|
|
Pellervo-Seura on tutkinut osuustoiminnallisten yritysten julkisuuskuvaa kansan keskuudessa. Gallup osoitti, että kuluttajien käsitys osuustoiminnallisista yrityksistä on kauttaaltaan myönteinen. Osuustoiminnallisia yrityksiä pidetään nykyaikaisina, hyvää palvelua tarjoavina yrityksinä, joilla on hyvät jäsen- ja kanta-asiakasedut.
Suomi on voimakas osuustoimintamaa, yksi maailman johtavista. Sitä osoittaa se, että yli puolet suomalaisista ilmoittaa olevansa ainakin yhden osuuskunnan jäsen. Suurin osuustoimintaryhmä on osuuskauppojen S-ryhmä ja S-kortin omistaakin jo 36 prosenttia väestöstä. Joka neljäs suomalainen on osuuspankin jäsen, mikä puolestaan korostaa osuustoiminnallisuuden vankkaa asemaa pankkisektorilla. Lähivakuutukseen kuuluu seitsemän prosenttia ja Metsäliittoon neljä prosenttia suomalaisista sekä muihin tuottajaosuuskuntiin saman verran.
Osuustoiminta on taloudellinen aate. Sen tarkoituksena tuottaa taloudellista etua osuuskunnan jäsenomistajille. Luonnollista onkin, että jäsenyyden motiivi on useimmilla kansalaisilla nimenomaan taloudellinen. Yli 60 prosenttia vastaajista nimesi taloudellisen hyödyn jäsenyytensä tärkeimmäksi perustaksi. Tämän ohella kuitenkin myös vaikuttaminen päätöksentekoon ja osuustoiminnan aatesisältö olivat monille tärkeitä asioita. Erityisesti Lähivakuutuksen asiakkaat arvostivat vaikutusmahdollisuutta. E-ryhmän ja Metsäliiton jäsenet korostivat puolestaan myös jäsenyyden aatteellista merkitystä.
Tutkimus vahvisti sen, että osuuskuntien jäsenten poliittinen jakauma noudattelee melko tarkoin kansan poliittisia mielipiteitä. Taustasta ja historiasta johtuen E-ryhmässä on tosin vasemmistopuolueilla keskimäärää enemmän kannatusta. Vastaavasti Metsäliitossa ja muissa tuottajaosuuskunnissa on keskustan kannatus muita selvästi suurempaa. Muissa osuuskunnissa jäsenten poliittinen jakauma noudattelee pitkälti valtiollisten vaalien jakaumaa. Tämä osoittaa, että osuustoiminta on kiistatta koko kansan liike. Joskus kuultavat puheet siitä, että osuustoiminta olisi sidoksissa tähän tai tuohon poliittiseen suuntaukseen eivät siis perustu ainakaan tietoon.
Väestön osuustoiminta-arvoja koskevat mielikuvat ovat kauttaaltaan mielenkiintoista luettavaa. Ylimmäksi osuustoimintaan liitettäväksi myönteiseksi arvoksi mainitaan suomalaisuus, jonka liittää osuustoimintaan peräti kaksi kolmasosaa vastaajista. Se, että suomalaisuus nousee kilpailukykytekijäksi kansainvälistymisen vuosikymmenellä on tietysti mielenkiintoinen asia. Vaikka monissa yrityksissä on jopa yrityksen nimeä myöten yritetty häivyttää suomalainen perinne, ovat juuri juuristaan tietoiset osuustoimintayritykset onnistuneet kääntämään suomalaisuuden edukseen.
Osuustoimintaan liitetään myös vapaaehtoisuuden, yhteisvastuun ja taloudellisen yhteistyön arvot. Samoin tasa-arvo ja paikallisten tarpeiden huomioiminen ovat osuustoiminnan ominaispiirteitä. Erityisesti kannattaa kuitenkin huomioida osuustoimintayritysten luotettavuuteen liitetyt arviot. Kun vuonna 1993 tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa 33 prosenttia vastaajista liitti rehellisyyden osuustoimintayritysten tärkeäksi ominaisuudeksi, nousi tämä luku nyt 47 prosenttiin. Vastaavasti niiden osuus, jotka eivät pitäneet rehellisyyttä osuustoimintaan liitettäväksi ominaisuudeksi putosi 21:stä 11 prosenttiin.
Tulos osoittaa selvästi, että osuustoiminnan arvosisältö ja eettiset päämäärät hyväksytään kansan keskuudessa laajasti. Osuustoiminnallisten yritysten arvovalinnat ovat sittenkin olleet kestävällä pohjalla. Hyvä esimerkki siitä, miten joskus kannattaa uida valtavirtaan, ovat osuuspankit. Ne eivät lähteneet kiivaimpinakaan kasinovuosina muiden pankkien tapaan joukolla heikolle jäälle vaan nojautuivat pankkitoiminnassaan terveeseen järkeen. Toisaalla tässä lehdessä julkaistava entisen pääjohtajan Pauli Komin haastattelu todistaa, että osuuspankkien valinnassa ei ollut kysymys - kuten ilkeät kielet ovat joskus vihjailleet -hitaudesta vaan nimenomaan tietoisesta strategiasta, joka perustui arvosisällöltään toisenlaiseen ajatteluun kuin esimerkiksi säästöpankeissa. Molempien tulos puhuu puolestaan siitä, kumpiko toimi paremmin.
Tietysti talouden haasteet koskevat menestyksestä huolimatta tulevaisuudessa myös osuustoimintaa. Osuustoimintakin tarvitsee jatkuvaa kehittämistä ja uusien asioiden oivaltamista pystyäkseen kilpailemaan markkinoilla menestyksellisesti.
Osuustoimintayritysten nykyinen varsin myönteinen tilanne kuitenkin osoittaa, että osuustoiminta on markkinatalouteen hyvin soveltuva yritysmuoto. Osuustoiminnalliset yritykset ovat pystyneet osoittamaan olevansa kiinni osuustoiminnan parhaissa perinteissä ja juurissa, mutta se ei ole estänyt niitä osoittamasta tarvittaessa suurta joustavuutta ja mukautumiskykyä.
Kun osuustoiminta ensi vuonna täyttää sata vuotta, voikin liike katsoa tulevaisuuteen luottavaisena. Lähtökohdat tulokselliseen toimintaan uudella vuosituhannella ovat mitä parhaat.