SANOISTA TEKOIHIN,
kannustaa ICA
Osuustoimintaliikettä voidaan perustellusti pitää naisten sekä yhteiskunnallisen
että taloudellisen itsenäisyyden edelläkävijänä. Jo vuonna 1844 perustetun Rochdalen
uranuurtajaosuuskunnan keskeisiin tunnusmerkkeihin kuului naisten ja miesten yhtäläinen
äänioikeus. Kaikilla naisilla oli myös oikeus tallettaa ja nostaa säästöjään
osuuskunnasta eikä mies saanut nostaa vaimonsa säästöjä ilman tämän suostumusta.
Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA oli myös ensimmäinen suuri kansainvälinen
järjestö, joka käsitteli naisen asemaa kongressissaan. Itävaltalainen kansanedustaja Emmy
Freundlich, joka silloin vuonna 1924, oli ainoa nainen ICA:n hallintoelimissä,
alusti aiheen. Kuten Hedvig Gebhard toistakymmentä vuotta aiemmin Emmy
Freundlichkin korosti osuustoiminnan menestyksen edellyttävän, että naiset voitetaan
osuustoiminnan kannattajiksi. Hän huomautti sen kuitenkin onnistuvan vain, jos naisten
tasa-arvo toteutuu myös päätöksenteossa. Ei miehiäkään aina valita hallinto- ja
johtotehtäviin heidän sen hetkisten tietojensa ja taitojensa perusteella väitti Emmy
Freundlich, vaan siksi, että heissä katsotaan olevan potentiaalia hankkia tehtävän
edellyttämä asiantuntemus. Naiset pystyvät samaan kun vain saavat siihen
mahdollisuuden. Sitä paitsi naiset voivat hyödyttää osuuskuntia arjen hallinnasta
peräisin olevalla elämänkokemuksellaan, hän viestitti.
Tasa-arvosta kilpailuetua
Näistä edistyksellisistä toimenpiteistä huolimatta osuustoimintaliike ei kuitenkaan
ole toistaiseksi mieltänyt tasa-arvoa erityispiirteekseen eikä hakenut siitä
kilpailuetua. Vieläkin 156 vuotta Rochdalen osuuskunnan perustamisen jälkeen sukupuolten
erilaisten arvomaailmojen, näkemysten ja elämänkokemuksen vaikutus päätöksentekoon
on kovin niukasti hyödynnetty menestystekijä.
Toimiessani 13 vuotta ICA:n hallituksen ainoana naisena koin omakohtaisesti sanattoman
torjunnan muurin puhuessani naisten intuition ja käytännönläheisen luovuuden
hyödyntämisestä osuuskuntien päätöksenteossa tai korostin naisten vahvan
sitoutumisen voimaa omaksi kokemassaan asiassa.
Iloinen yllätys oli ICA:n tuorein tiedotuslehti, joka otsikoi etusivunsa seuraavasti: Sukupuolten
välinen tasa-arvo - on aika toimia. Otsikkoa seuraavassa artikkelissa kerrotaan ICA:n
hallituksen hyväksyneen tasa-arvon edistämisstrategian ja sitoutuneen sen toteuttamiseen
päättämällä järjestää sekä itselleen että ICA:n henkilöstölle
tasa-arvokoulutusta ja kehottamalla ICA:n toimialajärjestöjä tekemään samoin.
Sitoutumistaan hallitus haluaa osoittaa myös valitsemalla kokoustensa puhujiksi
tasapuolisesti sekä naisia että miehiä, kehottamalla jäsenyhteisöjä lähettämään
kokouksiin yhtä paljon naisia ja miehiä sekä asettamalla tavoitteeksi, että vuoteen
2005 mennessä ICA:n vaaleilla valitussa keskushallituksessa ja aluehallituksissa on
vähintään 30 % naisia. Myös toimialajärjestöjä hallitus kehottaa asettamaan
itselleen saman tavoitteen.
Yhdenvertaisuuden ja demokratian arvoihin perustuvien osuuskuntien moraalinen
velvollisuus on edistää sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista, jatkaa ICA:n
puheenjohtaja brasilialainen Roberto Rodrigues. Sitä paitsi nykyiset
taloudelliset haasteet edellyttävät kaikkien käytettävissä olevien inhimillisten
voimavarojen hyödyntämistä, hän painottaa. Sukupuolten välinen tasa-arvo on
business-ajattelua ja etenkin osuuskuntien business-ajattelua, korostaa Rodrigues.
Vihdoinkin osuustoimintaliikkeen ylin luottamusjohto liputtaa avoimesti tasa-arvon
puolesta ja esittää konkreettisia toimia sen edistämiseksi.
Toimia kaivataan
Toivottavasti suomalaiset osuustoimintayritykset vastaavat sekä Pellervo-Seuran että
ICA:n haasteeseen ja ryhtyvät tarkastelemaan tasa-arvon merkitystä päätöksenteossa
menestys- ja kilpailunäkökulmasta. Eikä vain tarkastelemaan, vaan ryhtyvät
tositoimiin.
Suomalainen nainen on monipuolisesti integroitunut yhteiskuntaan. Hän on huipulla
politiikassa, monissa tehtävissä talouselämässäkin samoin tieteen, taiteen ja
kulttuurin aloilla. Hän toimii järjestöissä ja yhdistyksissä ja on kantava voima
monissa vapaaehtoishankkeissa. Hän kasvattaa, hoivaa, opiskelee, harrastaa kuntoilee ja
matkustaa. Hän on koulutettu ja kielitaitoinen. Hänen kokemustietonsa käyttäminen
merkitsee kasvuvoimaa, onhan tutkittua tietoa siitä, että tasa-arvon
edelläkävijäyritykset ovat kirjanneet itselleen merkittäviä tulosparannuksia.
Sekakoosteinen hallinto on verrattomasti laaja-alaisempi ja erilaisuudessaan luovempi
ja innovatiivisempi kuin samoin ajattelevien joukko. Sanoihan Platonkin yli 2000 vuotta
sitten - vaikka hän muutoin oli varsin ristiriitainen naisia koskevissa mielipiteissään
- ettei mikään valtio voi olla hyvä, jos puolet sen lahjakkuusresursseista on
käyttämättä. Toteamus pätee myös osuustoimintayrityksiin, joiden päätöksenteossa
naisten koulutus, osaaminen, arvo ja energia ovat kovin vajaasti käytetty voimavara.
Tulevaisuuden osuustoiminnassa osallistuminen ja vaikuttaminen ovat kuitenkin
toivottavasti sukupuoleltaan sekä nainen että mies luonnollisesti ja itsestään
selvästi. Naisten ja miesten väliseen vuorovaikutukseen ja toistensa mielipiteiden
huomioimiseen perustuva yrityskulttuuri on tuloksellisuuden ja menestyksen väline. Mutta
vaikuttamisen ja vastuun jakaminen edellyttää objektiivista nykytilan arviointina,
sitoutumista ja pitkäjänteistä tavoitteellista tasa-arvotyötä. Asenteet kaipaavat
oikomista, erilaisuus hyväksymistä ja arvostusta, muutos näkijöitä ja tekijöitä
sekä miesten että naisten joukosta.
Pellervon Hedvig-työryhmä
|