuksia.

Tällä kertaa Suomen valmiudet ottaa vastaan taantuma ovat toisaalta paremmat kuin aikoihin. Mutta jotta kaikki menisi hyvin, on kotimaisten ratkaisujen, ennen muuta palkkasopimusten, oltava sopusoinnussa kehityksen yleiskuvan kanssa. Niiden tulisi tukea pitkän aikavälin kilpailukykyä. Vahvat yritykset kykenevät tunnetusti kestämään myös huonompia aikoja.

Silloin voisi jopa toteutua se kauan odotettu toive, että Suomi pääsisi lamasta kuin koira veräjästä.

| Sivun alkuun |