Viittomakielen tulkeista osa on toiminut freelancereina, osa on ollut työsuhteessa alueellisiin tulkkikeskuksiin. "Vialaiset" koostuvat aiemmista freelancereista, ja heissä on paljon opiskelutulkkeja, eli oppilaitoksissa avustavia tulkkeja.

Via on toimintaansa vakiinnuttava asiantuntijaosuuskunta, jossa on 40 jäsentä. Via-nimilyhenne kuvaa tietä eteenpäin ja tulkin välitystyötä erikielisten ihmisten välillä. Toki kirjaimet viittaavat myös viittomakielialaan.

Osuuskunnan perustaminen lähti liikkeelle kovasta tarpeesta parantaa työnteon edellytyksiä.

Alan työolot ja etenkin tulkkien työehtoasiat ja palkkaus ovat jääneet kauaksi jälkeen esimerkiksi puhuttujen kielten tulkkien vastaavista. Joillakin alueilla ja yksittäisissä kunnissa tulkkien asiat ovat kohtuullisen hyvin hoidetut, mutta useimmiten jokainen kunta toimii omalla tavallaan.

Tulkkeja koulutetaan lähes tarvetta vastaavasti, mutta varsin suuri osa valmistuneista lopettaa työn viiden vuoden sisällä juuri huonosti toimivien työjärjestelyjen vuoksi. Eniten tulkeista on pulaa pääkaupunkiseudulla ja Pohjanmaalla.

"Osuuskunnan alkukoulutuksessa oli mukana noin 80 tulkkia, joista osa jättäytyi pois, kun osuuskunnan jäsenyys velvoitteineen alkoi selvitä", kertovat Vian hallituksen puheenjohtaja Outi Huusko ja varapuheenjohtaja Kati Lakner. He uskovat, että osa porukasta liittynee jäseneksi myöhemmin ja uusia ehkä tulee lähivuosina, joten sadan hengen jäsenyysraja ei tunnu mahdottomalta tavoitteelta. Vialaiset ovat myös asettaneet suhteellisen korkean osuusmaksun, 500 euroa, ja 150 euron liittymismaksun. Tämä saattaa rajoittaa liittymistä, mutta toisaalta mukaan tullaan tosimielellä.

Tällä hetkellä tärkeintä on kuitenkin nykyisen jäsenistön työllistäminen.

Freelancer-tulkkien työskentelyn suurin epäkohta on ollut työnantajan puute. Muodollinen työnantaja on ollut palvelua saava kuuro, mutta palkanmaksaja kunta. Usein palkka on tullut tilille monen mutkan ja paperisodan jälkeen; lisäksi jokainen tulkkauskerta on pitänyt käsitellä omana asianaan. Outi Huusko ja Kati Lakner puhuvat kunnan, asiakkaan ja tulkin välisestä kolmiodraamasta, joka piti jotenkin ratkaista.

Nyt osuuskunta on työnantaja, kunta maksava asiakas ja kuuro palvelua saava asiakas. Kun kuntien kanssa on tehty ostopalvelusopimukset, palvelu toimii. Jokainen osapuoli on ollut tyytyväinen muutokseen, joka päästi eroon vanhasta kuittisirkuksesta. Sopimusten neuvottelu vie kuitenkin aikansa, ja jäsenistö joutuu vieläkin toimimaan myös vanhaa systeemiä noudattavissa kunnissa. Alkusyksystä olivat sopimukset voimassa noin 30 kunnan kanssa, ja vuoden lopussa Huusko uskoo olevan jo 50 sopimusta valmiina.

Viittomakielen Tulkit –yhdistyksessä perustettiin kolmisen vuotta sitten visiotyöryhmä etsimään ratkaisuja työn ongelmiin. Ratkaisuksi nähtiin töiden hallinnoinnin keskittäminen perustettavaan yritykseen, ja ryhdyttiin etsimään sopivinta yritysmuotoa. Osuuskuntamuoto alkoi näyttää kiinnostavalta ratkaisulta, vaikka siitä ei hankkeen puuhaajien keskuudessa ollut juuri aikaisempaa tietoa.Osuuskuntamuoto hyväksyttiin alkuvierastuksen jälkeen yritysmuodoksi yksimielisesti.

"Pyrimme löytämään samantyyppistä osuuskuntaa malliksi, mutta piti hyväksyä se, että aivan vastaavaa ei ollut", varapuheenjohtaja Kati Lakner muistelee. "Saimme hyvää tietoa useamman uusosuuskunnan ja Pellervon uusosuustoimintaprojektin kautta. Myös opintokerhomme saivat alueidensa uusosuuskunnista arvokkaita neuvoja."

Valinta usean alueellisen ja yhden valtakunnallisen osuuskunnan välillä ei sen sijaan ollut helppoa. Asiasta keskusteltiin pitkään, mutta ratkaisu oli tehtävä. Enemmistö kannatti valtakunnallista osuuskuntaa. Osa vähemmistöstä taipui valintaan, osa jättäytyi joukosta pois.

"Kun tavoitteena oli yhtenäistää eri alueiden käytäntöjä, tavoite tuskin olisi kovin hyvin edennyt usealla osuuskunnalla", Lakner toteaa.

"Yhden osuuskunnan puitteissakin on toisaalta mahdollista toimia alueelliset erot huomioiden. Perustamisen yhteydessä järjestetty koulutus oli hyvä esimerkki erojen huomioinnista. Opintokerhot toimivat oman ympäristönsä ehdoin."

Via käy esimerkkinä valtakunnallisesta, mutta samalla alueellisesti hajautetusta osuuskunnasta. Nykyaikaisin tiedonsiirtovälinein asiantuntijaosuuskunnan keskuspaikka voi olla missä tahansa.

"Vaikka Vian jäsenistä suuri osa tekeekin työtä pääkaupunkiseudulla, keskuspaikan ei tarvitse olla Helsingissä, ", puheenjohtaja Huusko toteaa.

"Niinpä Iisalmelaiset panivat toimiston ja tulkkikeskuksen pystyyn Iisalmeen. Ehkä perustamme toisen toimiston Helsinkiin. Aika näyttää."

Keskeistä alussa oli löytää sellainen toimitusjohtaja, joka taloushallinnon lisäksi on toiminut tulkin tehtävissä. Toimitusjohtajaksi valittu Raija Moustgaard on saanut rutiinit pyörimään. Valitettavasti sairaus on estänyt Moustgaardia jatkamasta tehtävässä, ja syyskuussa Vialle haettiin uutta toimitusjohtajaa.

Vialaiset tuntevat tekevänsä tärkeää uudistustyötä koko tulkkausalan kannalta; tunne antaa voimia työhön, josta suuri osa tehdään talkoilla.

Koska niin monessa kunnassa palvelujen tilaukset ja sijaisten järjestäminen yhäkin toimivat huonosti, viialaiset paneutuvat seuraavaksi tilaus- ja sijaisjärjestelyihin.

"Uuden tekniikan ja toimistomme palvelun avulla ratkaisut varmasti löytyvät", Kati Lakner uskoo.