Osuustoiminta ja arvoketjun muutos

Tuskin voi kuvitella nerokkaampaa sosiaalista innovaatiota kuin vuosisadan alun osuusmeijeri. Ratkaistava ongelma oli selvä. Suomessa oli maatiloja ja maidontuotanto-osaamista. Lontoossa ja Pietarissa oli kuluttajia, joka pitivät voista leivällä ja puuronsilmässä. Mutta miten luoda näiden välille yhteys?

Ratkaisuksi ei ehdotettu (niin kuin nykyajan maaseudun kehittäjät) sitä, että maitoisäntä pakkaisi nyssykkänsä kiesiin, opiskelisi Kansanvalistusseuran kalenterista markkinointioppia ja kaupittelisi voinsa vieraiden kaupunkien takapihoilla. Tehtiin jotakin paljon järkevämpää. Juuri ostetut separaattorit ja kirnut vietiin vintille, lähimpään isoon kylään perustettiin yhteinen iso kirnu ja niille yhteinen vientiorganisaatio. Se vei laivallisen voita kerralla.

Osuustoiminta oli 1900-luvun alun Suomessa hieno oivallus ja osoitus sekä älyllisestä että sosiaalisesta voimasta. Sen vaikutus nykyisten taantuvien alueiden elinvoimaan oli ratkaiseva. Ja löysi osuustoiminta paikkansa myös vuosisadan toisella puoliskolla osana korporatiivista yhteiskuntaa. Kypsän teollisen vaiheen Suomea näet muovasivat vahvistuva kansallisvaltio, teollistaminen ja suuret korporaatiot.

Maaseudun menestystarina

Yhtä nerokas oli maaseudun vastaus vuosisadan jälkipuolen haasteisiin. Se tarrasi kuin Tasmanian paholainen kiinni vaurastuvaan valtioon ja pani sen palvelemaan tavoitteitaan. Valtion avulla luotiin koko maahan raskas teollisuus, valtion ja kuntien yhteistoimin elinvoimaiset teollisuuskylät, valtio koulutti viimeisetkin lahjakkuusreservit, valtion sosiaalipolitiikka pantiin palvelemaan mökin eläjääkin ja loppu raha tiristettiin maanviljelijän pussintäytteeksi. Tueksi tehtiin vahvat korporaatiot.

Ponnistuksen tulos on menestystarina millä tahansa mittapuulla ja sen mukana elämänusko maan kaikkiin osiin. Ja kuten menestystarinat aina, tässäkin on vaaransa. On niin helppo jäädä ihailemaan mennyttä. Jää huomaamatta, että taas kerran aika muuttui. Katsotpa tänään maaseutupoliitikkoa, etujärjestömiestä tai osuustoiminnan vaikuttajaakin, lääkettä taantuvien alueiden tuskaan haetaan edelleen valtiosta.

Totta kai valtio voi edelleen helpottaa yhtä veroa ja lisätä toista tukea ja sillä on todellista merkitystä, mutta velkaisesta valtiosta ei enää ole taantuvien alueiden elinkeino-ongelmien ratkaisijaksi. Nyt tarvittaisiin taas henkistä voimaa uusia kehittämisen reseptit. Tässä parempi viisauden lähde on alkuajan osuustoiminta.

Yhteistyön aikakausi

Mitä tälle vuosituhannelle tultaessa oikein tapahtui? Vahva rajansa kontrolloiva valtio vähiin päin hävisi. Olemme avoimilla maailman markkinoilla. Niiden koko kilpailu on omilla kotiporteillamme lähimmässä osuuskaupassa. Maksukykyinen asiakas on kuningas ja se, jolla on asiakas, on avainasemassa. Tuotantokeskeinen työntöohjaus muuttuu asiakaslähtöiseksi imuohjaukseksi. Tiede ja tutkimus kasvattavat osaamista räjähdysmäisesti ja pakottavat osaamisen kilpajuoksuun uusiutuvan tiedon tahdissa. Tietotekniikka tarjoaa uskomattomat mahdollisuudet hallita monimutkaisia operaatioita laskentatoimen, tuotantoautomaation ja nopean yhteydenpidon avulla.

Muutokset ovat todellisia ja syvällisiä. Tärkein johtopäätös on, ettei tässä maailmassa yksikään pärjää yksin, eivät mahtavat maailmanjätitkään. Yhteistyö on tärkeämpää kuin koskaan. Kyvystä muodostaa joustavia ja nopeasti kehittyviä liittoutumia on tullut elinehto. Muutosprosessi on Suomessakin uskomattoman nopea. TT:n äskeisen selvityksen mukaan 70 prosenttia metalliteollisuudesta on verkostoitunut, elektroniikkateollisuudesta peräti 90 prosenttia ja verkostoituminen aste syvenee.

Uudesta taloudesta voi käyttää monia nimityksiä, mutta niistä asiakasohjautuva verkostotalous on yksi parhaita. Alamme tulla myös alueellisten ongelmiemme ytimeen. Kaupunkikeskukset hakevat kasvuvoimansa ennakkoluulottomasta innovatiivisesta yhteistyöstä. Yhteistyö on mahdollista kasvukeskusten ulkopuolellakin, mutta vaatii sitä, että asialle herätään. Syvälläkin maaseudulla on joitakin hyviä esimerkkejä siitä, että uuteen talouteen voi sopeutua maan kaikissa osissa.

Silti pääosin Selkosten Suomi yhdessä edusmiestensä kanssa tuskailee, kärsii ja kuihtuu hiljaa. Viimeinen sammuttaa valot. Parempaan ei pysty maan hyvä hallitus. Katsokaa sen äskeistä maaseutuohjelmaa, joka on kuin dementikon puhetta. Pääosin sekavaa mongerrusta, seassa haikeita muistoja menneestä, joitakin harvoja selväjärkisyyden pilkahduksia. Sekin mitä yritetään tapahtuisi valtion rahalla, jota ei ole. Projekti-Suomeen käytetään jo nyt miljardipanostus. Se herättää suurempaa luovuutta yleensä vasta, kun loppuraporttiin yritetään keksiä tuloksia.

Verkostovetureista huutava pula

En usko, että osuustoiminta on enää ratkaisu Suomen ja sen taantuvien alueiden ongelmiin. Sen sijaan uskon vakaasti, että se voisi olla tärkeä osaratkaisu. Vaikka vientiveturit voivat tänään olla hyvinkin monenlaisia, osuustoiminnan kokemus ja osuuskunta yhtiömuotonakin olisi monessa tapauksessa kullanarvoinen. Sitä paitsi osuustoiminta on vakuuttavasti osoittanut, ettei myytti suomalaisen ihmisen yhteistyökyvyttömyydestä pidä paikkaansa. Myyttiä tarvittiin joskus vastalääkkeeksi kommunismin kollektiivisuutta vastaan, mutta sitä tarvetta ei enää ole.

Enemmän kuin mitään muuta me tarvitsisimme tämän päivän maailmanmarkkinoilla uusia Valioita ja muita verkostovetureita, joilla on voimaa oppia tuntemaan asiakas, kykyä antaa asiakkaan ohjata tuotekehitystä ja taitoa verkostoida osin uuden upean tietotekniikkammekin välityksellä vielä oleva suomalainen tuotanto markkinoilla menestyvään muotoon. Asiakasohjautuvan verkostotalouden ulottaminen koko maahan on asia, johon pitäisi suunnata kaikki mahdollinen kehityspanos. Siinä olisi työmaa jollekin uudelle Gebhardille.

Seppo Niemelä

Kirjoittaja on viime vuodet toiminut Oy Profes Partners Ltd:n (aiemmin Suomen Kehityskeskus Oy) viestintäjohtajana. Hän on kirjoittanut Kunnallisalan Kehittämissäätiön Polemia-sarjaan kirjan "Tulisielu. Verkostoajan aluekehittäjä". Nyt hän kirjoittaa Sitralle käsikirjoitusta verkostoitumisen oppikirjaksi. Niemelä siirtyi lokakuussa suomalaisten sivistysjärjestöjen yhteisjärjestö VSY:n pääsihteeriksi.

| Sivun alkuun |