|
"Keskusliikkeiden pääjohtajista" silloin vain OKO:n Pauli Komi jatkoi. Ot-yritykset olivat pitkälle itsenäistymässä ja yritysten järjestöllinen ohjaus tulossa tiensä päähän. Se oli hiljainen vallankumous, josta ei melua pidetty, mutta joka myöhemmin osoittautui merkittäväksi.
Toimiva omistajavastuu
Omistajavastuu toimi pellervolaisissa yrityksissä samoihin vuosiin sattuneen pahimman lamankin aikana. Ainoastaan Novera kaatui 1992, mutta työväenliikkeen osuustoiminnan puolella lähes kaikki menivät nurin tai joutuivat velkasaneeraukseen. Siellä kaikki munat olivat samassa korissa. Vaikeudet alkoivat Kansa-yhtiöiden USA:n toimintojen miljarditappiolla ja STS:n konkurssilla, mitkä vetivät upoksiin kaikki muutkin vanhastaan vakavaraiset yritykset.
Pellervolainen osuustoiminta selviytyi pahimmistakin lamavuosista hyvin. Kun laman aikana yli 30 000 yritystä teki, konkurssin, niin ne olivat osakeyhtiöitä eivätkä osuuskuntia.
Henkinen kantti tulikokeessa
Pelkona oli, että jos kolmijalkaisen lypsyjakkaran yksikin jalka lahoaa alta pois, niin tiedetäänhän, miten siinä käy. Lypsäjä huomaa hyvin äkkiä istuvansa navetan lattialla lehmän paskassa.
Pellervon ennakoinnit 90-luvun alkuvuosina osuivat oikeaan. Niihin kuuluivat yritysten koveneva kilpailu, sinipunahallitus, uuden presidentin valinta Mauno Koiviston jälkeen samasta poliittisesta viiteryhmästä, Suomen EU-jäsenyys ja MTK:n vaikeudet tuottajien intressejä pilkkovan kehityksen keskellä.
Pahaenteisiä ajan merkkejä EU-jäsenyyden kynnyksellä oli Elintarviketeollisuusliiton sisältä lohjennut, äänekästä propagandaa harjoittanut "Elintarvikeryhmä -93". Sitä johti tänä syksynä edesmennyt Peter Fazer. Ryhmä perusti arvionsa maatalouden kustannusten reippaaseen alentumiseen, mikä sittemmin ei ole toteutunut.
Syyskuussa 1994 ilmestyi A-P. Pietilän propagandistinen pamfletti Maatalousmafia syö rahamme. Siinä hyökättiin yllättäen nimenomaan pienen Pellervo-Seuran kimppuun ja yritettiin todistella järjestö yhdeksi suurimmaksi syylliseksi suomalaisen ruuan kalleuteen. Kirja ilmestyi kuin tilauksesta kuukautta ennen Suomen EU-kansanäänestystä.
Enemmistö Suomen kansasta halusi liittyä EU:hun nimenomaan turvallisuuspoliittisista perusteista, ei niinkään paljon ruuan hinnan alentumisen toivossa. Ruuan kuluttajahinnat ovat kuitenkin alentuneet noin kymmenen prosenttia. Suurin voittaja tässä isossa pelissä on ollut kauppa ja suurin häviäjä viljelijät.
Keskitetty valta väistämättä murentui
Rajasuojan, vientituen ja tavoitehintojen Suomessa tuudittauduttiin siihen, että tämä meidän lintukotomme säilyy, vaikka ympäröivässä maailmassa asiat miten myllersivät. Kotimaisen ja kansainvälisen kilpailun nopea avautuminen pakotti myös elintarvikealalla toimivat yritykset nopeaan uudistumiseen. Se pääosiltaan myös onnistui hyvin.
MTK:n kentälle uuteen sopeutuminen on ollut ehkä vaikeinta. Helppoa se ei ole osuustoimintajärjestöllekään ollut. SOK irtaantui Pellervosta lopullisesti EU-jäsenyyden kynnyksellä. Kuitenkin osuuspankit, Lähivakuutus ja nyttemmin myös uusosuustoiminta ovat tuoneet Pellervolle laaja-alaisuutta osuustoiminnan aatteellisena järjestönä.
Vanha keskusliikevaltaisuus on osuustoiminnassa pitkälti purkautunut. TLK hajosi jo vuonna 1991 ja osuusmeijerijärjestö muutamia vuosia myöhemmin. Myös osuuspankeista lohkesi paikallisosuuspankkien ryhmä erilleen pari vuotta sitten. Vaikka hajoamisia on paljon arvosteltu, niin kenelläkään ei oikein näytä olevan valtaa estää hajaantuminen. Kilpailuvirasto lienee tyytyväinen.
Ongelmallisimmaksi alaksi näyttää jääneen muna-ala. Munapakkaamoita vaivaavat ongelmat näyttävät pysyviltä. Siellä onkin vitsailtu, että talonpojat eivät osaa tehdä yhdessä "muuta kuin kusta entisen yhteistyön raunioille".
Tänä päivänä jatkava viljelijä huomaa edelleen istuvansa jakkaralla, mutta matalammalla kuin puolenkymmentä vuotta sitten. Viisaimmat yrittäjät ovat jo puhdistamassa navetan lattiaa. Jakkaran neljäs jalka odottaa rakentajaansa edelleen.
Vankimmaksi on osoittautunut omien yritysten muodostama perusta. Talouden, politiikan ja etujärjestöjen vallan ja vastuun rajat ovat nykyisin aiempaa selvemmät. Markat on opittu ottamaan markkinoilta. Jo pitkään avoimessa kansainvälisessä kilpailussa menestynyt Metsäliitto on tästä paras esimerkki.
Maatalouden pohjoisia oloja kompensoimaan tarvitaan lisäksi EU:n ja Suomen tukimarkkoja, mutta ne tahtovat aina olla enemmän tai vähemmän alttiita heilahteluille. Keskustan ohella myös maaseudun kannalta keskeisiä poliittisia vaikuttajia lienevät jatkossakin ainakin SDP ja kokoomus.
Suomen suljetun talouden korporatiiviset rakenteet ovat mennyttä maailmaa. Asiasta kertoo myös tänä syksynä ilmestynyt Keijo K. Kulhan kirja Mahtitalonpoika, jonka keskushenkilönä on Heikki Haavisto. Kirja on enemmänkin kertomus suomalaisesta yhteiskunnasta sekä ajasta ja sen muuttumisesta kuin Haavistosta itsestään.
Juuret kestävät, siivet kantavat
Kulttuuri on maailman vaikeimmin määriteltävissä olevia elämänalueita. Rochdalen kunnon kankurit opettivat 1840-luvulta lähtien köyhille luku- ja kirjoitustaitoa, mutta tärkeintä kuitenkin oli sydämen vakaumus, että näin opittua osattiin käyttää oikein yhteisessä rakennustyössä.
On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa toivoa pystyvänsä antamaan lapsilleen: juuret ja siivet. Ihmisten vahvistuva oma identiteetti eli itseymmärrys myös maaseudulla edustaa näitä molempia. Kun juuret kestävät ja siivet kantavat, niin myös vaikeudet voitetaan.
Suomalainen yhteiskunta on ehkä hitaasti kypsymässä uuteen aikaan, jossa ympäristön suhtautuminen pienenä vähemmistönä olevaan viljelijäväestöön on eurooppalaisittain tukeva ja ymmärtävä. Pellervokin onnistui tekemään näyttäviä avauksia, kun Kalevi Sorsa, Paavo Lipponen ja presidentti Martti Ahtisaari kukin vuoronperään osoittivat maaseudulle ja maataloudelle myötämieltä, olkoonkin että puheet jäivät leikkauspolitiikan keskellä sittemmin enemmänkin symbolisiksi. Viljelijät eivät kuitenkaan enää ole maanneet tulonjakotaistelun kuumimmalla tulilinjalla. Avoimuus ja vuoropuhelu ovat lisääntyneet.
Kuluttajat ratkaisevat
Heikki Haaviston ja Veikko Ihamuotilan kaltaisille vahvoille talonpoikaisjohtajille ei enää ole entiseen tapaan toimintamahdollisuuksia, kun keskitetty järjestelmä on käytännössä purkautunut. Enää ei löydy sitä yhtä jykevää neuvottelupöytää, jonka ääressä MTK:n johto ja valtiovalta aina ennen sopivat kulloisestakin maataloustuloratkaisusta.
Yhteiskunnan keskitetty valtajärjestelmä on nyt hajaantunut markkinoille. Suomalaiset kuluttajat ovat onneksi ymmärtäneet arvostaa kotimaista ruokaa.
Myös maatalousosuustoiminta syntyi niin Suomessa kuin kansainvälisesti avoimen ja hyvin raa'an kilpailun maailmaan. Mutta Suomessa oli usean miespolven aikana ehditty tottua korporatiiviseen järjestelmään. Se toimi hyvin ja pystyi tuottamaan nykyistä turvallisemmat olot. Siksi henkinen kynnys nykytilanteeseen oli niin hirmuinen.
Jälkiviisaasti tuli mieleen, että olisi ollut parempi, jos se jakkara alun alkaenkin olisi osattu tehdä tukevammaksi. Se neljäs jalka, jota pahimpina myllerryksen vuosina olisi tarvittu, olisi ollut vahva suomalaisen kulttuurin jalka.
Mauno-Markus Karjalainen
| Sivun alkuun |
|
