Globaalinen joululahja

Sikasykli on taloustieteessäkin tunnettu ilmiö. Tänä jouluna suomalaiset saavat osansa vaihtelusta, kun tanskalaiset, jotka olivat suunnitelleet myyvänsä kinkkunsa Venäjälle, päättivätkin tuoda ne Suomeen Venäjän markkinoiden tukkeuduttua. Tanska, joka on maailman suurin sianlihan viejä, on tietenkin vientinsä kanssa vaikeuksissa. Maailma pursuaa sianlihaa, kun tuotanto on huipussaan myös Yhdysvalloissa. Kysyntää taas ei ole missään, kun kriisi jatkuu Venäjän ohella myös Kauko-idässä.

Polkumyyntiin on EU:n yhteismarkkina-alueella erittäin hankala puuttua. Tilapäinen polkumyynti tuntuu olevan sallittua ja joidenkin mielestä jopa suositeltavaa. Vasta jos häiriö on pysyvä, voidaan asialle yrittää tehdä jotakin.

Polkumyynnillä voidaan pienillä markkinoilla kuitenkin aiheuttaa pysyvää vahinkoa. Näin tapahtuu, jos kotimainen teollisuus joutuu ahdinkoon ulkomaisen epäreilun kilpailun tuloksena. Silloin syntyy myös kuluttajalle korvaamatonta vahinkoa. Alennusmyynnit eivät tunnetusti kestä kauan.

Esimerkiksi amerikkalaiset ovat äärimmäisen herkkiä polkumyyntiä kohtaan. Sen ovat monet eurooppalaiset viejät joutuneet kokemaan, monet vieläpä aiheetta. Usein kun pelkkä epäilys on riittänyt panemaan vientiputken kiinni.

Nykyinen villin idän tilanne Suomen lihamarkkinoilla kuitenkin antaa vastauksen yhteen kysymykseen. Se koskee osuustoiminnallisen teollisuuden edellytyksiä.

Vahvat, hyvin johdetut ruokatalot kestävät tämänkin tilanteen, jossa ne joutuvat epäreiluun ja kohtuuttomaan kilpailutilanteeseen. Onneksi osuustoiminnalliset ruokatalot ovat tällä hetkellä jo siinä kunnossa, että ihan pienet tuulet eivät niitä heiluttele. Mutta mikä olisikaan tilanne, jos kotimaiset yritykset eivät olisi näinkin vahvoja. Markkinoillamme häärisivät ulkomaiset valmistajat kaikessa rauhassa. Ylikansallisen Unileverin Suomen vierailu on tästä hyvä esimerkki.

Tämä ylikansallinen elintarvikejätti tuli, osti tehtaan, viihtyi aikansa, pani tehtaan kiinni ja lähti pois. Tuloksena oli vain joukko työttömiä elintarviketyöläisiä ja kotimaisen tuotannon menetys.

Siinä on esimerkkiä kylliksi sille, joka esimerkkiä hakee.

Tuottajien ja kuluttajien edut ovat yhtenevät. Viljelijän liittolainen tänään on laatutietoinen suomalainen kuluttaja. Tätä suhdetta on hoidettava hyvin. Viljelijän vakuutus on taas osuustoiminta. Nyt on helppo ymmärtää, miksi viljelijät tarvitsevat vahvoja omia yrityksiä.

Koulutus on tärkeä asia

Yritysten hallitusten ja johtokuntien jäsenet, hallintoneuvostojen jäsenet ja tilintarkastajat ovat tänä päivänä avainryhmä yrityksen menestyksessä. Liikkeenjohdon ja luottamusmiesjohdon yhteistyöllä syntyy kestävä tulos.

Omistajaohjauksen onnistumisen edellytys on se, että luottamusjohdon valmiudet yrityksen johtamiseen ovat kunnossa. Tämä koskee sekä tehtävistä maksettavaa korvausta että tehtävään liittyvää valmentautumista. Yrityksen hallituksen jäsenyys on nykyisin rankkaa ja vastuullista työtä, ei huvia.

Pellervo-Insituutin uusi luottamusjohdon koulutusohjelma on räätälöity osuustoiminnallisten yritysten erityispiirteiden mukaan. Tilaisuuteen kannattaa tarttua.