Aika asettaa uusi tavoitteita

Kun suomalaisen osuustoimintaliikkeen satavuotisjuhlat tulivat viime vuonna juhlituiksi, niin nyt meille on tullut keskustelun, uusien tavoitteiden ja strategioiden asettamisen aika. Tässä yritetään hieman koota ja jäsentää parhaillaan eri puolilla meneillään olevaa keskustelua.

Pellervon satavuotisjuhlissa puhunut kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n puheenjohtaja, brasilialainen Roberto Rodrigues sanoi, että maailmalla on nousussa osuustoiminnan toinen aalto. Monissa kehitysmaissa ja myös monissa pitkälle kehittyneissä maissa - kuten esimerkiksi USA:ssa - osuustoiminta on vahvassa nousussa.

Ulottuuko tuo nousu myös Suomeen, riippuu suurimmalta osin meistä itsestämme. Yhteiskunnallinen pohja vahvistumiselle löytyy - toki myös ongelmia riittää. Esim. julkishallinnon päättäjät eivät meillä vielä ole laajemmin hoksanneet, miten hyvän liittolaisen ne osuustoiminnasta voisivat löytää, kun pyritään vahvistamaan suomalaista tasa-arvoista hyvinvointi- ja kansalaisyhteiskuntaa.

Osuustoiminnan tulevaisuuden valtteihin kuuluu se, että sillä on aina tutut kasvot. Ne ovat tehtäviinsä demokraattisesti valittujen lukuisten hallintomiesten ja -naisten kasvot. Jäsenistö on tottunut heihin luottamaan. Siksi osuustoiminnassa ei lämmetäkään ajatuksille lakkauttaa hallintoneuvostot kuten nyt on muotia yksityisissä ja valtionyrityksissä.

Oleellinen kysymys kuuluukin, miten nuo suurten ja keskisuurten osuuskuntien hallintoneuvostot saataisiin parhaiten todella toimimaan. Pienissä osuuskunnissa demokratia yleensä toteutuu ilman hallintoneuvostojakin.

Globaalistuminen nostaa vastavoimia

Rajusti valtaa ja varallisuutta keskittävä kansainvälinen kehitys - globaalistuminen - on luonut otollista maaperää osuustoiminnan uuden aallon kasvulle. Myös tulevaisuudessa korostuvat sekä globaali että lokaali samaan aikaan. Kannattaa ajatella globaalisti ja toimia lokaalisti. Nämä ovat osuustoiminnan ikivanhoja ja moneen kertaan kestäviksi havaittuja toimintamalleja.

Merkille pantava seikka maailmalla on mm. katolisen kirkon ripittäytyminen historiansa varrella tekemistään virheistä. Samalla se on noussut yhdeksi ajan suunnan näyttäjistä kritisoimaan meneillään olevaa ääriliberalistista kehitystä, jossa ihmisyyttä ei kunnioiteta kuten kuuluisi. Myös evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat olleet liikkeellä samassa asiassa.

Mutta inhimillisyyden laajempaa läpimurtoa nykyisessä hyvin kovaksi kehittyneessä mielipideilmastossa ei kuitenkaan ole tapahtunut. Ehkä se on vasta tulossa.

Monia muitakin vastavoimia esim. kansalaisjärjestöjen muodossa ihmistä ja luontoa murjovalle kehitykselle on nousussa. Vakavasti otettavien kansalaisjärjestöjen kuvaan ei voi kuitenkaan kuulua sellainen mellakointi, jollaisesta kansainvälisen kauppajärjestön ja maailmanpankin kokouksissa nyt olemme saaneet esimakua.

Kansainvälisen talouden liikevoimat ja niiden vastavoimat saattavat hyvinkin nostaa osuustoiminnan idean uudelleen yhteiskunnallisen kehityksen keskiöön. Terve merkki on myös uusosuustoiminnan vahva kasvu Suomessa.

Osuustoiminnallisuus on vahvistumassa

Kun nykyään kysytään esim. tavalliselta osuusmeijerin maidontuottajalta tai Metsäliiton jäseneltä, onko osuustoiminnalla merkitystä, niin vastaus on selvästi kyllä. Viime vuodet olemme eläneet vahvistuvan osuustoiminnallisuuden aikaa. Ot-yrityksiä selvästi tarvitaan toimimaan jäsenten puolesta kovilla markkinoilla. Ilman niitä markkinat olisivat jäsenten kannalta huonommat.

Markkinoilla myös ot-yritykset ovat sidottuja maksamaan esim. jäseniltä ostamastaan puusta käypää ns. markkinahintaa. Yritysten on pakko varmistaa ensin taloudellisen tuloksen saavuttaminen. Mutta osuustoiminnan paras kilpailukyky löytyykin siitä, mitä tapahtuu tuloksen tienaamisen jälkeen. Pystytäänkö maksamaan ylijäämän palautusta tai bonuksia jäsenomistajille aivan kuten yksityiset yritykset maksavat omille osakkeenomistajilleen? Ja minkälaista korkoa osuuspääomille tilitetään?

Näin markkinoilla toimitaan tehokkaasti käytännössä samoilla pelisäännöillä. Markkinoiden rautaisten pelisääntöjen murtamiseen suomalaisten ot-yritysten voima ei riittäisikään. Ja jos joskus riittäisi, niin kilpailuvirasto puuttuisi peliin. Maatalousosuuskunnissa merkittävin etu jäsenille realisoituu raaka-aineen kulloisissakin hinnoissa.

Ylijäämän palautus yleistyy

SOK-laisten osuuskauppojen bonus-järjestelmä vetää erittäin hyvin. Jopa niin hyvin, että Keskokin on joutunut lähtemään jäljittelemään sitä Plussa-järjestelmän puitteissa. Plussa näyttää kuitenkin tasoltaan jäävän hieman vaatimattomammaksi kuin osuuskaupoilla. Sitä paitsi SOK joutunee kohta ehkä nostamaan 3 %:n palautustasoa suuremmaksi, kun lähes kaikki jäsenet pystyvät sen jo ostoillaan saavuttamaan.

Osuuspankeissa uskollisten jäsenten palkitseminen aloitettiin laajemmassa mitassa vasta viime vuonna. Platina-bonuksiin asiakkaille kertyvä lisäarvo on ainakin toistaiseksi vielä huomattavasti pienempää kuin osuuskaupoilla. S-ryhmä käytti 1999 bonuksiin noin 400 mmk. Osuuspankkikeskus ilmoitti, että Platinan piiriin oli tammi-kesäkuussa 2000 kertynyt noin 60 miljoonan markan arvosta etua, jota pystyy käyttämään pankin palvelumaksujen yhteydessä. Osuuspankkien ja myös paikallisosuuspankkien jäsenmäärät ovat nyt vahvassa kasvussa.

Ylijäämän palautuksella pystytään paremmin pitämään hyvät asiakkaat uskollisina omalle paikalliselle yritykselle, kun kilpailu näyttää kiristyvän. Se turvaa myös yritysten tuloksentekokyvyn, sillä tulosta olisi uhkarohkeaa jakaa ennen kuin se on laisinkaan tienattu.

Arvopohja mitataan

Suuren yleisön silmissä kaikki moninaisen osuustoiminnan haarat vaikuttavat yhdessä. Se mitä osuustoiminnallisuus käytännössä tulee tavallisille suomalaisille merkitsemään ratkaistaan tämän päivän työllä ja viisaalla tavoitteiden asettamisella.

Merkitseekö osuustoiminta lähivuosina nimenomaan suomalaisuutta? Vai kansanvaltaista yritysmuotoa? Vai paikallisuutta? Vai kestävämpiä eettisiä arvoja ja asennoitumista yritystoiminnassa vastapainona globaalille ääriliberalismille? Vai näitä kaikkia jossakin tietyssä suhteessa, kuten minusta näyttäisi. Pellervo selvittää järjestökampanjassaan nämäkin painopisteet vuoden 2000 aikana.

Kuluttaja äänestää joka päivä

Mitä arvoja tavallinen suomalainen kuluttaja tosiasiassa kannattaa silloin, kun hän kilpailutilanteessa päätyy ostamaan mieluummin ot-yrityksen tuotteita tai palveluita? Muodostuuko osuustoiminnallisuudesta yrityksille aidosti lisäarvoa ja kilpailuetua markkinoilla vai ei? Ja pystyvätkö ne ryhmänä hyötymään toinen toisensa ponnisteluista osuustoiminnallisuuden hyväksi?

Kilpailua käydään kaikkialla kauppojen hyllyillä joka ikinen päivä. Maito- tai jogurttipurkin tai makkaran valinta ostoskärryyn on kuluttajille samalla myös eettinen valinta - joko tietoinen tai tiedostamaton. Asiasta tietoisten kuluttajien määrä on kasvussa.

Nämä ovat järeitä kysymyksiä, jotka ovat oleellisia myös suomalaisen yhteiskunnan kehittymisen kannalta.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |