WTO muuttaa maailmaa

Maailman kauppajärjestön WTO:n seuraava neuvottelukierros alkaa ennen vuodenvaihdetta Seattlessa Yhdysvalloissa. Tällä kierroksella ratkaistaan maailmankaupan tulevaisuuden kannalta asioita, jotka muokkaavat tuotantorakenteita uuteen uskoon kaikissa maissa.

Monien eri asioiden joukosta erottuu suurena kysymysmerkkinä maatalous. Päinvastoin kuin Suomessa edes yleisesti tiedetään, maatalous ja elintarvikekauppa ovat edelleen yksi maailmankaupan avainalueita. Itse asiassa, kun puhutaan ruuasta, puhutaan maailman suurimmasta liiketoiminta-alueesta.

Ruuan alueella tapahtuvat innovaatiot, ennen muuta biotekniikan kehitys ja ruokateollisuuden ja lääketeollisuuden välisen rajan hämärtyminen merkitsevät sitä, että jo ennestään suuresta alueesta kasvaa tulevaisuudessa vieläkin suurempi. Maailman elintarvikemarkkinoiden hallinta on siten entistäkin tärkeämpi kysymys niille maille, jotka ovat vahvoja ruuan tuotannossa.

WTO:ssa neuvotellaan myös muista kaupan vapauttamiseen liittyvistä kysymyksistä kuin ruuasta. Elektronisen kaupan, palvelujen tai vaikkapa audiovisuaalisten palvelujen maapalloistuminen ovat kaikki kysymyksiä, jotka merkitsevät paljon tulevaisuuden rakenteille.

EU ja Suomi sen jäsenenä ovat lähteneet siitä, että olisi saatava aikaan laaja neuvottelukierros. Se merkitsisi sitä, että kukaan ei voisi ulosmitata tuloksia osasta aihealueita vaan sopimus olisi syntynyt vasta sitten, kun kaikista asioista olisi sovittu.

Yleinen käsitys on, että vahvimmat ja myös vastakkaisimmat neuvotteluosapuolet ovat EU ja Yhdysvallat. Käsitys ei ole välttämättä väärä, joskaan se ei ole myöskään oikea. Amerikka ja Eurooppa ovat tietenkin kilpailijoita, mutta monissa asioissa niillä on kuitenkin yhteisiä etuja valvottavanaan. Tämä huolestuttaa kehitysmaita, joille pahin mahdollinen tilanne on se, että teollistunut maailma sanelee maailmankaupan tulevat pelisäännöt.

Kehitysmaiden monet vaatimukset saavat kuitenkin tukea myös teollisuusmaista - jos ei välttämättä hallituksilta niin ainakin kansalaisliikkeiltä. Seuraavalla WTO-kierroksella nähdäänkin enemmän kansalaisjärjestöaktiivisuutta kuin koskaan aiemmin.

Suomi neuvottelee osana EU:ta, mutta silti meidän on pidettävä silmämme auki erityisesti maatalousasioissa. Itsestään selvänä lähtökohtana tulee olla, että EU:n äskettäin hyväksymä Agenda 2000 on se pohja, jolta voidaan edetä.

Eurooppalainen maatalous ei voi elää nykymallillaan ilman jonkin muotoista maataloustukea. Mielenkiintoista on kuitenkin havaita, että myös Yhdysvalloissa tuetaan maataloutta mitä erilaisimmin keinoin. Yhdysvaltain viljelijöilleen maksamista tukiaisista ei kuitenkaan pidetä ääntä. Amerikan Eurooppaan kohtaan suuntaamissa syytöksistä voi vain usein sanoa, että pata kattilaa soimaa.

Sitten Uruguayn kierroksen, jolla nykyinen Gatt-sopimus solmittiin, monet uudet neuvottelukysymykset ovat nousseet esiin. Ruuan tuotannossa joudutaan tänä päivänä ottamaan huomioon ympäristöasiat, maatalouden säilyttäminen monimuotoisena, eettiset kysymykset ja ruuan turvallisuuteen liittyvät asiat. Viime mainittuihin liittyvät myös hormonien käyttö ja kysymys geenitekniikalla tuotetuista elintarvikkeista.

Euroopassa on syytä tarkkaan kuunnella näissä asioissa myös kuluttajaliikkeiden ääntä.