Tavallisten ihmisten kannalta ei ole lainkaan yhdentekevää se, kuka tai ketkä - ja ennen kaikkea miksi - markkinoilla toimivat ja kullakin toimialalla keskeiset yritykset omistavat. Yritykset toimivat, ihan yritysmuodosta riippumatta, aina omistajiensa tahdon mukaisesti.

Omistuksella todella on väliä. Historia sen selvimmin on osoittanut ja osoittaa.

Yritykset toteuttavat sellaista strategiaa ja toimintatapaa, joka pyrkii aina tyydyttämään nimenomaan niiden omistajien näkemyksiä ja tavoitteita. Yritysten muiden sidosryhmien toiveiden tyydyttäminen on tähän omistajaintressiin verrattuna aina toissijaista. Tämä pätee niin osuustoimintayrityksiin kuin varsinkin niiden kilpailijoihin.

Luotettava kumppani

Laajaomisteinen osuustoiminta on ehtinyt reilun sadan vuoden aikana osoittautua suomalaisten kannalta tavallista paremmaksi ja luotettavammaksi kumppaniksi. Jos se ei sitä olisi, niin kilpailijat olisivat sen taatusti syöneet jo moneen kertaan markkinoilta pois.

Viime vuosina markkinoilla on ollut meneillään raju keskittyminen, joka on vienyt paljon talouselämän päätösvaltaa Suomen rajojen ulkopuolelle mm. pankkitoiminnassa. Rosenlewin kotimaiset jääkaapit ovat jo historiaa. Tällä hetkellä jälleen jännätään, miten käy suomalaisen telakkateollisuuden. Kokonaan lopetettuja tuotteita löytyy kekseistä tulitikkuihin.

Keskittymiseltä myöskään osuustoiminnalliset yritykset eivät ole voineet välttyä. Kuinka olisivatkaan, sillä markkinoilla pysyäkseen niiden on pelattava samoilla säännöillä kuin muidenkin.

Ihan koko totuus tämä ei kuitenkaan onneksi ole. Markkinoiden koviin pelisääntöihin vaikuttaminen vaatii yrityksiltä erityistä voimaa, taitoa ja sitkeyttä. Yrityksen kunto sellaisissa tilanteissa koetellaan moneen kertaan niin ulkoisesti kuin sisäisesti.

Laaja-alaisemmat tavoitteet

Laajaomisteinen, alhaalta ylöspäin rakentuva kansanvaltainen osuustoiminta on yleensä tavallisia ihmisiä ajatellen parempi ja luotettavampi vaihtoehto kuin esim. muutamiin harvoihin - ja pahimmillaan vielä tuntemattomiin - käsiin käytännössä keskittynyt kansainvälisesti operoiva suuryritys. Laajaomisteisuus takaa paremmin sen, että muutkin näkökohdat kuin vain voiton maksimointi pääsevät yrityksen omassa päätöksenteossa esille.

Osuustoiminta on toiminut esim. kuluttajavalistuksen vaikuttavana pioneerina ja lukuisten saavutettujen standardien ja toimintamallien luojana. Edellisessä uraauurtavaa työtä ovat tehneet mm. osuuskaupat. Jälkimmäisissä esimerkiksi Valio on kunnostautunut mm. voin ja monien muidenkin maitotuotteiden laatukriteereiden luojana.

Näiden monien vaikutusten havaitseminen edellyttää yleensä pitkää aikajännettä ja hyvää historian ja yritystoiminnan tuntemusta. Tavallinen kansalainen ja jäsen ei tätä osuustoiminnan kokonaisvaikutusta useinkaan pysty mitenkään hahmottamaan.

Omaehtoisesti mutta yhteistoiminnassa

Suomalainen kansanviisaus toteaa ytimekkäästi: Oma apu paras apu. Osuuskunta rakentuu omaehtoiselle yrittämiselle, mutta aina yhdessä muiden, samassa asemassa olevien ihmisten kanssa. Tällöin markkinoille muodostuu monien pienten, mutta samaan suuntaan ja samaan aikaan toimivien yrittäjien yhteinen markkinavoima, jossa tavoitteet ja toimintatavat päätetään demokraattisesti yhdessä ja niihin myös käytännössä sitoudutaan.

Hyvänä käytännön esimerkkinä tästä ovat maitoa tuottavien viljelijöiden muodostamat osuusmeijerit. Niiden toimintamalli on osoittautunut ylivoimaiseksi myös kansainvälisesti. Eli osuustoiminnallinen yritysmuoto on avoimessa kilpailussa osoittanut oman ylivoimaisuutensa ja vallannut markkinat niin monissa Euroopan maissa kuin Amerikassakin. Nykyajan uusia kehityspiirteitä on sitten se, että kilpailuviranomaiset seuraavat kuluttajansuojan vuoksi erityisen tarkasti kaikkein vahvimpia toimialojensa yrityksiä eli ns. markkinajohtajia.

Osuustoiminnassa onnistumisen kannalta on eduksi aina se, jos jäsenistö on mahdollisimman homogeeninen eli yhdenmukainen. Silloin yhteisen yrityksen sisälle ei pääsekään muodostumaan keskenään kilpailevia erilaisia intressejä kuten eräissä monialaisissa osuuskunnissa on silloin tällöin päässyt käymään. Tässä on pohdittavaa myös osalle uusosuuskuntia.

Yhteisöllisyyden rakentamista

Osuuskunta on jäsenyhteisö. Sen vastakohtana on pääomayhteisönä toimiva osakeyhtiö. Näiden kahden termin vertailu paljastaa melko paljon siitä erosta, joka näiden kahden yritysmuodon välillä vallitsee. Erot tulevat käytännössä näkyviin etenkin hallinnossa - eli yrityksen sisäisessä vallankäytössä - ja voitonjaossa.

Osuuskunnat rakentuvat esim. kunnallisesta tai valtiollisesta demokratiasta tutulle "jäsen ja ääni" -periaatteelle, kun taas osakeyhtiössä valta jakautuu suhteessa omistuksen suuruuteen. Jos yksi ihminen omistaa osakeyhtiöstä yli 50 %, niin hän myös käyttää siinä ratkaisevaa päätösvaltaa ja saa samalla firman voitoistakin yli 50 %. Sitä vastoin osuuskunnissa kaikki ovat samanarvoisia ja yrityksen tuottamat voitot jaetaan sen perusteella, miten paljon kukin jäsen on osuuskuntaa käyttänyt. Esimerkkeinä ovat bonukset osuuskaupoissa ja jälkitilit osuusmeijereissä.

Lääkkeitä demokratiavajeeseen

Kun globalisaatio etenee voimakkaasti, niin se tullee nostamaan osuustoiminnan merkitystä tavallisten ihmisten kokemana ja haluamana vastavoimana usein hyvin rujolle kehitykselle. Huolestuttavaa on, miten globalisaatio tapahtuu kaikkein suurimpien yritysten ehdoilla. Ja yhteiskunnan demokraattinen päätöksenteko on kerta toisensa jälkeen joutunut osoittamaan avuttomuutensa tapahtuneiden tosiasioiden edessä. On alettu puhua jopa demokratiavajeesta, jonka täyttämiseksi valveutuneimmat ovat jo alkaneet kaivata osuustoimintaa.

Tämä kaikki on sanottu sillä edellytyksellä, että osuustoimintaliikkeen sisällä demokratia myös käytännössä toimii ja tuottaa sellaista tyydyttävää tulosta, jota sen laaja jäsenistö haluaa. Jäsenistö joka tapauksessa kehityksen ratkaisee. Osuustoimintaliike ei ihan hampaaton tällaisten globaalien uhkakuvien edessä ole, vaikka kaipaakin voimistamista ja lisää hyviä yhteistyökumppaneita.

Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n esittämät osuustoiminnan perusmääritelmät, tavoitteet ja arvot toteutuvat tänä päivänä yleensä hyvin suomalaisessa osuustoiminnassa. Yksi kohta on kuitenkin jatkuvasti tietyllä tavalla arka ja ongelmallinen: se on osuuskuntien keskinäinen yhteistyö. Soisin sen olevan nykyistä selvästi kehittyneempää. Silloin myös yhdessä pystyttäisiin saavuttamaan enemmän esimerkiksi tiedonvälityksen, tutkimuksen ja koulutuksen saroilla.

Markkinoita tasapainottava merkitys

Markkinat toimivat lähes aina enemmän tai vähemmän epätäydellisesti. Keskeisin selittäjä siihen on informaatio, jonka saanti käytännössä on aina jotenkin epätäydellistä. Aikapula päätösten valmistelussa ja ratkaisujen teossa on eräs keskeinen syy tilanteeseen.

Osuustoiminnalla on historiallisesti ollut ja edelleen on alueellisesti tasapainottava merkitys markkinoiden toimintaan. Esimerkiksi mistä saakka maito tai liha haetaan? Ja onko syrjäseuduilla enää ylipäänsä selviytymisen ja yrittämisen edellytyksiä? Nykyisinhän tietyssä mielessä jo koko Suomea voidaan pitää maailman metropoleihin nähden pelkkänä syrjäseutuna. Sen yhtenä keskeisenä selviytymiskeinona on ollut ja tulevaisuudessa on yhä enemmän juuri osuustoiminta.

Osuustoiminnalla on ollut ja on keskeisesti myös sosiaalisesti kehitystä tasapainottava merkitys. Vaikka suomalainen osuustoiminta 1900-luvun alussa lähtikin liikkeelle ylemmän sivistyneistön voimin, niin sangen nopeasti siitä tuli toisaalta maaseutuväestön ja toisaalta työväestön keino pärjätä kilpailussa ja kohentaa omia elinolojaan yhteistoiminnan avulla.

En toki väitä, etteivätkö myös kaikkein varakkaimmat ihmiset voisi jotakin määrättyä ja selväpiirteistä tehtävää varten muodostaa itselleen osuuskunnan. Onhan niitäkin ollut ja hyvin nekin ovat yleensä toimineet. Mutta suomalaisen osuustoiminnan valtavirtaa ne eivät edusta.

Merkittävää on vaikuttaminen markkinoiden myönteiseen kehittymiseen tavallisten "pienten ihmisten" omilla ehdoilla. Esimerkiksi S-ryhmän osuuskaupat kehittivät vuodesta 1989 lähtien uuden tavan jakaa voittojaan (eli ylijäämää) omille asiakasomistajilleen niin hyvin, että jopa Kesko joutui vastaamaan haasteeseen kehittämällä muutamia vuosia sitten sitä jäljittelevän Plussa-järjestelmän omille kanta-asiakkailleen. Markkinat siis tällöin kehittyivät kuluttajien kannalta myönteiseen suuntaan osuustoiminnan ansiosta, vaikkei Plussa tasoltaan pärjääkään kolmen osuuskauppaketjun bonuksille.

Vaihtoehtoja tavallisille ihmisille

Osuuskunta on omaleimainen, lähes 160 vuoden aikana pitkälle kehittynyt yritysmuoto jäsenyhteisönä. Se on monet myrskyt kokenut ja niistä kaikista voittajana selviytynyt. Tietenkään kaikki ot-yritykset eivät ole pärjänneet elon kamppailuissa - onhan myös ruumiita syntynyt. Mutta osuustoiminnalla on luontainen ja vahva etu ottaa aina opiksi yhden tai useamman yrityksen matkan varrella tekemistä virheistä.

Osuustoiminta luo vaihtoehdon myös itse yritysmuodon valintaan. On viisautta osata valita yritysmuoto oikein yrityksiä perustettaessa erilaisiin tarpeisiin ja tehtäviin.

Kuka voi esimerkiksi väittää, ettei Metsäliitolla ole merkitystä nykyisillä puumarkkinoilla metsänomistajien kannalta? Tai ettei osuuspankeilla ole merkitystä tavallisten säästäjien ja lainantarvitsijoiden kannalta? On eduksi, että tavallisilla ihmisillä on yrityksissä vaihtoehtoja. Markkinat olisivat selvästi heikommin kehittyneitä ilman osuustoimintayrityksiä.

Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi

| Sivun alkuun |