Uusi osuuskuntalaki antaa mahdollisuuden korottaa osuuden nimellisarvoa eli osuusmaksua ns. ilmaisantina.

Uuden osuuskuntalain mukaan jäsenen ei tarvitse itse maksaa osuusmaksun korotusta vastaavaa rahamäärää osuuskunnalle, vaan korotus siirretään kirjanpidollisesti osuuskunnan jakokelpoisista varoista ("vapaista rahastoista") osuuspääomaan. Tällöin puhutaan rahastokorotuksesta.

Rahastokorotuksen toteuttamisen edellytyksenä on, että osuuskunnalla on jakokelpoisia varoja. Korotuksen jakautumisessa jäsenille on käytettävä osuuskunnan säännöissä olevaa ylijäämän jakoperustetta. Jos säännöissä ei ole lainkaan ylijäämän jakoa koskevia määräyksiä, ilmaisantia ei voi tehdä ennen kuin sääntöihin on otettu määräys ylijäämän jaosta.

Osuuskunnan säännöissä jo oleva ylijäämän jakoperuste ei välttämättä aina sovellu rahastokorotukseen. Esim. eurokorotus merkitsee sitä, että jokaista osuutta kohti tulee yhtä suuri korotus. Jos sääntöjen ainoana ylijäämän jakoperusteena on vain maininta "ylijäämän palautus palvelusten käytön suhteessa", tämän jakoperusteen soveltaminen ei välttämättä johda yhtä suureen korotukseen osuutta kohti.

Sen sijaan sopiva jakoperuste "eurokorotuksen" toteuttamista varten on osuusmaksun korko. Tämä jakoperuste onkin varsin yleinen ylijäämän osuuskuntien säännöissä.

Rahastokorotus voidaan toteuttaa myös ns. sekakorotuksena eli osin maksullisena ja osin maksuttomana.

Sääntömuutospäätös osuusmaksun korottamisesta rahastokorotuksin tehdään hallituksen esityksestä osuuskunnan/edustajiston kokouksessa 2/3 enemmistöllä. Vähäinen europyöristys (korotus enintään lähinnä olevaan tasaeuroon) voidaan kuitenkin tehdä yksinkertaisella enemmistöllä. Korotus tulee voimaan, kun sitä vastaava sääntömuutos on rekisteröity. Silloin tehdään myös osuuskunnan kirjanpidossa vastaava tilisiirto jakokelpoisista varoista (esim. käyttörahastosta) osuusmaksuihin/osuuspääomaan.

Rahastokorotus on käytännöllinen tapa välttää eurokorotuksen aiheuttama rahaliikenne. Tätä mahdollisuutta käyttänevät isot (kuluttaja)osuuskunnat, joissa jäsenkohtaiset osuusmaksupanokset yleensä ovat suhteellisen vähäiset ja niitä koskevien - käytännössä vähäisten - korotusten periminen on epätarkoituksenmukaista.