Yrityshistorioissa ajoissa liikkeelle

Yrityshistorioilla on vankka asema osuuskuntien työn esittelijänä, jäsenistön välisen sosiaalisen siteen rakentajana sekä osuuskuntien yhteiskunnallisen merkityksen selventäjänä. Monella osuustoiminnallisella yrityksellä on asia esillä lähiaikoina, koska sata vuotta tulee täyteen.

Seuraavassa kerrotaan näkökohtia ja kokemuksia historiahankkeen onnistuneesta läpiviennistä. Pääsääntö on, että liian aikaisin historiahankkeessa ei juuri voi olla liikkeellä. Vaikka kaikki menee mutkitta, aikaa vaaditaan. Myös viivästykset ja epäonni on otettava huomioon. Aikabudjettiin tulee varata tilaa ajatusten selventämiselle siitä, mitä historialta odotamme. Osansa aikabudjetista lohkaisevat tutkijan etsiminen, tutkimusprosessi, käsikirjoituksen lukukierros, kuvien

Kuva: Sami Karhu

hankkiminen, taulukoiden ja liitteiden teko, teoksen ulkoasun suunnittelu ja toteutus sekä varsinainen kirjapainotyö. Pienelle ja keskisuurelle yrityksellekään kaksi - neljä vuotta ennen juhlahetkeä ei ole liioittelua.

Tavoitteet ensin selviksi

Ensi alkuun on omat tavoitteet hyvä tunnistaa, jotta osaamme antaa historiahankkeelle oikean suunnan. Tehdäänkö kirja siksi, että se kuuluu asiaan eli muutkin tekevät sellaisia. Ehkäpä, mutta työn takana täytyy olla muutakin. Lista on pitkä, vaan ei varmaankaan täydellinen. Haluammeko

tehdä historian kunnioittaaksemme menneiden ja nykyistenkin sukupolvien työtä?

vahvistaa yrityksen identiteettiä jäsenistössä, hallinnossa ja henkilöstössä - luoda ikään kuin sosiaalista "liimaa" osuustoimintaväen keskuuteen?

vaikuttaa sidosryhmiimme siten, että ne ymmärtävät yrityksen merkityksen paikalliselle elinkeinoelämälle ja ihmisten elinmahdollisuuksille?

käyttää historiaa uusien jäsenten hankintaan?

tuoda yrityksen historian kautta uutta näkökulmaa kansalliseen tai jopa kansainväliseen historiankirjoitukseen, ikään kuin täydentää "vajavaista" kokonaiskuvaa?

saada selville yrityksen vaiheet, jotta paremmin ymmärtäisimme yrityksen nykyistä tilannetta ja saisimme samalla eväitä tulevaisuuden rakentamiseen?

Tai kenties haluamme kirjasta vain käyttökelpoista välinettä yrityksen pr-käyttöön? Luultavasti tavoittelemme monia näistä päämääristä, jotka eivät ole välttämättä toistensa kanssa ristiriidassa. Painopisteiden löytäminen on kuitenkin oleellista.

Kymmenien vuosien käyttöikä

Historiahanke on ainakin päällisin puolin yksi hanke toisten hankkeiden joukossa. Erona on kuitenkin se, että historiakirja on käytössä vuosikymmeniä. Vaikka historia olisi vaatimatonkin, uuden historiahankeen toteuttaa vasta seuraava sukupolvi ehkä 30 vuoden päästä - eikä sekään poista aiemman historian arvoa.

Se ei ehkä sittenkään ole aivan tavallinen hanke; pilkistäähän kirjan selkä yrityksen ja toiminta-alueen vaikuttajien kirjahyllyissä vuosikymmenet.

Kun lähdemme liikkeelle, on syytä kaivaa esiin yrityksestä aiemmin tehdyt historiat ja lukea ne ajatuksella läpi. Niistä voi avautua näkökulmia ja kirkastua ajatus siitä, mitä uudelta historialta haluamme. Varhaisissa historioissa voi olla yllättävän eloisia ja tarkkoja kuvauksia yrityksen alkuvaiheista.

Samalla voi selventää, onko nyt toteutettavan historian katettava yrityksen koko toiminta-aika, käsiteltävä alkuajat lyhyesti ja painotettava ajanjaksoa edellisestä historiasta nykypäivään vai käsiteltävä jatko-osana vuosia siitä mihin edellinen historia loppui. On pohdittava, onko historia tarkoitus tuoda aivan tähän päivään saakka ja kurkistetaanko kenties tulevaisuuteenkin, mikä toisi lisää kiinnostavuutta asiaan.

Hanketta ryhdittää huomattavasti, jos pystymme määrittämään historiakirjan kohderyhmän. Haluammeko, että historia tavoittaa kaikki osuuskunnan nykyiset ja potentiaaliset jäsenet, toimialueen vaikuttajat, yritysryhmän avainhenkilöt, muun osuustoimintaväen tai toimialan ja valtakunnan vaikuttajat?

Miltä julkaisun tulisi näyttää?

Onko mielessänne jokin jo toteutettu historia, joka on tehnyt vaikutuksen? Kerro omat mielikuvasi muillekin, jotta he saavat toiveistasi selvän.

Ennen pitkää on myös ratkaistava, mitä liitetaulukoita historiassa pitäisi olla. Täsmälliset taulukkotiedot ovat käyttökelpoisia, kun valmistellaan esimerkiksi puheita ja artikkeleita. Taulukkoja ja karttoja voi olla vaikkapa seuraavista aiheista: kaikilla jäsenmäärän kehitys, hallinto- ja toimihenkilöt, liikevaihto ja taloudellinen tulos, pankeissa otto- ja antolainaus, vakuutusalalla vakuutusmaksutulot ja maksetut korvaukset, liikekulut, tuotanto-osuuskunnissa vastaanotettu raaka-ainemäärä, myyntimäärä, raaka-aineen hankinta-alue, myyntialue, toiminta-alue ja kaikilla yrityksen sukupuu, varsinkin jos fuusioita yms. paljon.

Mistä kirjoittaja?

Jos haluamme historiasta puhtaasti yrityksen mainoksen, ratkaisulle on tyypillistä, että asiat selvitetään lukijoille parhain päin ja vaikeat asiat sivuutetaan. Ehkä haluamme historiasta tutkimus-tyyppisen kirjan, jossa pyrittää selittämään ja ymmärtämään yrityksen kehitystä paikkakunnan ja kansakunnan taustaa vasten. Kenties tavoittelemme jotain näiden kahden asian puolivälistä.

Liiallisessa mainosmaisuudessa on vaaransa, koska yrityksien toimintaympäristö ja lukijat ovat tulleet yhä vaativammiksi. Yrityksiin kohdistuu läpinäkyvyyden paine ja liiallinen siloittelu voi aikaa myöten kääntyä itseään vastaan. Näin varsinkin, jos kilpailijat ovat olleet vakavasti ja avoimesti omissa historiahankkeissaan liikkeellä.

Mainosmaisen historian kirjoittajaksi sopii esimerkiksi yrityksen sisältä joku, jolla on kyky kirjoittaa vetävästi. Vastaavasti tutkimustyön kirjoittajaksi täytyy harkita jo historian ammattilaista, jolla on alan koulutusta ja kokemusta. Kirjoittaja saattaa olla myös yrityksen aiempi toimi- tai hallintohenkilö. Tällainen kirjoittaja tuntee hyvin asiat, mutta saattaa joutua vaikeaan tilanteeseen, jos joutuu arvioimaan kriittisesti omaa aikaansa yrityksessä.

Usein kirjoittajaksi pyydetään paikkakunnan tai maakunnan asiat tunteva toimittaja, opettaja tai muu henkilö, jolla on kirjoittajakokemusta. Yleensä suuryrityksen tai keskusliikkeen historian vaiheet ovat sen verran moninaiset, että kirjoittajaksi lienee syytä valita kokenut historia-alan ammattilainen.

Kun kirjoittaja on hankittu, hänen kanssaan on tarpeen käydä kiireettömät ja perusteelliset keskustelut hankkeen suuntaviivoista. Yhteisillä pohdinnoilla suunnitelmat täsmentyvät. Usein pohdinnoissa auttaa useamman henkilön muodostama historiatoimikunta.

Kuka kustantaa, taittaa ja painaa?

Melko varhaisessa vaiheessa kannattaa tiedustella ja neuvotella kirjalle kustantaja, ulkoasun suunnittelija ja ehkä painotalokin. Yritys ostaa painoksen ja jakaa sitä omia kanaviaan pitkin. Joitakin kappaleita kannattaa tarjota mm. paikalliseen kirjakauppaan, kirjastolle ja tiedotusvälineille.

Kustannuksista on syytä muodostaa jokin mielikuva. Kuluja tulee ainakin tutkijan palkasta tai palkkiosta, materiaalikuluista tutkimusaikana, kuvista, taitto- ja painokuluista, jakelukuluista ja mukana olleiden toimihenkilöiden työajasta.

Sami Karhu
sami.karhu@pellervo.fi

Laadukas opas: Jorma Ahvenainen, Yrityshistorian kirjoittaminen. Finn Lectura. Loimaa 1994. Kirjassa on mainittu osuustoiminnallisen yrityksen kysymyksiä erikseen. Pellervo-Seuran jäsenet saavat oppaan ja myös ilmaista neuvontaa historiahankkeissaan tämän artikkelin kirjoittajalta, puh. 09 - 4767 5502 tai 0400 - 545 989.

Niinijoen Op 100 vuotta

Niinijoen Osuuspankki täyttää sata vuotta marraskuussa 2002. Kansanjuhlan lisäksi pankki julkaisee historian. Toimitusjohtaja Timo Seikkulan mukaan paikalliset ihmiset ovat aidosti kiinnostuneet oman paikkakunnan rahalaitoksen menneisyydestä ja siitä, miksi pankki on perustettu ja ketkä ihmiset ovat olleet työssä mukana. Kirjaa ei tehdä muodon vuoksi, vaan siitä halutaan löytyvän tiivistettyä tietoa vuosienkin kuluttua.

Kirjan kohderyhmänä on jäsenistö, asiakkaat ja sidosryhmät. Seikkula näkee, että kirja on pankin johdon kannalta 60 prosenttisesti mainosta ja 40 prosenttisesti tutkimusta. Kun kyseessä on maan vanhin osuuspankki, historiaan kohdistuu erityisiä kysymyksenasetteluja. Hyvä puoli on, että kirjoittajaksi on valittu historioita aiemminkin kirjoittanut lehtimies.

Mikään yritys ei pysy sataa vuotta pystyssä huonolla suorituksella, joten Niinijoen Osuuspankin tarina on lähtökohtaisesti menestystarina. Seikkula sanoo, että historian tavoitteena on herättää luottamusta osuuspankkia kohtaan. "Osuuspankki seisoo turvallisesti ja vakaasti omilla jaloillaan. Se toimii ihmisten tukena paitsi omalla alueellaan myös niiden keskuudessa, jotka ovat muuttaneet Niinijoelta muualle, mutta jääneet edelleen pankin asiakkaaksi ja jäseneksi".

Sauvon Op 80 vuotta

Ensi vuoden toukokuussa 80 vuotta täyttävällä Sauvon Osuuspankilla on myös käynnissä historiahanke. Miksi historia? "Vaikea kysymys. Kehtaako tätä edes sanoa. Se on tapa", sanoo osuuspankin toimitusjohtaja Pasi Virtanen. Mutta miksi tällainen tapa on yleinen osuustoiminnallisissa yrityksissä? Siksi, että historialle on sisäistä käyttöä yrityksessä. "Meikäläisen ikäpolvea ja vanhempaa kiinnostaa tietää, miksi ja miten kehitys on lähtenyt liikkeelle. Olen tässä pankissa uusi toimitusjohtaja ja haluan tietää, mitä on tapahtunut aiemmin", vastaa Virtanen.

Kirjoittajaksi on valittu oman pankin aiempi johtokunnan puheenjohtaja, joten hänelle pankki ja paikkakunta ovat tuttuja. Hän on äskettäin kirjoittanut myös toisen historian, joten kirjoittajakokemustakin löytyy.

Sauvon Osuuspankissa uskotaan, että historia tuo pankissa toimineille ja muillekin kuntalaisille tärkeää tietoa. Henkilö voi sijoittaa itsensä johonkin lokeroon pankin toiminnassa: tuossa olen ollut mukana; tuohon joukkoon olen kuulunut.

Historialla on myös markkinointitarkoitus. Pankki on jo nyt pitkäikäinen, mutta tarkoitus on, että vuosia tulee vielä lisääkin. Toivomus on, että historiikki tekee pankkia vielä läheisemmäksi paikkakunnan ihmisille. Sidosryhmien lisäksi historiaa on tarkoitus lähettää kaikille jäsenille, joten kirjasta ei voi tehdä kovin raskasta lukukokemusta. Kustannukset eivät ole vielä selvillä, mutta niiden minimointi ei ole ensimmäinen asia. Kun vuosikymmeniin ei ole historiaa tehty, ei työ ole pienistä summista kiinni.

Pellervolaisen osuustoiminnan ja Pellervo-Seuran satavuotishistoriahankkeen tutkijoihin kuuluivat mm. Sami Karhu ja Annastiina Henttinen. Artikkelin kirjoittaja Sami Karhu toimii nykyisin Pellervon tiedotus- ja järjestöpäällikkönä ja Henttinen aloitti juuri Lähivakuutuksen kolmivuotisen historiahankkeen kirjoittajana.  Kuva Tapani Lepistö

Sami Karhu
sami.karhu@pellervo.fi

| Sivun alkuun |