Kuluttajaliike. Nyt.

uluttajaliikkeelle riittää töitä. Ei kuitenkaan sillä tavoin, kuin 50-luvun aatteellisiin juoksuhautoihin molemmista jaloistaan kiinni jäänyt kilpailuviraston ylijohtaja Matti Purasjoki vielä luulee.
Eurooppalainen kuluttajaliike juoksee jo kaukana Purasjoen juoksuhautojen edellä. Ruuan, maailman suurimman bisnesalueen, tärkeät kysymykset liittyvät tänään laatuun, turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen.

Kuluttajaliikkeet ovat yksi kehittyneen markkinatalouden tunnusmerkki. Suomessa suuria aaltoja vielä odotellaan, mutta ennen pitkää ne tulevat tännekin. Päinvastoin kuin 50-lukulaiset vielä uskovat, kysymys ei ole ruuan hinnasta. Ruoka on jo nyt halpaa. Useimpien kuluttajien mielestä se on liiankin halpaa, ainakin Suomessa, jossa ranskalaisen L'Express-lehden äskeisessä mittauksessa syödään EU-alueen halvinta ruokaa. Sen sijaan, yllätys, yllätys, meillä on edelleen Euroopan kalleimmat kännykät, vaatteet ja asuminen.

uluttajaliikkeiden huolenaiheina ovat laadulliset asiat. Hullun lehmän tauti antoi esimakua siitä, mitä tulevan pitää. Euroopan komissio joutui panemaan Iso-Britannian, eurooppalaisen suurvallan, tuotteet vientikieltoon. Ei ollut helppoa briteille niellä sitä päätöstä. Mutta vaihtoehtoa ei ollut.

Seuraavaksi sikarutto iski Hollannin sikoihin. Neljä miljoonaa sikaa tapettiin ja poltettiin. Vaikka hetken päästä sikoja oli jälleen yhtä paljon kuin ennen kriisiä, kuluttajan mieliin jäi kytemään ajatus ruton tuhoisasta vaikutuksesta ruuan terveellisyyteen.

Ei kaksi vahinkoa kolmannetta. Belgiassa on eläimille syötetty rehua, joka sisältää dioksiinia. Kuka enää uskaltaa syödä belgialaista ruokaa?

Viimeisin uutinen tulee Ranskasta. Siellä on eläimille syötetty sitä itseään. Hyvästi ranskalaisen ruuan ikuinen hyvä maine!

amaan aikaan kun markkinoilla kohistaan myrkyistä, joutuvat teollisuus ja kuluttajat ottamaan kantaa seuraavan vuosituhannen keskusteluun. Mitä mieltä ollaan hormonien käytöstä lihankasvatuksessa? Voidaanko geenimuunneltu ruoka tuoda ruokapöytään?
EU on alakynnessä hormonilihatapauksessa. Yhdysvallat on saanut puolelleen WTO:n, maailman kauppajärjestön asiassa, joka liikuttaa jokaista kuluttajaa. Kiista on siitä, voidaanko hormoneilla tuotettu liha päästää Euroopan markkinoille.

Aika näyttää mikä on lopputulos. Välttävä olisi sellainen, että vaikka EU häviäisikin juridisen ottelun, Yhdysvallat häviäisi kisan markkinoilla.

Toistaiseksi näyttääkin siltä. Ruuan turvallisuus on noussut kuluttajien mielissä tärkeäksi ostopäätökseen vaikuttavaksi asiaksi. Myös suomalainen kuluttaja on valistunut. Meillä syödään kotimaista ruokaa sen johdosta, että se tiedetään turvalliseksi.

Aiemmin uskottiin, ja uskomuksessa oli osa tottakin, että kuluttajat ja tuottajat edustaisivat yhteiskunnassa vastakkaisia intressejä. Tämä ajatuksenkulku tuli esiin kristallinkirkkaasti vielä alussa mainitun kilpailuviraston ylijohtajan Matti Purasjoen kohuhaastattelussa.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Talonpojan paras liittolainen on tänään laatutietoinen kuluttaja. Ja kuluttaja tietää, että ammattinsa osaava talonpoika on ainoa tae sille, että ruokapöydässä syödään hyvin.

Siksi kuluttajaliikkeiden aika on tullut Suomessakin.

Valistuneet ihmiset haluavat tietää tarkalleen, miten heidän syömänsä ruoka on tuotettu. Puhtaudessa ja ketjun aukottomuudessa on suomalaisen ruuan suuri mahdollisuus. Kuluttajat arvostavat tätä läpinäkyvyyttä, tietoa siitä että tavara sisältää sitä, mitä sen sanotaankin sisältävän.

Kuluttajaliike. Nyt. Tervetuloa. Mitä tietoisempi, sen parempi.

anskassa muutoin kokeillaan käytäntöä, jossa tuotteen hintalapussa on paitsi myyntihinta, myös tuottajan tuotteesta saama hinta.

Ihan hyvä ajatus.

Meilläkin voisi panna osuuskaupan hyllyyn plakaatin.

Vaikka tähän malliin:

Ruisleipä tänään vain 10 mk. Tuottajan osuus 1 mk.

LAURI KONTRO

| Sivun alkuun |